Tähtitalvikki
Sivulta puuttuu | Tähtitalvikki | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Moneses uniflora (L.) A. Gray |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Tähtitalvikki Wikispeciesissä |
Tähtitalvikki (Moneses uniflora, vanh. Pyrola uniflora) on monivuotinen, pienikokoinen ruohovartinen kasvi. Se on kanervakasveihin kuuluvan sukunsa ainoa laji. Aiemmin sen katsottiin kuuluvan talvikkeihin.[1] Tähtitalvikkia kutsutaan myös nimellä yksikukkainen talvikki.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Tähtitalvikki kasvattaa 5–12 cm korkean pystyn varren. Ruusukemaisesti varren tyvellä olevat lehdet kasvavat vastakkain. Lehdet ovat 1–1,5 cm pitkiä, vastapuikean pyöreitä, pyöreäkärkisiä ja matalaan sahalaitaisia. Lehdet talvehtivat vihreinä. Kukkavana on yksisuomuinen ja sen kärjessä on yksi nuokkuva, hyväntuoksuinen kukka. Viisi valkoista terälehteä muodostavat noin kaksi senttiä leveän näyttävän kukan. Tähtitalvikki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Tähtitalvikkia kasvaa Euroopassa Pohjois-Italiasta ja Saksasta itään Uralille saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue kattaa koko Fennoskandian ja Pohjois-Venäjän tundra-alueita lukuun ottamatta. Lajia tavataan Aasian puolella satunnaisesti läpi Siperian Tyynelle merelle saakka. Tähtitalvikkia kasvaa laajasti myös Pohjois-Amerikan pohjois- ja länsiosissa.[1] Suomessa tähtitalvikkia tavataan koko maassa. Runsaimmin sitä kasvaa Itä- ja Pohjois-Suomessa, muualla maassa sitä tavataan satunnaisemmin.[3]
Elinympäristö [muokkaa]
Tähtitalvikkia viihtyy varjoisissa, tuoreissa metsissä, korvissa ja puronvarsilla. Kasvupaikat oavt usein lähdeperäisillä tai laidunnetuilla paikoilla.[2]
Käyttö [muokkaa]
Tähtitalvikkia on aikaisemmin käytetty kansanlääkinnässä parantamaan vuotavia ja tulehtuneita silmiä.[1]
Lähteet [muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Arne Anderberg: Den virtuella floran: Ögonpyrola Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.6.2010. (ruotsiksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 214.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2010. Kasviatlas 2009: Tähtitalvikin levinneisyys Suomessa Viitattu 20.6.2010.
