Túrin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Húrinin lasten tarina, Túrinin tarinan kertova teos, kannessa Túrin päässään Hadorin lohikäärmekypärä.

Túrin on J.R.R. Tolkienin mytologian keskeinen traaginen sankari. Hahmossa on vahvoja yhtymäkohtia Kalevalan Kullervo-hahmoon[1]. Túrin on mahtava taistelija, esiaikojen komein mies ja elää Morgothin kirouksen alla isänsä Húrinin tekojen takia. Túrin yrittää koko elämänsä paeta kiroustaan ja osoittaa rohkeutensa useissa taisteluissa, tappaen mm. lohikäärme Glaurungin. Kuitenkin hän tappaa parhaan ystävänsä, aiheuttaa Nargothrondin valtakunnan tuhon, menee naimisiin siskonsa kanssa ja lopulta surmaa itsensä.

»Hyvästi, sinä kahdesti rakastettu! A Túrin Turambar turún ambartanen: kohtalon valtias jota kohtalo vallitsee. Onnellinen kuolleena!»
(Niënor Níniel[2])

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Túrinin sukupuu

Túrin on Húrin Thalionin, Hadorin hallitsijan, ja Morwen Eledhwenin (Bëorin huonetta) poika. Hän syntyy Dor-lóminissa "talvisaikaan, surullisten enteiden alla"[3] auringon vuonna 464. Hänelle syntyy myös sisko, Lalaith, joka kuitenkin kuolee Angbandista tulleeseen sairauteen kolmevuotiaana. Kun Túrin oli kahdeksanvuotias hänen isänsä johti suuren osan miehistä sotaan ja heidät kaikki tapettiin lukemattomien kyynelten taistelussa. Húrin otettiin vangiksi ja Morgoth kirosi hänet ja hänen sukunsa, kahliten Húrinin korkean vuoren huipulla olevaan tuoliin ja antaen hänelle kyvyn nähdä kaiken Morgothin silmillä. Hän joutui siis seuraamaan sukunsa tuhoutumista voimatta tehdä asialle mitään. Itäläiset valtasivat Dor-lóminin ja kaikki Hadorin kansat alistettiin orjiksi. Morwen lähettää Túrinin turvaan Doriathin haltiavaltakuntaan ja hieman myöhemmin hänelle syntyy toinen sisar, Niënor.

»"Kaikkien niiden päällä, joita sinä rakastat, lepää minun ajatukseni raskaana kuin tuomion pilvi, ja se vetää heitä pimeään ja epätoivoon. Minne ikinä he menevät, siellä sikiää paha. Milloin ikinä he suunsa avaavat, heidän puheestaan seuraa vahinkoa. Kaikki mitä he tekevät kääntyy heitä vastaan. He kuolevat vailla toivoa kiroten niin elämää kuin kuolemaa."»
(Morgoth Húrinille[4])

Menegroth ja ryhtyminen lainsuojattomaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Túrin on hyvin lähellä kuolla Melianin vyössä matkalla Doriathiin mutta Beleg Vahvajousi pelastaa seurueen ja johdattaa heidät Menegrothin luoliin. Kuningas Thingol adoptoi Túrinin hänen isänsä Húrinin vuoksi ja Túrinia aletaan arvostaa hänen sinnikkyytensä ja kestävyytensä vuoksi. Beleg opettaa Túrinille taistelutaitoja. Kahdeksan vuoden kuluttua uutiset Dor-lóminista loppuvat örkkien katkaistua kaikki yhteydet. Túrin ryhtyy taistelemaan Morgothia vastaan kostaakseen kansaansa kohdistuneet vääryydet ja hänestä tulee örkkien pelkäämä miekkamies pohjoisten soilla.

Kun Túrin on kaksikymmentä hän surmaa Menegrothissa Saeros-nimisen haltijan tämän pilkattua Túrinin kuolevaisuutta ja vaatetusta. Túrin kimmastuu ja heittää Saerosia juoma-astialla. Saeros järjestää väijytyksen tappaakseen Túrinin mutta Túrin voittaa taistelun ja pakottaa Saerosin juoksemaan alasti metsässä kuten eläin. Saeros yrittää hypätä rotkon yli mutta tippuu ja kuolee. Túrin on liian ylpeä ottamaan vastaan tuomiota ja pakenee Doriathista. Kun kuningas kuulee tapahtumien todellisen kulun hän armahtaa Túrinin ja Beleg lähtee etsimään paennutta ystäväänsä. Mukaansa Beleg saa maagisen haltiamiekan, Anglachelin.

Aika lainsuojattomana ja Belegin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Túrin ei tiedä armahduksesta ja liittyy lainsuojattomien ryhmään, kohoten myöhemmin ryhmän johtajaksi. Beleg löytää ryhmän Túrinin ollessa poissa ja lainsuojattomat ottavat hänet vangiksi. Haltian pahoinpitely saa Túrinin muuttamaan mielensä ja tästä lähtien he hyökkäävät ainoastaan Morgothin palvelijoita vastaan. Beleg yrittää saada Túrinin palaamaan Menegrothiin mutta hän ei suostu. Beleg lähtee takaisin ja lainsuojattomat siirtävät leirinsä vähäkääpiö Mîmin luoliin Amon Rûdh-kukkulalle. Mîm kuitenkin pettää lainsuojattomat ja kertoo örkeille ryhmän piilopaikan. Lainsuojattomat tapetaan ja Túrin otetaan vangiksi.

Beleg seuraa örkkijoukkoa ja tapaa Taur-nu-Fuinin metsässä Gwindorin, haltian joka oli joutunut Morgothin vangiksi ja paennut Angbandista. Yhdessä he pelastavat Túrinin joka on tajuton. Belegin leikatessa Túrinin siteitä miekka lipsahtaa ja raapaisee Túrinin jalkaa. Hän herää ja näkee hahmon kumartuneen ylleen miekka kädessä. Hän kaappaa miekan ja surmaa Belegin. Gwindor vie Túrinin Ivrinin lähteille jossa hän tulee takaisin järkiinsä oltuaan aiemmin surun murtama ja lähte Nargothrondin salattuun haltiakaupunkiin.

»Niin kohtasi loppunsa Beleg Vahvajousi, ystävistä uskollisin, Beleriandin esiaikojen metsänkävijöistä paras, sen kädestä jota hän eniten rakasti; ja surun jäjet uurtuivat Túrinin kasvoihin lähtemättömiin.»
(J.R.R. Tolkien[5])

Mormegil[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Túrin taotti miekan uudestaan ja nimesi sen Gurthangiksi (kuolonrauta). Túrin salasi oman nimensä ja ryhtyi käyttämään nimeä Mormegil, mustamiekka. Gwindor tapaa Nargothrondissa rakkautensa, kuningas Ordorethin tytär Finduilasin, joka kuitenkin rakastuu Túriniin. Túrinista tulee vaikutusvaltainen kuninkaan neuvonantaja. Ylpeydessään hän saa haltiat suostuteltua lopettamaan piilossa olemisen. Nargothrondin edustalle rakennetaan suuri silta jotta haltiat voivat helpommin lähteä sotaan Morgothia vastaan.

Túrinin asuttua Nargothrondissa viisi vuotta Morgoth lähettää suuren örkkijoukon lohikäärme Glaurungin johtamana Nargothrondia vastaan. Haltioiden joukot tuhotaan ja Ordoreth surmataan. Sillan avittamana örkit pääsevät suoraan sisään kaupunkiin ja Finduilas otetaan vangiksi. Túrn haastaa Glaurungin kaksintaisteluun mutta lohikäärme hypnotisoi hänet. Glaurung saa uskoteltua että Túrinin perhe kärsii Dor-lóminissa ja hän lähtee etsimään heitä, unohtaen vankina olevat haltiat ja Finduilasin.

Päästyään kotiseudulleen Túrin saa tietää sukunsa lähteneen Doriathiin turvaan koska Nargothrondin mustamiekka oli tehnyt seudusta jälleen turvallisen kulkea. Vihassaan Túrin tappaa taloonsa muuttaneen itäläispäällikön jonka jälkeen hänen kansaansa kohdellaan yhä julmemmin.

Aika Brethilissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vimmastunut Túrin lähtee jahtaamaan örkkijoukkoa jonka vankina Finduilas on. Hän seuraa jälkiä Brethilin metsään mutta myöhästyy. Metsässä asuvat ihmiset olivat hyökänneet örkkijoukon kimppuun ja kaikki vangit tapettiin. Finduilas seivästettiin keihäällä puuhun ja hänet on haudattu läheiselle kummulle. Túrin lyhistyy kummulle ja vaihtaa nimekseen Turambar, kohtalon valtias. Hän liittyy Halethin kansan sotajoukkoihin.

Tällä välin Morwen ja Niënor saapuvat Doriathiin kuullakseen että Túrin oli tuhoutuneessa Menegrothissa. Naiset lähtevät etsimään Túrinia tai hänen ruumistaan mutta joutuvat Glaurungin ansaan. Glaurung käytti magiaa ja Niënor unohti kaiken menneisyytensä. Paetessaan örkkejä Niënor joutui Brethiliin. Túrin löytää Niënorin makaamasta alastomana Finduilaksen hautakummulla, puhekyvyttömänä ja ilman muistia. Túrin nimeää hänet Nínieliksi (itkuneito). Túrinin suojassa Niënor parani ja he menivät naimisiin. Seuraavana vuonna Níniel tulee raskaaksi ja samana vuonna Glaurung hyökkää Brethiliin.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Túrin väijyttää lohikäärmeen Cabed-en-Arasin rotkossa. Hän ja kaksi kumppania hiipivät lohikäärmeen alle ja Túrin iskee Gurthangin kahvaa myöten lohikäärmeen vatsaan ja pyörtyy. Glaurung kuolee ja samalla Níenorin lumous katoaa. Kauhistuneena avioliitostaan veljensä kanssa hän heittäytyy Taeglin-jokeen ja kuolee.

Brandir kertoo Túrinille mitä on tapahtunut ja vimmastunut Túrin tappaa syyttömän Brandirin. Túrin lähtee juoksemaan Finduilaksen haudalle ja matkalla hän tapaa Mablung-nimisen haltian joka vahvistaa Brandirin tarinan. Epätoivoisena Túrin juoksee Cabed-en-Arasiin ja heittäytyy omaan miekkaansa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Yhtymäkohdat muihin traagisiin sankareihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Túrinin hahmo perustuu pääosin Kalevalan Kullervoon, mutta hahmossa on nähtävissä myös piirteitä Oidipuksesta sekä Sigurdista. Tomittaja Jussi Alroth luonnehtii Túrinin hahmon historiaa seuraavasti: "Luodessaan synkintä sankariaan Tolkien kurotti yli anglosaksisten ja skandinaavisten perinteiden, Inkerinmaalle asti. Túrin Húrinin pojan kertomus perustuu suomalaisen Kullervo Kalervon pojan tarinaan."[6]

Olennaisimmat yhtäläisyydet Kullervon ja Túrinin tarinan kanssa ovat:

  1. Molemmat viedään perheistään ja tekevät suuria urotöitä.
  2. Molempien teot kääntyvät alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja hahmot ovat kostonhimoisia.
  3. Molemmat syyllistyvät tietämättään insestiin sisarensa kanssa.[7]

Kuitenkin selkeimmin yhteys Kullervoon tulee esille hahmon kuolemankohtauksessa jossa Túrin käy dialogin miekkansa kanssa. Kohtaus on samankaltainen kuin Hamletin monologi tikarinsa kanssa mutta tässä tapauksessa miekka vastaa. Kullervon kysyessä miekaltaan josko tämä surmaisi hänet, miekka vastaa:

»Miekka mietti miehen mielen
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla
"Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki
Juon verta viattomanki."»
(Kalevala)

Vastaavasti Túrinin dialogissa vastaava kohta kuuluu:

»"Mieluusti juon vertasi unohtaakseni herrani Belegin veren ja syyttä surmatun Brandirin veren. Sukkelaan surmaan sinut"»
( Húrinin lasten tarina[8])

Lisäksi Túrinissa on nähtävissä yhtymäkohtia Elric Melnibonélaiseen joka myös perustuu Kullervoon. Molemmat ovat traagisia sankareita jotka käyttävät mustaa miekkaa (jolla on myös pari), surmaavat ystäviään tahattomasti niillä, ja lopulta heittäytyvät niihin.

Viittaukset muissa tarinoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Túrinin tarinaa sivutaan muissa Tolkienin tarinoissa. Esimerkiksi Tarussa sormusten herrasta Elrond sanoo Frodolle: "... ja vaikka vanhan ajan kaikki mahtavat Haltiamielet olisivat kokoontuneet yhteen, Hador, Húrin, Túrin ja itse Beren, sinun paikkasi olisi heidän joukossaan".[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J.R.R. Tolkien, Humphrey Carpenter, editor, The Letters of J.R.R. Tolkien,Allen and Unwin, 1981, p.150.
  2. J.R.R. Tolkien, Christopher Tolkien (toim.), Kersti Juva (suom.): Keskeneräisten tarujen kirja, s. 190. WSOY, 1992. ISBN 951-0-13429-5.
  3. J.R.R. Tolkien, Christopher Tolkien (toim.), Kersti Juva (suom.): Húrinin lasten tarina, s. 14. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32907-8.
  4. J.R.R. Tolkien, Christopher Tolkien (toim.), Kersti Juva (suom.): Húrinin lasten tarina, s. 63. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32907-8.
  5. J.R.R. Tolkien, Christopher Tolkien (toim.), Kersti Juva (suom.): Húrinin lasten tarina, s. 158. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32907-8.
  6. Jussi Alroth: Nyt Kullervo hukkuu miekkaan Keski-Maassa. Helsingin Sanomat, 25.5.2007. Artikkelin verkkoversio.
  7. Tietolaatikko: Kullervon ja Túrinin tarinoiden yhteydet. Helsingin Sanomat, 25.5.2007. Artikkelin verkkoversio.
  8. J.R.R. Tolkien, Christopher Tolkien (toim.), Kersti Juva (suom.): Húrinin lasten tarina, s. 261. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32907-8.
  9. J.R.R. Tolkien, Kersti Juva ja Eila Pennanen (suom.): Taru sormusten herrasta, s. 242. WSOY, 1985. ISBN 951-0-13208-X.