T-90

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo panssarivaunusta. T90 on myös Tatran valmistama automalli.
T-90
T-90 armyrecognition russia 011.jpg
T-90
Pituus
– putki edessä 9,53 m
– pelkkä runko 6,86 m
Leveys 3,78 m
Korkeus 2,22 m
Taistelupaino 46,5 t
Maksiminopeus
– tiellä 65 km/h
– maastossa 45 km/h
Toimintasäde 375 km, lisäpolttoainetankeilla 550 km
Pääase 2A46M 125 mm rihlaamaton
Muu aseistus 12,7 mm itkk, 7,62 mm kk
Panssarointi

etutorni: 420-750(-920 reaktiivipansaroinnin kanssa) mm RHA:ta kineettitistä energiaa vastaan. 580-1050(-1340 ERAn kanssa) mm RHA:ta kemiallistaenergiaa vastaan. eturunkopanssari: 670-710 mm RHA:ta kineettistä energiaa vastaan. 990-1070 mm RHA:ta kemiallistaenergiaa vastaan. [1]

moottori = Uraltrac V-84MS V-12 nelitahti
Miehistö 3
Valmistusmaa Venäjän lippu Venäjä


T-90 on venäläinen taistelupanssarivaunu, joka otettiin käyttöön vuonna 1993. T-90 on Venäjän asevoimien käytössä olevista nykyaikaisin taistelupanssarivaunu. Vaunuja on valmistettu kaikkine versioineen noin tuhat (vuonna 2010), mutta se on nykyhetken myydyimpiä.[2]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-90:tä valmistetaan Nižni Tagilin kaupungissa Uralilla. Vaunun on suunnitellut Kartsev-Venediktov. Uralvagonin (eng. Vakonga works) tehdas on sama, missä suuri osa neuvostovalmisteisista T-72-vaunuista tehtiin.

T-90 onkin pikemminkin uusi versio T-72:sta kuin kokonaan oma mallinsa, koska perusformaatti on edelleen sama. Panssarointi, aseistus, ammunnanhallintajärjestelmä, omasuojajärjestelmät ja moottori on modernisoitu vastaamaan nykyisiä vaatimuksia. Lähes T-90:n tasoa vastaa uudelleen varusteltu T-72BU.

Vaikka T-90 perustuukin T-72:lle, on siihen liitetty myös T-80:n yhteydessä kehitettyjä ominaisuuksia, muun muassa puolustusjärjestelmä Štora-1 on liitetty vaunuun T-80:stä.

1990-luvun alkupuolella Venäjä ylläpiti täysmittaisia kahden taistelupanssarivaunun kehityshankkeita. T-80:n osoittauduttua liian kalliiksi 2,2 milj USD/kpl, siirryttiin kehittämään edullisempaa T-90:ä 1,6 milj USD/kpl (kurssit em. ajalta). T-90:stä oli tarkoitus tulla Venäjän armeijan panssareiden pääkalustoa. Vuoteen 2004 mennessä vaunuja oli otettu käyttöön arvioiden mukaan 150[3] ja vuonna 2010 noin 500. Vaunuja valmistetaan noin 60–100 vuodessa ja kokonaismääräksi on tarkoitus tulla 1500.[2] Moskovan sotilaspiirin Kantemirovskaja ja Taman-divisioonat on tarkoitus varustaa T-90A-vaunuilla vuoteen 2010 mennessä[4] Venäjä vie vaunuja myös ulkomaille ja lisensoi sen valmistusta.

Malleja on kolme: S (С kyrillisin aakkosin), E sekä SK ja K, joista jälkimmäiset ovat komentovaunumalleja.

Intian lisäksi vaunuja ovat ostaneet Algeria ja Turkmenistan ja sopimusneuvotteluja on käyty Kyproksen, Libyan ja Saudi-Arabian kanssa.[2]

Venäläis-intialainen T-90 - Bhishma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian armeijan T-90 Bhishmoja harjoituksessa Tharissa

Intia osti 15. helmikuuta 2001 allekirjoitetun sopimuksen mukaan 124 vaunua koottuina ja 186 koottavaksi Intiassa. Myytävät 310 vaunua käyttävät erilaista moottoria kuin Venäjän operoimat vaunut, eikä niissä ole Štora-1 tai Arena-puolustusjärjestelmiä. Intiassa kootuille vaunuille annettiin mallinimi Bhishma.

Lokakuussa 2006 Intia hankki 330 vaunua lisää ja oikeuden koota korkeintaan 1000 vaunua.[5]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-90 noudattaa neuvostoajoilta periytyvää panssarivaunukehitystä, koska se on paranneltu versio 1970-luvun vaunusta T-72:sta. Ominaista on tornin pyöreys ja matala siluetti. Lisäksi vaunu on huomattavan kevyt: 46,5–50 tonnia taistelupainoisena. Keveydestä huolimatta vaunun huippunopeus on vain hieman parempi kuin edeltäjällään (65 km/h).

T-90 jää liikkuvuudessa hieman häviölle Leopard 2:lle (72 km/h). Toisaalta vaunun keveys tekee siitä käyttökelpoisemman eri maastoissa ja olosuhteissa, joita esimerkiksi tärkein vienti- ja lisenssivalmistusmaa Intia käsittää. Vaunun moottori on V-84MS, joka on nestejäähdytteinen 38,8-litrainen nelitahtinen V12-kuivakampikammiodieselmoottori. Moottori on erittäin yksinkertainen ja toimintavarma. Se kehitettiin alun perin T-34-vaunun V-2-moottorista. Kaikki lisälaitteet (laturi, vesi-, öljy-, naftapumput jne.) toimivat hammaspyörävälityksellä. Sivukiertokankirakenne säästää paljon tilaa. Moottorin teho on 840 hv (vrt. T-80:n ensimmäiset mallit 1250 hv) ja vääntömomentti 3200 Nm. Moottorin etuna on nimenomaan yksinkertaisuus, luotettavuus ja toimintavarmuus kaikissa olosuhteissa. Moottori on monipolttoainediesel, eli normaalin dieselin lisäksi sitä voi tarvittaessa käyttää myös kerosiinilla tai bensiinillä.

Taistelukyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-90 on panssaroitu toisen sukupolven reaktiivipanssarilla (Kontakt ERA). Lisäksi torni sisältää reaktiivipanssaroinnin. T-80:n kehnosta menestyksestä Tšetšeniassa johtuen myös tornin kattoon on lisätty reaktiivipanssarointi, joka parantaa vaunun taisteluselviytymiskykyä urbaanissa ympäristössä. Venäläisiin S-mallin vaunuihin on liitetty Štora-1-puolustusjärjestelmä. Vaunut on varustettu ABC-suojauksella.

Aseistus on sama kuin vanhemmassa T-80:ssä. Pääase on 125 mm sileäputkinen panssarivaunukanuuna 2A46M-5, jonka tulinopeus on 6-8 laukausta minuutissa. Ammustyyppi voi olla panssariammus (AP), alikaliiperiammus (APFSDS), ontelokranaatti (HEAT) tai sirpalekranaatti (HE-FRAG). Pst-ohjus on laserohjattava 9M119 Refleks (NATO: AT-11 Sniper), joka voidaan ampua 100-4000 metrin päähän tai 5 kilometrin etäisyydelle ilma-alusta vastaan. Lisäksi vaunussa on yksi 7,62mm (PKT) tykinsuuntainen konekivääri sekä tornin katolla oleva 12,7 mm (NSVT) ilmatorjuntakonekivääri. Vaunussa on 12 kappaletta 82 mm savuheittimiä.

Vaunun ampumisjärjestelmät ovat edistykselliset. Ampujan järjestelmiin kuuluu ranskalainen Agave-lämpökamerajärjestelmä TO1-KO1, jolla voidaan tunnistaa vaunu pimeissä olosuhteissa jopa 2,5 kilometrin päästä. Kamera muodostaa noin viidenneksen vaunun hinnasta. Ampumajärjestelmä on 1A4GT, jossa komentaja voi manuaalisesti ohittaa ampujan valitseman maalin haluamaansa kohteeseen. Ampujan ampumajärjestelmä käsittää laseretäisyysmittarin, jota käytetään myös ohjuksen ohjaamiseen, ballistisen tietokoneen 1V528 ja DVE-BS tuulimittarin. Komentajalla on käytössään TKN-4S-järjestelmä, joka mahdollistaa vaunun tunnistamisen 800 metrin päähän päivällä ja 700 metriin pimeässä. Ajajalla on käytössään TVN-5-infrapuna-järjestelmä.

Kokonaisuudessaan vaunu on Venäjän kehittynein panssarivaunu tähän mennessä ja on erittäin kilpailukykyinen länsimaisille vastineilleen. Toistaiseksi länsimaisissa vaunuissa ei ole nähty Štoran kaltaisia puolustusjärjestelmiä muulla kuin prototyyppiasteella.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö 3
  • Aseistus:
    • 1 kpl 125 mm panssarikanuuna/ohjuslaukaisin
    • 1 kpl 7,62 mm kk
    • 1 kpl 12,7 mm kk (ilmatorjunta)
    • 2 kpl 6 savukranaatin heitintä
    • Arena-tutka ja aerosoliräjähteitä laserohjattuja ohjuksia ja ontelokranaatteja vastaan
    • Shtora-infrapunajärjestelmä vihollisten ohjuslaitteistoja vastaan
  • Pituus:
    • ilman panssarivaunukanuunaa: 6,86 m
    • panssarivaunukanuunan kanssa: 9,53 m
  • Leveys: 3,78 m
  • Korkeus: 2,226 m
  • Maavara: 0,47 m
  • Taistelupaino: 46,5 t
  • Normaalipaino: 44,5 t
  • Telapaine: 0,91 Kg/cm²
  • Moottori: 12-sylinterinen V-84MS-diesel 840 hp vääntömomentti 3200 Nm
  • Huippunopeus tiellä: 60 km/h
  • Toimintamatka: 375 km, lisäpolttoainetankeilla 550 km
  • Polttoainesäiliön tilavuus: 1200 litraa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. a b c http://fr.rian.ru/discussion/20100326/186333245.html
  3. Arvio: IISS:n Military Balance 2003–2004. Viitattu: VENÄJÄN ASEVOIMAT JA SOTILASSTRATEGIA, ISBN 951-25-1564-4, ISBN 951-25-1565-2, MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU, 2004
  4. A day in the life of the 4th Guards Kantemirovskaya Tank Division RIA. Viitattu 28.09.2007.
  5. India to buy 330 T-90S tanks from Russia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T-90.