Syysjuuriperhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syysjuuriperhonen
Gazoryctra ganna.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Exoporia
Yläheimo: Juuriperhosmaiset Hepialoidea
Heimo: Juuriperhoset Hepialidae
Alaheimo: Hepialinae
Suku: Hepialus
Laji: ganna
Kaksiosainen nimi
Hepialus ganna
Hübner, 1804
Synonyymit
  • Gazoryctra ganna
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Syysjuuriperhonen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Syysjuuriperhonen Commonsissa

Syysjuuriperhonen (Hepialus ganna) on alkeelliseen juuriperhosten heimoon kuuluva perhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienehkö, punaruskea tai harmaanruskea perhonen, jonka etusiipien poikki kulkee siiven kärjestä sen keskivaiheille takareunaan valkoinen, tummareunainen juova. Siiven takareunasta juova suuntautuu takaisin etureunaa kohti mutta taittuu puolimatkassa suoraan kohti siiven tyveä. Joskus juovat jakaantuvat erillisiksi laikuiksi. Takasiivet ovat harmaanruskeat, joillakin yksilöillä hieman läpikuultavat.[1][2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syysjuuriperhosen levinneisyys rajoittuu Keski-Euroopassa Alpelle ja Karpaateille. Pohjoisessa sitä tavataan Suomesta Pohjois-Venäjälle ja Siperiaan. Pohjoismaissa sitä tavataan vakinaisena vain Suomesta. Ruotsista laji on tavattu harhailijana kaksi kertaa vuonna 1847.[2] Levinneisyys Suomessa kattaa alueen etelärannikolta ainakin Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen, muutamia havaintoja on huomattavasti pohjoisempaakin. Ahvenanmaalta syysjuuriperhosta ei ole tavattu. Lentoaika on yhtenä lyhytaikaisena sukupolvena elokuun puolivälistä syyskuun alkuun.[3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syysjuuriperhonen suosii elinympäristönään havumetsiä ja Keski-Euroopan vuoristoissa se elää puurajan yläpuolella. Laji on esiintymiseltään paikoittainen mutta saattaa sopivalla paikalla olla runsaslukuinen. Naaraat kuoriutuvat koteloistaan aamulla ja alkavat houkutella koiraita feromoneillaan heti, kun siivet ovat lentokykyiset. Koiraiden lento alkaa aamuhämärässä ja jatkuu aamupäivään. Joskus lentoa saattaa olla myös alkuillasta ennen auringonlaskua. Parittelu kestää muutaman tunnin, minkä jälkeen naaras tiputtelee munia maastoon lennosta. Aamulla munivat naaraat saattavat seurata pariutumattomien naaraiden ja niitä seuraavien koiraiden muodostamia ryhmiä. Toukkien kehitys kestää vähintään kaksi, joskus ilmeisesti usein kolmekin vuotta. Ei ole täysin varmaa, viettääkö laji ensimmäisen talven munana vai pienenä toukkana. Toisena ja mahdollisesti kolmantena talvena toukka talvehtii maanalaisessa putkessa ja koteloituu lopulta keväällä maan alle toukan erittämällä silkillä vuorattuun kammioon, josta on silkillä vuorattu käytävä pinnalle. Kotelo ryömii osittain maanpinnan yläpuolelle perhosen kuoriutuessa.[2][4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö monien eri kasvien juuria, mutta luontaista ravintokasvivalikoimaa ei tunneta. Esiintymispaikoilla kasvaa usein ainakin sananjalkaa (Pteridium aquilinum) tai hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]