Täpläapinankukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Täpläapinankukka
Mimulus guttatus 001.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit
Alakaari: Koppisiemeniset
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Apinankukkakasvit Phrymaceae[1]
Suku: Apinankukat Mimulus
Laji: guttatus
Kaksiosainen nimi
Mimulus guttatus
DC.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Täpläapinankukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Täpläapinankukka Commonsissa

Täpläapinankukka (Mimulus guttatus, syn. M. luteus) on suurikukkainen, monivuotinen laji apinankukkien suvussa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläapinankukan kukinto.

Täpläapinankukka kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varret ovat yläosistaan nystykarvaiset. Lehdet ovat vastakkain ja silposuoniset. Lehtilapa on puikea, tylppäkärkinen ja nirhalaitainen. Kukinto on nystykarvainen, harsu latvaterttu. Kukkia voi olla myös yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperät ovat 12–25 mm pitkiä. Kukan teriö on vastakohtainen ja kooltaan 30–40 mm pitkiä. Teriön alahuuli on kolmiliuskainen ja ylähuuli kaksiliuskainen, nielu on avoin. Väriltään teriö on keltainen ja punatäpläinen. Suomessa täpläapinankukka kukkii heinä-elokuussa.[2][3] Kasvin kota on 10 mm pitkä ja munamainen.[4]

Laji muistuttaa toista apinankukkalajia, Kelta-apinankukkaa (M. luteus), jonka kanssa se saattaa myös risteytyä.[5] Risteymä tunnetaan nimellä tarha-apinankukka (Mimulus x hybridus).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alunperin täpläapinankukka on kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta, jossa sitä kasvaa yleisenä Kaliforniasta Kanadan eteläosiin ja harvinaisempana aina Alaskaan saakka. Paikoitellen lajia kasvaa myös Yhdysvaltain itäosissa, mutta siellä se on tulokaslaji.[5] Tulokkaana täpläapinankukka on levinnyt myös Eurooppaan, jonne se tuotiin alun perin koristekasviksi. Ensimmäiset havainnot sen leviämisestä luontoon ovat Puolasta vuodelta 1824. Ruotsista ensimmäinen havainto luonnosta on vuodelta 1846.[2] Lajia tavataan nykyisin Britteinsaarilla ja mantereella Pohjois-Ranskasta Saksan läpi Puolaan ja pohjoisessa Fennoskandiaan. Lajia on tavattu myös Alppien alueella, Länsi-Venäjällä ja paikoin Balkanin alueella. Tulokkaana täpläapinankukkaa tavataan myös Argentiinassa ja Uudessa-Seelannissa.[5]

Suomessa laji on uustulokas, josta ensimmäinen havaintotieto on kirjattu ylös vuonna 1851 Inkoosta.[6] Nykyään lajia voi tavata siellä täällä eri puolilla maata aina Keski-Lappia myöten. Ainakin Lounais-Suomessa se on vakiintunut lajistoon.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläapinankukka on kosteiden kasvupaikkojen laji. Se kasvaa niin rannoilla kuivalla maalla kuin matalassa vedessäkin. Kasvin siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille, mutta siementen leviäminen lintujen mukana on myös mahdollista.[2][3] Suomessa sitä on tavattu ojissa ja puroissa asumusten läheisyydessä.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täpläapinankukkaa kasvatetaan myös puutarhojen koristekasvina.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Kekki, Tapio: Evakko, ruotsin roska, lapin orvokki ja pusu – täpläapinankukka pohjoisessa. Lutukka 1/2013. 29. vuosikerta. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Kasvitieteellinen yksikkö. Helsinki 2013. ISSN 0782-050X
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kekki 2013, s. 3.
  2. a b c d Kekki 2013, s. 4.
  3. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 376.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 534.
  5. a b c Den virtuella floran: Gyckelblomma (myös levinneisyyskartat). Viitattu 30.3.2013. (ruotsiksi)
  6. Kekki 2013, s. 5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]