Tadoma
Tadoma on taktiilia huuliltalukua, jossa kuurosokea henkilö asettaa kätensä puhujan huulille tai kurkulle ymmärtäkseen asian.
Tadoma on kaksoisaistivammaisten keskuudessa harvoin käytetty[1], kosketukseen perustuva kommunikaatiomenetelmä. Sen avulla on mm. pyritty opettamaan kuurosokeita puhumaan.
Tadoma nimettiin Winthrop "Tad" Chapmanin ja Oma Simpsonin mukaan. He olivat ensimmäiset opiskelijat, joiden kohdalla menetelmää sovellettiin.[2] Tadoma on monille vaikea oppia, ja puheen ymmärtämisen kannalta on tärkeää lausua sanat hitaasti ja selkeästi.
Tadoma-menetelmän pioneerina pidetään Sophia Alcornia, joka alkoi soveltaa sitä mm. Clarken kuurojenkoulussa 1900-luvulla. Juuri Alcorn oli Chapmanin ja Simpsonin opettaja. Alcorn kehitti menetelmää Caroline Yalen (1848–1933) teorian pohjalta.[3] Menetelmää kehitettiin lisäksi mm. Perkinsin sokeainkoulussa Massachusettsissa. Tadoma oli ensisijainen menetelmä kielen opettamisessa kuurosokeille aina 1950-luvulle saakka.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.sense.org.uk/deafblindness/communication/tadoma.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.sensescotland.org.uk/information/about-deafblindness.php#Tadoma (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://home.wit.no/skarpreklame/Kunder/Bedrifter/Theodor/Letters/TZ/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.perkins.org/museum/section.php?id=196[vanhentunut linkki]