Taavetti Kaunisto
Taavetti Roopertti Kaunisto (9. helmikuuta 1888 Tyrvää – 29. marraskuuta 1961) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Nestori Kaunisto ja Iida Langen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Martta Irene Mälkiän kanssa.[1][2]
Sisällysluettelo |
Opinnot [muokkaa]
Kaunisto kävi kansakoulun ja Länsi-Suomen kansanopiston vuonna 1906 ja Kokemäen maamieskoulun samana vuonna sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan Tyrvään yhteiskoulussa vuonna 1909. Kurkijoen maamiesopiston hän kävi vuosina 1910–1911.[1][2]
Jääkärikausi [muokkaa]
Kaunisto liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 29. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota [muokkaa]
Kaunisto saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 25. maaliskuuta 1918 alkaen 10. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika [muokkaa]
Sisällissodan jälkeen Kaunisto palveli 3. konekiväärikomppanian päällikkönä 1. heinäkuuta – 23. lokakuuta 1919 välisen ajan ja puoli vuotta 3. pataljoonan väliaikaisena komentajana 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Jääkärirykmentti n:o 3, Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja Uudenmaan rykmentti. Armeijasta Kaunisto erosi 4. helmikuuta 1920 ja siirtyi sen jälkeen maanviljelijäksi Tyrväälle, missä hänellä oli omistuksessaan lisäksi saha.[1][2]
Talvi- ja jatkosota [muokkaa]
Kaunisto osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 65:n konekiväärikomppaniassa. Hän osallistui taisteluihin Suomussalmella ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän hoiti tilaansa ja sahaansa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 7:ään, josta hänet siirrettiin seuraavana vuonna Jalkaväenkoulutuskeskus 8:aan, missä hän palvelikin koko sodan ajan. Sotien jälkeen hän palasi siviiliaikaisiin toimiinsa tilalleen ja sahalleen. Hänet haudattiin Tyrväälle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit | Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet [muokkaa]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
