Syytinki
Wikipedia
Syytinki eli kiinteistöeläke on kiinteistön kaupan yhteydessä toteutettu sopimus asumisoikeudesta. Syytinki takaa myyjälle oikeuden jäädä asumaan tilalle.
[muokkaa] Yleistä
Syytinkisopimuksella myyjälle tai myyjille määritetään yleensä heidän elinikänsä kestävä asumisoikeus jollakin osaa kiinteistöä. Syytinki voi olla myös määräaikainen, ja siihen saattaa liittyä myös muita suoritteita, esimerkiksi asunnon sähkö ja lämpö, ruokailuja tai palveluita.[1]
Syytinki on ollut maatalouden perinteinen eläkemuoto. Sopimalla syytingistä luopuja on osaltaan voinut rahoittaa tilakauppaa esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteessa. Toisaalta hän on samalla varmistanut itselleen asumisturvan ja ehkä elannonkin vanhuudenpäivien varalle. Perinteisessä maatalousyhteisössä vanhemmat ovat jääneet syytingin turvin tilalle asumaan ja työskentelemään.[1]
[muokkaa] Syytinkijärjestelmä eri maissa
Suomessa syytinkijärjestelmä on ollut kehittynein Länsi-Suomen peltoviljelyalueilla mutta lähes tuntematon Savossa ja Etelä-Karjalassa, eli vanhoilla kaskiviljelyalueilla. Syytingin käyttö ja ehdot poikkesivat alueittain, ja syytingin käyttö saattoi olla jopa rituaalinomaista. Vielä 1970-luvun loppupuoliskolla 60–80 prosenttiin sukupolvenvaihdoskaupoista liittyi syytinkiehto, ja syytinkia käytetään yhä nykyisinkin maaseudun sukupolvenvaihdostilanteissa.[1]
Syytinki on ollut laajalti käytössä myös muissa Pohjoismaissa. Saksalaisilla talonpojilla oli myös vastaava järjestely, der Altenteil.[1]
[muokkaa] Lähteet
- Seppo Pietiläinen: Viljelijän luopumisturva. Miten luopumiseläke luotiin ja sukupolvenvaihdoseläke syntyi 1971–1974.. s. 97–98. Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela, 2004. ISBN 952-5275-20-5. (Julkaistu myös internetissä)
