Taavetti Heikkinen
Tuomas Taavetti Heikkinen (30. kesäkuuta 1906 Ristijärvi – 10. joulukuuta 1969) oli suomalainen poliisi joka toimi jatkosodan aikana valvontaupseerina. Hänen jatkosodan aikana pitämänsä päiväkirja julkaistiin 2010.
Heikkisen vanhemmat olivat työnjohtaja Juho Akseli Heikkinen ja Kaisa Liisa Kinnunen. Perheessä oli yhdeksän lasta joista Taavetti oli vanhin. Taavetti Heikkinen kävi viisi luokkaa Kajaanin yhteislyseota ja pääsi asepalveluksesta reservin vänrikkinä 1927. Heikkinen toimi kuuden vuoden ajan työnjohtajana Kajaanin Puutavara Oy:n metsätyömailla kunnes hän siirtyi 1931 Kajaanin poliisilaitoksen palvelukseen nuoremmaksi konstaapeliksi. Vuonna 1934 Heikkinen nimitettiin Mikkelin läntiseen nimismiespiiriin ylikonstaapeliksi ja hän muutti perheineen Otavaan Mikkelin lähelle.
Talvisodassa Heikkinen toimi Ilomantsin-Tohmajärven suunnalla 7. Sotapoliisikomppanian päällikkönä. Sodan päätyttyä Heikkinen laati raportin jossa hän kirjasi sodan aikana havaitsemiaan ongelmia ja ehdotti että sotapoliiseja pitäisi kouluttaa jo rauhan aikana ja että sotapoliisikomppanian päällystöllä ja aliupseereilla pitäisi olla aikaisempaa kokemusta poliisitehtävistä.
Jatkosodan aikana Heikkinen oli valvontaupseerina eversti Kaarlo Heiskasen 11. divisioonassa. Heikkinen seurasi divisioonan mukana jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana Tohmajärveltä Hyrsylän ja Prääsän kautta Petroskoihin ja sieltä edelleen Syvärille. Asemasotavaiheen aikana Heikkinen oli sijoitettuna Syvärin varrella sijainneeseen Pitmaan. Hänet komennettiin keväällä 1944 Mikkeliin jossa hän sitten palveli jatkosodan loppuun saakka. Heikkinen ylennettiin kapteeniksi toukokuussa 1944.
Heikkinen piti jatkosodan aikana päiväkirjaa 17. kesäkuuta 1941 – 31. heinäkuuta 1944 välisenä aikana. Kirja on julkaistu Jarmo Niemisen toimittamana nimellä Rintaman poliisi : valvontaupseerin päiväkirja 1941–1944 (Ajatus-kirjat 2010, ISBN 9512079992). Valvontaupseerina Heikkisen tehtäviin kuului divisioonan mielialatarkkailu, kirjesensuuri, pidätettyjen vakoojien kuulustelu sekä karkuruus- ja kieltäytymistapausten selvittäminen. Valvontaupseeri valitsi ja koulutti myös divisioonan alaisissa joukko-osastoissa toimineet tiedottajat ("solut") jotka tarkkailivat ja tiedottivat ylöspäin muun muassa mahdollisista kommunisteista, karkaamisvalmisteluista, itsensä silpomisista, vihollisen kanssa veljeilystä sekä sodanvastaisen propagandan levittämisestä.
Päiväkirjasta selviää että jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana AKS:n kannatusjäseniin kuulunut Heikkinen oli Suur-Suomi-innostuksen vallassa mutta jo talvella 1941–1942 hän alkoi suhtautua pessimistisemmin sodan kulkuun. Asemasodan pitkittyminen ja toimettomuus masensivat Heikkistä ja hän koki ettei hänen työtään arvostettu ylemmissä portaissa. Heikkisen mieliala koheni kuitenkin keväällä 1944 kun hän sai siirron lähelle kotiaan Mikkeliin ja sai myös kauan odottamansa ylennyksen kapteeniksi. Heikkinen toimi asemasodan aikana myös kenttäoikeuden jäsenenä ja päiväkirjassa hän usein arvostelee sitä että oikeus joutui langettamaan joissain tapauksissa liian kovia tuomioita syytetyille.
Sodan jälkeen Heikkinen suoritti Valtion poliisikoulun päällystöluokan ja palveli Mikkelin poliisilaitoksella. Hänet nimitettiin 1947 komisarioksi. Viimeksi Heikkinen toimi Hirvensalmen nimismiehenä 1952–1966. Hän oli myös Hirvensalmen kunnanvaltuutettuna.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rintaman poliisi : valvontaupseerin päiväkirja 1941-1944, toim. Jarmo Nieminen. 3. painos, Ajatus-kirjat 2011, Heikkisen elämänvaiheista ja tehtävistä s. 13–18, 299–300
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarmo Niemisen sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
