T-38

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rt38.jpg T-38 20 mm tykillä
T-38 amfibinen panssarivaunu
Pituus 3,78 m
Leveys 3,33 m
Korkeus 1,63 m
Taistelupaino 3,3 tonnia
Maksiminopeus 40 km/h tiellä
Toimintamatka 170 km
Pääase DT pikakivääri tai 20 mm tykki
Muu aseistus -
Panssarointi 3-9 mm
Moottori GAZ-AA
40 hp
30 kW
Miehistö 2
Valmistusmaa Neuvostoliitto

T-38 oli neuvostoliittolainen kevyt amfibio-tiedustelupanssarivaunu, jota käytettiin toisessa maailmansodassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-38 suunniteltiin vuonna 1936 AMO-ajoneuvopajassa. T-38 oli kehitelty aikaisemmasta T-37:stä, joka perustui ranskalaiseen AMR 33-kevyeen tiedustelupanssarivaunuun. Panssarivaunussa oli normaali GAZ (Ford) -moottori, joka oli halpa valmistaa. Kelluvuus perustui suureen runkotilavuuteen ja kylkikellukkeisiin. Vedessä ajoneuvo kulki pienen kolmilapaisen potkurin voimalla.

T-38 oli suunniteltu tiedustelutehtäviin ja jalkaväen tueksi. Tiedustelukäytössä sen etuina olivat profiilin mataluus sekä hyvä liikkuvuus kelluvuudesta johtuen. T-38:sta suunniteltiin tehdä myös ilmateitse kuljetettava versio; Kiovassa järjestetyissä sotaharjoituksissa vuonna 1936 panssareita kuljetettiin Tupolev TB-3 -pommikoneiden rungon alle kiinnitettyinä. Jokainen jalkaväkipataljoona sai 38 kappaletta T-38:aa ja jokainen lentokuljetettava panssaripataljoonalle sai 50 vaunua. Ohut panssari ja ainoastaan yksi pikakivääri aseistuksena rajoittivat T-38:n taistelukäyttöä. Radion puuttuminen useimmista vaunuista rajoitti taas niiden tiedustelukäyttöä. T-38:n puutteiden vuoksi se aiottiin korvata T40:llä, mutta toisen maailmansodan alkamisen vuoksi vain muutama T-40 valmistettiin.

T-38 valmistettiin kaikkiaan noin 1 500 kappaletta, mikä kertoo amfibisten tiedustelupanssarivaunujen tärkeydestä puna-armeijalle. Jotkin T-38:t varustettiin 20 mm ShVAK-tykillä.

Palvelushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-38 oli puna-armeijan palveluksessa talvisodassa Suomea vastaan 19391940, mutta T-38:t olivat heikon panssarointinsa ja aseistuksensa vuoksi lähinnä käyttökelvottomia suomalaismaastossa. Malli ei menestynyt myöskään saksalaisia vastaan, jotka saivat runsaasti T-38:ia sotasaaliiksi. T-38:ia nähtiin harvoin taistelukäytössä vuoden 1941 jälkeen, vaikkakin niitä käytettiin Dnepr-joen ylityksessä 1944. Toisen maailmansodan aikana puna-armeijan tärkein amfibioajoneuvo oli kuitenkin Ford GPA -maastoauto, joita Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle Lend-Lease-ohjelman myötä.

Wehrmacht ei juurikaan käyttänyt T-38:aa varsinaisena taisteluvaununa, toisin kuin T-26:ia ja T-34:iä, tai muita parempia panssarivaunuja. Osan T-38:ista väitetään muutetun 37 mm:n ilmatorjuntatykkien alustoiksi, vaikka kyseinen ase kuulostaakin liian kookkaalta T-38:n rungolle.

Variaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • T-38RT (1937), radiovaunu
  • OT-38 (1937), liekinheitinvaunu
  • T-38M1 (1937), paremmalla voimansiirrolla varustettu prototyyppi, jota pidettiin liian monimutkaisena tuotantomalliksi
  • T-38M2 (1938), paremmalla vaihteistolla ja GAZ M1-moottorilla varustettu malli
  • T-38TU, lisäradioantennilla varustettu komentovaunumalli
  • SU-45 (1936), 45 mm tykillä varustettu koemalli
  • T-38TT (1939), kauko-ohjattava koemalli

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bean, Tim & Will Fowler (2002) Russian Tanks of World War II - Stalin's Armored Might
  • Bishop, Chris (1998) The Encyclopedia of Weapons of World War II
  • Chamberlain, Peter & Chris Ellis (1972) Tanks of the World, 1915-1945
  • Fleischer, Wolfgang (1999) Russian Tanks and Armored Vehicles 1917-1945

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]