Taimietana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taimietana
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Harjaetanat Limacidae
Suku: Lehmannia
Laji: valentiana
Kaksiosainen nimi

Lehmannia valentiana
(Ferussac, 1821)

Synonyymit
  • Limax valentianus
Katso myös

  Taimietana Commonsissa

Taimietana (Lehmannia valentiana) on harjaetanoiden heimoon lukeutuva kotilolaji. Se on kansainvälisesti merkittävä kasvihuoneviljelyn tuholainen ja luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi[2][3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuinen taimietana on venyneenä 5–7 cm:n pituinen ja väriltään kellanruskea tai harmahtava. Selän keskellä ja molemmilla kyljillä on tummat pitkittäisjuovat. Kylkien juovat saattavat joskus olla kaksinkertaiset. Kilven sivuilla on tummat juovat, takakärki terävä ja pinnassa sormenjälkeä muistuttava uurrekuvio. Hengitysaukko on eläimen oikealla kyljellä kilven takaosassa. Selkäpuolella on peräpään kärjestä selän puoleenväliin ulottuva harjanne. Antura on harmaa. Etanan erittämä lima on hyvin vetistä ja väritöntä.[4][5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin taimietana on peräisin Pyreneiltä, mutta 1920-luvulla se alkoi levitä keskisen Euroopan kasvihuoneisiin ja 1960-luvulla saavutti Suomenkin. Nykyisin laji on levinneisyydeltään jokseenkin kosmopoliitti. Suomessa varmoja taimietanaesiintymiä tunnetaan ainakin Helsingistä, Turusta ja Vaasasta, mutta luultavasti niitä on muuallakin.[4][5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taimietana on kulttuuriympäristöjen laji, joka kuitenkin Suomen oloissa elää vain kasvihuoneissa. Se on huomattava tuholainen, joka käyttää ravinnokseen kasvien lehtien, kukkien ja hedelmien lisäksi myös juurakoita ja sipuleita. Maanpäällisiin kasvinosiin etanat kiipeävät yöllä. Päivisin etanat kaivautuvat multaan ja syövät maanalaisia kasvinosia, eikä niitä siksi voi torjua poistamalla piiloutumispaikkoja.[4][6]

Häirittynä etana erittää valtavasti limaa. Parittelu on hyvin nopea ja kestää alle kolme minuuttia. Munia eläin tuottaa kerralla noin 60.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rowson, B.: Lehmannia valentiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.9.2022. (englanniksi)
  2. Vieraslajit.fi: Taimietana (Lehmannia valentiana)
  3. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM): Luettelo Suomessa esiintyvistä haitallisista vieraslajeista (pdf)
  4. a b c A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 67, 247 sekä 256–257
  5. a b c IdTools (englanniksi)
  6. a b SUB Göttingen: AnimalBase (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]