Tšukotka
| Tšuktšien autonominen piirikunta Чукоткакэн автономныкэн округ Чуко́тский автоно́мный о́круг |
|
|---|---|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Tšukotkan sijainti Venäjän federaation kartalla |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Tšukotka |
| Perustettu | 10. joulukuuta 1930[1] |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Anadyr (13 045 as.)[2] |
| – suurin kaupunki | Anadyr |
| – kuvernööri | Roman Kopin (2008-)[3] |
| Pinta-ala | 721 481 km² |
| Väkiluku (2010) ([2]) | 50 526 |
| – väestötiheys | 0,07 as./km² |
| Kielet | tšuktši ja venäjälähde? |
| BKT (2010) |
41 974,2 milj. RUB[4] (eli 0,11 % Venäjän BKT:stä) |
| – asukasta kohti |
830 745 RUB, noin 20 351 EUR[5] (eli 317 % Venäjän keskiarvotasosta) |
| Aikavyöhyke | UTC+12 (MSK+9) |
| Symbolit | |
| – lippu | Tšukotkan lippu |
| – vaakuna | Tšukotkan vaakuna |
| Lyhenteet | |
| – rekisterikilven tunnus | 87[6] |
| – ISO 3166 | RU-CHU |
| www.chukotka.org | |
Tšukotka, Tšuktšien autonominen piirikunta[7], Tšuktšia[8] tai Tšuktšimaa[8] (ven. Чуко́тка, Tšukotka, Чуко́тский автоно́мный о́круг, Tšukotski avtonomnyi okrug, tšuktšiksi Чукоткакэн автономныкэн округ, Tšukotkaken avtonomnyken okrug) on Venäjään kuuluva laaja autonominen piirikunta Aasian koillisnurkassa, Venäjän kaukoidässä.[1]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšuktšien autonominen piirikunta rajoittuu pohjoisessa Jäämereen kuuluviin Itä-Siperian mereen ja Tšuktšimereen, lännessä Sahaan, etelässä Magadanin alueeseen ja Kamtšatkan aluepiiriin, kaakossa Beringinmereen ja sen Anadyrinlahteen sekä idässä Beringinsalmeen, joka erottaa sen Alaskasta. Piirikunnan alueella sijaitsee Aasian itäisin kohta, Dežnjovinniemi.
Piirikunta on pinta-alaltaan laaja (noin 721 500 km²). Se kattaa 4,2 % prosenttia koko Venäjän pinta-alasta[6] ja on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen. Alue käsittää Tšuktšien niemimaan ja siitä mantereelle päin olevan alueen sekä Longinsalmen mantereesta erottaman Wrangelinsaaren.[1] Wrangelinsaari on suojeltu ja kuuluu Unescon maailmanperintöluettelon kohteisiin.[9] Beringinsalmen keskellä olevista Diomedesaarista suurempi eli Ratmanovinsaari kuuluu Tšukotkaan[1], mutta neljän kilometrin päässä sijaitseva pienempi saari on osa Yhdysvaltoja.
Maastonmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšukotkan keskiosa, Anadyrin ja sen sivujokien ympärillä, on alankoa. Muut osat ovat pääasiassa vuoristoista tundraa. Piirikunnan kaakkoisosaa hallitsevat Korjakkien ylänkö ja pohjoisessa kohoava Tšuktšien ylänkö (Anadyrvuoristo) korkeimmillaan 1 843 metriin. Lisäksi alueen länsiosassa on Kolymavuoristo, joiden korkein kohta Tšukotkan alueella on 1 853 metriä.
Piirikunnan alueella virtaa monia jokia. Näistä merkittävin on Beringinmereen laskeva Anadyr (1 145 km) lisäjokineen maan keskiosassa. Alueen länsiosassa virtaavat puolestaan Sahan puolella olevan Kolyman itäiset sivujoet: Omolon, Oloi ja Bolšoi. Lisäksi alueen kaakkois- ja pohjoisosissa on useita pienempiä jokia.
Kasvisto ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšuktšia on pääasiassa tundraa. Vain Anadyrin laaksossa ja alueen lounaisosassa on lehtikuusta ja sembramäntyä kasvavaa havumetsää.
Alueella sataa varsin vähän. Vuotuinen sademäärä on pohjois- ja koillisosassa alle 125 mm ja eteläosassa 125–250 mm.
Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnonsuojelualueista merkittävimpiin kuuluvat Wrangelinsaaren luonnonpuisto ja Lebedinyin suojelualue (3 900 km²).[10][11] Vuonna 1976 perustettu Wrangelinsaaren luonnonpuisto kattaa suoja-alueineen kaikkiaan 56 616 neliökilometrin suuruisen alueen, johon kuuluu varsinaisen Wrangelinsaaren lisäksi siitä noin 65 kilometriä itään sijaitseva Herald (ven. o. Геральд, nimetty HMS Herald -aluksen mukaan 1849) ja näitä ympäröivä 12 meripeninkulman merialue.[9]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliitossa Tšukotka kuului osana Magadanin alueeseen, mutta Tšukotka julistautui eronneeksi siitä vuonna 1991. Venäjä hyväksyi tämän irtautumisen 1993.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšukotkan asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 50 526 (2010).[2] Piirikunnan väkiluku on vähentynyt rajusti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun muuttaminen on tullut vapaammaksi.
Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oheinen taulukko kuvaa Tšukotkan ja sen eräiden suurimpien taajamien väkiluvun kehitystä vuosien 1959–2010 väestönlaskentojen mukaan. Taulukossa käytetty merkintää ”ktt” tarkoittaa kaupunkityyppistä taajamaa.
| Vuosi | Tšukotkan väestö |
Tšukotkan kaupunkilaiset |
Anadyrin piirin ja kaupungin asukasluku |
Bilbinon ja Pevekin asukasluvut | Tšukotkan maaseutu- väestö |
|---|---|---|---|---|---|
| 1959[12] | 46 689 | 29 045 | piiri 8 190 (josta Anadyr 5 859[13]) | Bilibinon ktt 635, Pevekin ktt 5 752[13] | 17 644 |
| 1970[14] | 101 184 | 69 968 | piiri 22 155 (josta Anadyr 7 703[15]) | Bilibinon ktt 10 693, Pevekin kaupunki 10 528[15] | 31 216 |
| 1979[16] | 132 859 | 92 801 | piiri 20 831 ja Anadyr 12 241 | Bilibinon ktt 12 711, Pevekin kaupunki 11 060[17] | 40 058 |
| 1989[18] | 157 528 | 114 239 | 40 475 (josta Anadyr 17 094[19]) | Bilibinon ktt 15 558, Pevekin kaupunki 12 915[19] | 43 289 |
| 2002[20] | 53 824 | 35 869 | piiri 8 007 ja Anadyr 11 038[21] | Bilibinon kaupunki 6 181, Pevekin kaupunki 5 206[21] | 17 955 |
| 2010[2] | 50 526 | 32 734 | piiri 9 436 ja kaupunkipiirikunta 13 517 (josta Anadyr 13 045) | Bilibinon kaupunki 5 506, Pevekin kaupunki 4 162 | 17 792 |
Vuonna 2002 väestöstä oli venäläisiä 51,9 prosenttia, ukrainalaisia 9,2 prosenttia, tšuktšeja 23,5 prosenttia, eskimoita 2,85 prosenttia, eveenejä 2,6 prosenttia, tšuvantseja 1,77 prosenttia.
Piirikunnan väkiluvun vähentyminen on näkynyt myös kansallisuusjakaumassa, sillä pois muuttaneet ovat olleet pääasiassa slaavilaisia. Vielä vuonna 1989 väestöstä oli venäläisiä 66,1 prosenttia, ukrainalaisia 16,8 prosenttia ja pohjoisia alkuperäiskansoja 9,8 prosenttia (tšuktšeja 7,3 prosenttia, eskimoita 0,9 prosenttia, eveenejä) sekä valkovenäläisiä 1,9 prosenttia.
Hallinto ja aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšukotkan kuvernööri on kesäkuusta 2008 lähtien ollut Roman Kopin. Häntä edelsi miljardööri Roman Abramovitš vuosina 2000–2008. Piirikunnalla on myös oma duuma (aluehallinnon elin).
Paikallishallintoa varten piirikunta on yhteen kaupunkipiirikuntaan (Anadyr) ja kuuteen kunnallispiiriin. Piirikunnassa on kolme kaupunkia (asukasluvut vuoden 2010 väestönlaskennasta): Anadyr (13 045 as.), Bilibino (5 506 as.) ja Pevek (4 162 as.).[2] Tšukotkan kunnallispiirit (kuvan numeroinnin mukaisesti), niiden asukasluvut (2010) ja hallintokeskukset ovat:[2]
- 1 – Anadyrin piiri (9 436 as., Ugolnyje Kopi)
- 2 – Bilibinon piiri (7 866 as., Bilibino)
- 3 – Iultinin piiri (5 587 as., Egvekinot)
- 4 – Providenijan piiri (3 923 as., Providenija)
- 5 – Tšaunin piiri (5 359 as., Pevek)
- 6 – Tšukotkan piiri (4 838 as., Lavrentija)
Aiempi Beringovskin piiri yhdistettiin Anadyrin piiriin ja Šmidtin piiri Iultinin piiriin vuonna 2008.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Piirikunnan osuus Venäjän vuoden 2010 bruttokansantuotteesta oli maan tilastokeskus Rosstatin mukaan 41,97 miljardia ruplaa. Vaikka tämä on vain 0,1 prosenttia koko maan kansantuotteesta[4], asukaskohtainen osuus on keskimäärin 830 745 RUB eli vuoden 2010 lopun vaihtokurssein noin 20 351 EUR.[5] Taso on 317 prosenttia maan keskiarvosta ja korkeampi kuin esimerkiksi Moskovassa.
Alueella harjoitetaan kaivostoimintaa, joka tuottaa kivihiiltä ja kultaa. Lisäksi tuotetaan maakaasua. Alueella sijaitsee myös Bilibinon ydinvoimala. Kaivostoiminnan ohella tärkeitä ovat myös perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito (puoli miljoonaa poroa), kalastus ja metsästys (mm. mursuja ja hylkeitä). Lisäksi harjoitetaan turkistarhausta ja karjanhoitoa sekä elintarviketeollisuutta.
Piirikunnassa ei ole rautateitä ja maanteitäkin on hyvin vähän. Merisatamista tärkeimmät ovat Pevek[22], Providenija[23], Anadyr, Egvekinot ja Beringovski.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Chukotka Autonomous Area kommersant.com. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
- ↑ ([https://web.archive.org/web/20120226235039/http://www.rkopin-chukotka.ru/ru/index.id/1.htm Arkistoitu – Internet Archive) Gubernator Tšukotskogo avtonomnogo okruga, Viitattu= 2013-01-28, (venäjäksi)] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 18.10.2012. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Passport of Chukotka Autonomous Region 2012. mid.ru. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.
- ↑ a b Hakulinen, K. Maailman paikannimet. Oikeinkirjoitusopas. Otava, 1983.
- ↑ a b Ostrov Vrangelja zapovednik (Yhteenvetosivu Wrangelinsaaren luonnonpuistosta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ OOPT Dalnevostotšnogo okruga (Kaukoidän federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Lebedinyi Zakaznik (Yhteenvetosivu Lebedinyin suojelualueesta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Pevek Northern Sea Route Information Office, arctic-lio.com. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Provideniya Northern Sea Route Information Office, arctic-lio.com. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšukotka Wikimedia Commonsissa
- Tšukotski avtonomnyi okrug (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (minregion.ru)
- Chukotka Autonomous Area (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (russiaprofile.org)
- Visualrian: Regions of Russia. Chukotsky District (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (visualrian.ru)
- Karta Gulaga/ Memorial: alueen 3 Gulag-leiriä (venäjäksi) (memo.ru)
- Tšukotski avtonomnyi okrug (tietoa taajamista ja piireistä 2007 saakka) (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (terrus.ru)
- BSE: Tšukotski avtonomnyi okrug (venäjäksi) (academic.ru)
- Klen Gold Deposit, Chukotka, Russia (kultayhtion dok.) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (highlandgold.com)
- The Russian Far East: A Reference Guide for Conservation and Development (pdf, 2004?) (englanniksi) (snre.umich.edu)
- Human Development Report 2006/2007 for the Russian Federation, Chapter 7: Far Eastern Federal District. Escaping an Outback Role (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (undp.ru)
- Chukotka Autonomous Region - the land of discoveries 08/2102 (englanniksi) (dvkapital.ru)
- Social Consequences of Post-Soviet Transformation of Natural Resources Utilization in Chukotka Autonomous Okrug, Russia (tiet. artikkeli, pdf)[vanhentunut linkki] (englanniksi) (doshisha.ac.jp)
- State Nature Reserve “Wrangel Island” (englanniksi) ja (venäjäksi) (ostrovwrangelya.org)
| |||||||||||||
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
