Taepodong-2

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjois-Korean ohjusten kantamat. Uloimpana kuvattu Taepodong-2:n arvioitu kantama.

Taepodong-2 eli TD-2 (kor. 대포동2, myös Paektusan-2) on kehitteillä oleva pohjoiskorealainen strateginen ballistinen ohjus, joka saattaa kuljettaa 1000 kg hyötykuorman 4500-6700 km päähän.[1] Ohjuksesta mahdollisesti edelleen kehitettävät muunnelmat saattavat kantaa Yhdysvaltoihin asti. Koska ohjus käyttää pääosin nestemäistä polttoainetta, sen laukaisuvalmistelut vievät viikkoja. Ohjus on myös nykyajan aseeksi liian epätarkka, mutta silti sillä voitaisiin pelotella Yhdysvaltoja. Pohjois-Korea on kehitellyt TD-2:ta jo vuodesta 1987. Muutamat raketin koelaukaisut epäonnistuivat, mutta eräässä kokeessa ohjus lensi ainakin 3200 km.lähde? 12. joulukuuta 2012 Pohjois-Korea ilmoitti laukaisseensa TD 2 -tyyppisellä Unha 3 -raketilla onnistuneesti Kwangmyŏngsŏng-3-satelliitin, minkä Yhdysvaltain satelliitteja valvova tutkaverkko vahvisti. Muu maailma tuomitsi jyrkästi laukaisun, jota muun muassa Etelä-Korea piti naamioituna ohjuskokeena.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unha-3-satelliitin epäonnistunutta laukaisuyritystä pidettiin lännessä Taepodong-2-ohjuksen epäonnistuneena kokeena.

Pohjois-Korea pyrkii kehittämään Taepodong-2 ohjuksen pelotteeksi Yhdysvaltoja vastaan.[2] Tekniikaltaan ohjus on vanhanaikainen, koska se käyttää alemmissa vaiheissaan nestemäistä polttoainetta, eikä kiinteää niin kuin suurvaltojen mannertenväliset ohjukset.

Taepodong 2 -ohjus perustuu pitkälti venäläiseen 1950–1960-luvun Scud-ohjuksen tekniikkaan, mutta sen koko on suurempi. Nimi Taepodong tulee erään ohjuksen vanhemmasta nimestä. Ohjuksen vuonna 1987 alkanut kehittely on edelleen kesken, eikä yksikään kolmesta koelennosta ole täysin onnistunut.

Ohjuksen kaksivaiheinen versio kantaa mahdollisesti 4 000 km matkan ja kolmivaiheinen 4 500-6700 km.lähde? Tällöin Taepodong-2 olisi rajoitetun matkan ballistinen ohjus, joka pystyy uhkaamaan Yhdysvaltain alueesta ainakin Alaskaa ja Havaijia. Sen mahdolliset edelleen kehitetyt versiot saattavat kantaa ainakin jopa 9000-15 000 km.[3] Silloin Taepodong-2-ohjuksen jatkoversio olisi täyden matkan mennertenvälinen ohjus (FRICBM), jolla Pohjois-Korea pystyisi uhkaamaan ainakin Australiaa, Yhdysvaltain länsiosaa ja Eurooppaa.

Ohjuksen 1. vaihe Musudan perustuu venäläiseen sukellusveneestä laukaistavaan R-27 Zyb -ohjukseen. Pohjois-Koreaa auttoivat Musudanin luomisesa venäläiset Makejev-toimiston asiantuntijat. 2. vaihe on kehitetty ehkä Scud-johdannaisista Nodong tai Kwasong, ja 3. vaihe on luultavasti kiinalainen kiinteäpolttoaineinen raketti.

Pohjois-Korealla on ohjuksen kärkikartio, joka kestää ilmakehään paluun kuumuuden. Ohjuksen suurin rasite lienee sen hyvin suuri epätarkkuus, jolloin se ei soveltuisi aseeksi. Samoin ohjuksen käyttöä aseena rajoittaa sen pitkä valmisteluaika laukaisua varten.[4] Tämä rakettityyppi on myös kallis.

Kolmivaiheinen versio on lähes sama kuin satelliitin laukaisuun suunniteltu versio Unha, "Hopeajoki", "Linnunrata". Koko ohjus on noin 36 metriä pitkä, ja painaa täytenä hieman yli 79 tonnia. Raketin läpimitta on 2–2,2 metriä. Kunkin rakettivaiheen paloaika on noin 100 sekuntia, ja kolmivaiheinen raketti saavuttaa yli 7 900 m/s nopeuden.lähde?

Laukaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 koelaukaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korea koelaukaisi Taepodong-2-ohjuksen 5. heinäkuuta 2006, mutta koe epäonnistui ohjuksen räjähdettyä ja pudottua jo 42 sekunnin lennon jälkeen Tyyneen valtamereen.[5]

Huhtikuun 2009 laukaisukoe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unha, Taepodong 2:n satelliitin laukaisuun aiottu muunnos.

4. huhtikuuta 2009 Pohjois-Korea yritti laukaista Kwangmyŏngsŏng-2 ("Kirkas tähdenvalo 2") -tietoliikennesatelliitin Taepodong-2:n muunnoksella nimeltä Unha ("Hopeajoki", "Linnunrata"). Laukaisu oli tiedossa etukäteen; valmistelut havaittiin tiedustelusatelliitilla jo helmikuussa. Tiedotusvälineet seurasivat lännessä mm. sitä, milloin rakettia tankattiin. Laukaisu epäonnistui, ja raketti putosi Tyyneenmereen. Tämänkin mukaan Pohjois-Korea on mannertenvälisestä ohjuspelotteesta kaukana, mutta koe oli huomattavasti menestyksekkäämpi kuin vuoden 2006 koe.kenen mukaan? Jos Pohjois-Korea ei pysty laukaisemaan satelliittia Maata kiertämään, niin se ei pysty laukaisemaan tarkkuutta vaativalla tavalla mannertenvälistä ohjustakaan. Silti raketti lensi yli 3 000 km:n matkan, ehkä 3 200 km, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin yksikään Pohjois-Korean aikaisemmin laukaisema raketti.lähde? Virallisten tietojen mukaan laukaisu onnistui, ja satelliitti kiertää maata.lähde? Niin venäläiset kuin amerikkalaisetkaan eivät ole sitä havainneet.

Vuoden 2012 satelliitin laukaisuyritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korea kutsui ulkomaisia asiantuntijoita seuraamaan juhlavuoden kunniaksi aiottua satelliittilaukaisua.[6] Laukaisu kuitenkin epäonnistui pahoin, kun raketti räjähti lennettyään 120 kilometriä.[7][8] Epäonnistumisen myönsi avoimesti jopa Pohjois-Korean virallinen, yleensä epäluotettava tiedotus. Länsimaat vastustivat jo etukäteen koetta, jota ulkomailla pidettiin naamioituna ohjuskokeena. Yhdysvallat katkaisi kokeen takia ruoka-avun Pohjois-Korealle, minkä maan hallitus uhkasi kostaa. Myöskään Kiina ja Venäjä eivät pitäneet laukaisusta.

Onnistunut laukaisu joulukuussa 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korea ilmoitti 12. joulukuuta 2012 onnistuneesta Kwangmyŏngsŏng-3-sääsatelliitin laukaisusta Unha 3 -raketilla, minkä Etelä-Korean ja Yhdysvaltain asevoimien tarkkailijat vahvistivat.[9] Maan kiertoradalle päässyt esine näkyi Yhdysvaltain ilmavoimien satelliitteja tarkkailevassa NORAD:n tutkassa. Laukaisu tapahtui Sohaen avaruuskeskuksesta (Tongchang-ri:stä) kello 00:49:46 UTC eli 09:49 Pohjois-Korean aikaa. Raketti laukaistiin etelään päin Keltaisen meren ylle Etelä-Korean ja Kiinan välistä.[10]

Raketin kolme vaihetta toimivat normaalisti, ja ne irtosivat kukin vuorollaan raketista. Rakettivaiheita ja muita raketin osia putosi ainakin kolmeen paikkaan mereen. Ensimmäinen rakettivaihe paloi loppuun ja putosi 100 km länteen Etelä-Korean rannikosta ja toinen rakettivaihe putosi Filippiinien länsipuolelle noin 14 minuuttia laukaisun jälkeen.

Raketti muutti nousunsa aikana suuntaansa maan pyörimisliikettä vastaan siten, että sen radan kallistuma muuttui. Raketin kolmas, viimeinen vaihe paloi loppuun noin 2 000 km päässä maan pintaa pitkin, 500 km korkeudessa, jolloin satelliitti asettui kiertoradalleen. Sitten Kolmas rakettivaihe irtosi satelliitista 9 minuuttia 27 sekuntia laukaisun jälkeen.[11][12][13] Raketti lensi 12 minuuttia laukaisunsa jälkeen Okinawan yli Japanin ampumatta rakettia alas, millä Japani oli uhannut [14] Satelliitti asettui napojen kautta kulkevalle radalle, jonka kaukaisin piste maan pinnasta oli 584 km, läheisin piste 499 km, radan kallistuma päiväntasaajaa vasten 97,4 astetta ja kiertoaika 95 minuuttia 29 sekuntia. Napojen kautta kulkevaa rataa käytetään useimmiten lähinnä kartoitus- ja vakoilusatelliiteissa. Satelliitti painoi noin 100 kg. Vaikka Pohjois-Korea ilmoittikin satelliitin kiertävän aurinkosynkronisella radalla, rata on yli 7 astetta kallellaan napoja vastaan. Myös väitetiin, ettei satelliitti asettunut aiotulle ympyrämäiselle, vaan hieman soikealle radalle.

Pohjois-Korea ilmoitti sääsatelliittinsa laukaisun liittyvän rauhanomaiseen tieteen ja tekniikan kehitykseen. Iltapäivällä 12. joulukuuta ei vielä ulkomailla tiedetty, toimivatko satelliitin tekniset järjestelmät. Yhdysvalloissa väitettiin satelliitin pyörivän hallitsemattomasti.

Muun muassa Etelä-Korea, Japani ja Yhdysvallat pitivät satelliittilaukaisua naamioituna ohjuskokeena.[15] Asiantuntijoiden mukaan Pohjois-Korea oli edistynyt ohjusohjelmassaan, ja raketti kantaa taistelukärjen ainakin 6 000 km päähän, eli Havaijille asti. Toisaalta epäiltiin vahvasti Pohjois-Korean kykyä tehdä oikeasti toimiva ja tehokas mannertenvälinen ohjus.[16]. Pohjois-Korean kanssa ydin- ja rakettiyhteistyötä tehnyt Iran onnitteli maata laukaisusta. Useimmat ulkomaat, muun muassa Etelä-Korea, Taiwan, Japani, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kiina, Intia ja Venäjä tuomitsivat YK:n päätöslauselman vastaisen kokeen.[17][18] Myös YK:n pääsihteeri ja turvallisuusneuvosto tuomitsivat laukaisun.[19][20] Pohjois-Korea oli saanut apua rakettilaukaisussa Iranilta.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taepodong 2 -ohjus voisi kantaa Alaskaan ja Havaijiin asti Helsingin sanomat Uutiset Ulkomaat 5.7.2006
  2. http://www.globalsecurity.org/wmd/world/dprk/td-2.htm
  3. North Korea's missile programme BBC News 27 May 200
  4. North Korea’s Taepodong and Unha Missiles FAS
  5. Pohjois-Korean raketti onnistui ohjuksena, mutta satelliitti putosi mereen
  6. North Korea to invite observers to satellite launch, Spacedaily.com 17.3.2012
  7. Pohjois-Korean raketin laukaisu epäonnistui
  8. Pohjois-Korean raketin laukaisu on epäonnistunut Ilta-Sanomat uutiset Ulkomaat 13.4.2012
  9. Pohjois-Korea laukaisi rakettinsa onnistuneesti Yle Uutiset Ulkomaat 12.12.2012
  10. Pohjois-Korea laukaisi kiistellyn raketin Mtv3 Uutiset Ulkomaat 12.12.2012 03:07
  11. Trajectory of Satellite Launch vs. ICBM Launch
  12. A flight profile of the KSLV-1 rocket
  13. Flight Profiles KSLV-1 (Angara based)
  14. Kaiutinautoja ja tanssiryhmiä – Pohjois-Koreassa juhlittiin onnistunutta rakettilaukaisua Ilta-Sanomat Uutiset Ulkomaat 12.12.2012
  15. Näin Pohjois-Korea selittää rakettiaan Iltalehti Uutiset Ulkomaat Keskiviikko 12.12.2012
  16. Key step in North Korea's missile ambitions By Jonathan Marcus, BBC News Asia 12.12.2012
  17. Kiinalta yllätysmoitteet Pohjois-Korealle Iltalehti uutiset ulkomaat Keskiviikko 12.12.2012
  18. Pohjois-Korealle kritiikkiä yllättäviltä tahoilta Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat 12.12.2012
  19. USA tuomitsee Pohjois-Korean raketinlaukaisun Iltalehti Uutiset Ulkomaat Keskiviikko 12.12.2012
  20. Pohjois-Korean raketin osia löytyi merestä Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat 13.12.2012
  21. [1] Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat 10.12.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]