Töpöhelttaotsa
| Töpöhelttaotsa | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Töpöhelttaotsa puun latvustossa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Paratiisilinnut Paradisaeidae |
| Suku: | Paratiisiharakat Astrapia |
| Laji: | brevicauda |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Astrapia brevicauda |
|
| Synonyymit | |
|
Paradigalla brevicauda |
|
| Katso myös | |
Töpöhelttaotsa (Astrapia brevicauda) on Papua-Uudessa-Guineassa tavattava paratiisilintuihin kuuluva varpuslintulaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan töpöhelttaotsa on noin 23 cm. Naaras on kooltaan hieman koirasta pienempi. Selästään, siivistään ja vatsastaan laji on väriltään musta. Päälaki ja niska ovat kellertävän vihreät. Nokan alapuolella on pienet siniset heltat ja otsan suurikokoinen heltta on keltainen.[2] Linnun pyrstö on hyvin lyhyt, lähes olematon.[3] Töpöhelttaotsa muistuttaa ulkonäöltään helttaotsaa (Astrapia carunculata), mutta eroaa siitä pienemmän kokonsa ja lyhyemmän pyrstönsä perusteella.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Töpöhelttaotsaa tavataan Papua-Uuden-Guinean keski- ja länsiosissa.[2] Lajin elinympäristöä ovat metsät ja metsien reunat. Lajia tavataan metsistä, jotka sijaitsevat 1 600–2 600 metrin korkeudella merenpinnasta.[4]
Lisääntyminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Töpöhelttaotsa pesii ympäri vuoden lukuun ottamatta maalis- ja marraskuuta. Koirailla on usein pesä useamman naaraan kanssa. Pesä on tukeva ja kuppimainen. Naaras munii yhden munan ja hautoo sitä vajaat kolme viikkoa.[2]
Töpöhelttaotsan ravinto koostuu pääosin hedelmistä. Lisäksi laji syö pieniä selkärangattomia. Poikasia ruokitaan hyönteisillä sekä sammakoilla ja liskoilla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Astrapia brevicauda IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Short-tailed paradigalla Answers.com. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Dominic Couzens: Top 100 Birding Sites of the World, s. 193. University of California Press, 2009. ISBN 9780520259324. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.09.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Indonesia, s. 377. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11495-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.09.2009). (englanniksi)