Petos

Wikipedia
Ohjattu sivulta Törkeä petos
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rikosta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Petos on rikos, jossa tekijä hankkii toista erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta taloudellista hyötyä ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Petoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Petoksesta tuomitaan myös se, joka vääristää tietojenkäsittelyn lopputuloksen tietokoneessa syöttämällä vääriä tietoja tietokoneeseen tai muuten puuttuu tapahtumaan sillä tavalla, että lopputulos vääristyy ja toiselle aiheutuu taloudellista vahinkoa. Yritys on rangaistava. Petoksesta säädetään rikoslain 36. luvussa. Rikoslain 37. luvussa säädetään erikseen maksuvälinepetoksesta.

Prosessipetos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prosessipetos kohdistuu viranomaiseen: tuomioistuinta erehdytetään antamaan jotain osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallinto-oikeudellisessa prosessissa. Tuomioistuimelle on esimerkiksi esitetty väärennetty kuitti ja siten erehdytetty tuomioistuin purkamaan omaisuuden takavarikko (KKO 1982-II-27).[1]

Petoksen psykologiaa ja sosiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petoksen monitahoista ilmiötä on käsitelty laajasti kaunokirjallisuudessa. Sitä esiintyy monilla elämänalueilla ja sen yksi muoto on roolinvaihto eli identiteettipetos. Yhteiskunnallinen kirjallisuus pyrkii usein osoittamaan yhteiskuntaelämässä esiintyvää valheellisuutta. Niinpä Henrik Ibsen kuvaa Nukkekodissa yhteisön vaatimien roolien epärehellisyyttä. Ihmisen moraalisia rakenteita ravistellaan voimakkaasti myös Sofi Oksasen teoksissa Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat. Kun ihmisten on sopeuduttava muuttuneisiin olosuhteisiin, heistä voi tulla entisen yhteisönsä silmissä luopioita. Postmodernissa kirjallisuudessa petoksen teema on kehitetty tarkoittamaan koko todellisuuden epävarmuutta, yllätyksellisyyttä ja petollisuutta.[2] Itsepetos on yleinen ilmiö, joka näkyy selvästi riippuvuuksista kärsivillä ihmisillä. Itseään pettämällä saa tyydytystä, kun uskoo asioiden olevan siten kuin haluaa niiden olevan. Todellisuudella ei ole niin väliä, kun itsepetosta harjoitetaan.[3]

Seuraamukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievä petos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos petos on kokonaisuutena vähäinen, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, rikoksentekijä on tuomittava lievästä petoksesta sakkoon.

Törkeä petos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törkeä petos. Jos petoksessa

  1. tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
  2. aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,
  3. rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai
  4. rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa

ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heinonen, Olavi ym.: Rikosoikeus, s. 1157–1158. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2002. ISBN 951-670-011-X.
  2. Rikama, Juha: Petos: moraalinen ongelma, muutosvoima ja esteettinen tehokeino. Kanava-lehti, 2014, nro 2, s. 49-52. Forssa: Otavamedia. ISSN 0355-0303.
  3. Itsepetoksen filosofiaa. Juha Kemppinen. Viitattu 6.4.2014.