Täpläverkkoperhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Täpläverkkoperhonen
Täpläpverkkoperhosen siipien alapinta
Täpläpverkkoperhosen siipien alapinta
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Aitotäpläperhoset Nymphalinae
Tribus: Melitaeini
Suku: Verkkoperhoset Melitaea
Laji: cinxia
Kaksiosainen nimi
Melitaea cinxia
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Commons-logo.svg Täpläverkkoperhonen Commonsissa

Täpläverkkoperhonen (Melitaea cinxia) on täpläperhosiin kuuluva päiväperhonen. Se viettää suuren osan elämästään toukkana, toukkaryhmän kutoman seittipesän sisällä. Aikuinen perhonen lentää vain muutamia viikkoja kesä-heinäkuussa. Suomessa lajia tavataan vain Ahvenanmaalla.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläverkkoperhonen on nimensä mukaisesti lähinnä mustan ja oranssin väristen täplien kirjailema päiväperhonen, jonka siipien kärkiväli on noin 30–40 millimetriä. Siipien alapinnan värityksessä on runsaammin myös valkoisia alueita. Toukat ovat heinä-elokuussa ruskeansävyisiä, tiheään karvaisia ja noin yhden senttimetrin mittaisia. Kolmannesta nahanluonnista lähtien yleisväritys on musta, kevyesti vaaleajuovainen. Pää on selvästi punainen, pituutta koteloitumaan valmiilla toukalla voi olla pari senttiä.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläverkkoperhosen levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Etelä- ja Keski-Euroopan kautta Fennoskandian eteläosiin ja sieltä leveähkönä vyöhykkeenä aina Kiinaan asti. Monilla alueilla esiintyminen on kuitenkin paikoittaista ja laji on vähentynyt lähes koko esiintymisalueellaan.

Suomessa täpläverkkoperhosen levinneisyys rajoittuu nykyisin pelkästään Ahvenanmaalle. Vielä 1960-luvulla sitä tavattiin paikoitellen myös Lounais-Suomesta, mutta nämä kannat ovat hävinneet mahdollisesti muuttuneiden maanviljelystapojen seurauksena[1]. Suomen lähialueilta perhosta on tavattu myös Suomenlahden saarilta (Suursaari, Pieni Tytärsaari) ja Karjalankannakselta.

Ahvenanmaalla aikuisia täpläverkkoperhosia voi tavata kesäkuun alusta heinäkuun puoleenväliin ulottuvalla jaksolla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläverkkoperhonen viihtyy kuivilla kedoilla, joilla kasvaa toukan ravintokasveja. Usein tällaisia alueita löytyy niin kutsutuista kulttuuriympäristöistä ihmisasutuksen lähistöltä, kuten pihoista, vanhoilta laitumilta ja peltojen sekä teiden reunoilta.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläverkkoperhosnaaras munii kesäkuussa usean sadan munan ryhmiä ravintokasvien lehtien alapinnoille. Yhteensä yksi naaras voi munia jopa tuhat munaa. Munat kuoriutuvat 2–4 viikon kuluttua munimisesta. Toukat elävät koko toukka-aikansa ryhmissä kutomansa seittirakennelman suojissa, ryhmästä erilleen joutuneen toukan tai jopa liian pienen toukkaryhmän selviäminen talvesta on epätodennäköistä. Kolmannen nahanluonnin jälkeen elokuun loppupuolella toukat kehräävät itselleen aiempaa tiheämmän talvipesän. Kolmanteen nahanluontiin asti ruskeat toukat muuttuvat tässä vaiheessa mustiksi. Tällä on merkitystä keväällä, jolloin aurinko lämmittää tehokkaasti ryhmässä paistattelevia mustia toukkia ja mahdollistaa niiden nopean kasvun. Keväällä heti sään lämmettyä (maaliskuun lopussa tai huhtikuussa) toukat aloittavat taas maasta nousevien ravintokasvien syömisen. Luotuaan nahkansa vielä kahdesti ne hajaantuvat kasvillisuuden joukkoon ja koteloituvat, yleensä tämä tapahtuu toukokuun alkupuolella. Levinneisyysalueen eteläosissa täpläverkkoperhosella on vuosittain kaksi sukupolvea.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläverkkoperhosen toukat käyttävät ravintonaan Plantaginaceae-heimoon kuuluvia kasveja, Suomessa pääravintokasveina ovat heinäratamo (Plantago lanceolata) ja tähkätädyke (Veronica spicata). Satunnaisesti myös muut ratamot ja tädykkeet kelpaavat ravinnoksi. Heinäratamo on yleisin pääravintokasvi myös muualla täpläverkkoperhosen levinneisyysalueella, mutta joidenkin populaatioiden tiedetään käyttävän pääasiallisesti esimerkiksi meriratamoa (Plantago maritima) ja loistotädykettä (Veronica teucrium). Aikuiset perhoset syövät kukkien mettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuussaari, M., Nieminen, M., Pöyry, J. & Hanski, I.: Täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) elinkierto ja esiintyminen Suomessa. Baptria, , 1995. vsk, nro 20, s. 167 - 180. Suomen Perhostutkijain Seura ry.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]