Taika-ampuja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taika-ampuja
Kohtaus oopperasta Taika-ampuja
alkuperäinen nimi Der Freischütz

Romantische Oper in drei Aufzügen

säveltäjä Carl Maria von Weber
libretto Johann Friedrich Kind
pohjautuu Johann August Apelin ja Friedrich Launin teksteihin
tyylilaji romanttinen ooppera
esityskieli saksa
kantaesitys 18. kesäkuuta 1821
paikka Berliini
aikajana Weberin oopperoista
Abu Hassan
1811
Taika-ampuja
1821
Euryanthe
1823

Taika-ampuja (saks. Der Freischütz) on Carl Maria von Weberin kolmenäytöksinen ooppera. Se on säveltäjän opus 77, ja Friedrich Wilhelm Jähnsin kronologisessa katalogissa sen numero on J. 277.[1]

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Max - nuori metsästäjä (tenori)
  • Kaspar - nuori metsästäjä (basso)
  • Kuno - ruhtinaan metsänvartija (basso)
  • Agathe - metsänvartijan tytär (sopraano)
  • Ännchen - Agathen serkku (sopraano)
  • Ottokar - böömiläinen ruhtinas (baritoni)
  • erakko (basso)
  • Kilian - vauras talonpoika (baritoni)
  • neljä morsiusneitoa (sopraanoita)
  • Samiel - musta metsästäjä, itse pääperkele (puherooli)
  • kolme ruhtinaallista metsästäjää (puherooli)

Paikka ja aika: Böhmerwald joskus 1600-luvun lopulla

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Max haluaa päästä ruhtinaan metsänvartijaksi, ei vähiten siitä syystä, että viran kylkiäisenä saa vaimokseen kauniin Agathen, eläkkeelle jäävän metsänvartijan tyttären. Ensin pitäisi kuitenkin voittaa ampumakilpailu, sillä metsänvartijan virka on avoinna vain voittajille. Max on hyvä ampuja, mutta ei tarpeeksi hyvä voittaakseen.

Kun Max murehtii ampumataitojensa puutteellisuutta, saapuu paikalle Kaspar, joka tarjoaa Maxille pari lasillista viiniä. Kaspar esittelee Maxille taikaluodin, jolla osuu aina maaliin. Max kiinnostuu taikaluodista ja kysyy, että mistä niitä saa lisää. Kaspar kertoo, että niitä voi itse valaa keskiöisin, Susirotko nimisessä paikassa. (Hän ei kerro sitä, että valamiseen tarvitaan paholaisen apua.)

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agathe on huolissaan Maxista, joka ilmoittaa menevänsä keskiyöllä Susirotkoon metsästämään kauriita. Vallitsee pahaenteinen tunnelma. Kun Max saapuu Susirotkoon, on Kaspar jo paikalla, valmiina ohjaamaan luotien valamista. (Kaspar on aiemmin ehdottanut esimiehelleen paholaiselle, että Max tulisi hänen tilalleen paholaisen rengiksi. Lisäksi on sovittu, että seitsemäs valettu luoti on surmanluoti, joka ohjautuu sinne minne paholainen haluaa, kenties Agatheen?) Max alkaa valaa luoteja. Ympärillä alkaa tapahtua kaikenlaisia outoja ja pelottavia asioita. Kun Max valaa viimeisen luodin, ilmestyy paholainen hänelle. Max pyörtyy järkytyksestä.

Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Max ampuu kilpailussa taikaluotejaan ja osuu aina tarkasti maaliin. Sitten tulee seitsemännen luodin vuoro... Agathe on hermostunut, sillä hänellä on ollut epämääräisiä painajaisia ja kaikkialla näkyy huonoja enteitä... Max ampuu seitsemännen luotinsa... Luoti koukkaa kohti Kasparia, joka saa kuolettavan osuman. Paholainen ottaa Kasparin sielun haltuunsa. (Kaspar ei ollut ilmeisesti ottanut huomioon, että paholainen voi tappaa vain sellaisen ihmisen, joka on tietoisesti antautunut hänen valtaansa. Ja Kasparhan oli ainoa paikallaolija, joka tiesi täsmälleen taikaluotien perkeleellisen alkuperän.)

Max joutuu selittämään syyn luodin omituiselle lentoradalle. Hän tunnustaa, että luotien valaminen tehtiin hieman oudoissa olosuhteissa. Paikalle ilmestyvä erakko asettuu Maxin puolelle ja laittaa tapahtumat typerän ampumakilpailuperinteen syyksi. Paikallaolijat antavat Maxille anteeksi. Ja jos hän käyttäytyy vuoden ajan kunnolla, saa hän Agathen vaimokseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matthew Boyden (1999): Opera – The Rough Guide, 2nd edition, sivut 150-153, ISBN 1-85828-456-2