Syvaš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syvas on suolainen vesialue Ukrainassa, Krimin autonomisen tasavallan ja Hersonin raja-alueella. Kapea Arabatinkynnäs erottaa vesialueen Asovanmerestä.

Syvaš (ukr. Сиваш, ven. Сиваш, Sivaš, krimintat. Sıvaş) eli Mätämeri (ukr. Гниле Море, Gnyle More, ven. Гнилое Море, Gniloje More, krimintat. Çürük Deñiz) on Krimin niemimaan itä- ja pohjoisrannikkoa reunustavien ja siihen työntyvien matalien lahtien järjestelmä, jonka Arabatinkynnäs erottaa Asovanmerestä. Pohjoisosiltaan Syvaš kuuluu Hersonin alueeseen. Syvašin vesi on hyvin suolaista (suolapitoisuus noin 60 ‰). Alueen pinta-ala on noin 2 560 km² ja kesäisin se on mineraalisuolojen peittämä. Näitä suoloja käytetään kemianteollisuuden raaka-aineina.[1][2]

Kapea Henitšeskinsalmi yhdistää Syvašin Asovanmereen. Kapeimmillaan Syvaš on Tšonharinsalmen kohdalla, joka jakaa lahden läntiseen ja itäiseen altaaseen. Syvaš on erittäin matala: sen syvin kohta on vain 3 metriä ja keskisyvyys on 0,5–1 m. Sen pohja on yli 5 m syvän lietteen peitossa. Syvaš on kansainvälisesti merkittävä kosteikkoalue.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvašilla on historian aikana ollut vaikeakulkusuutensa vuoksi merkittävä rooli Krimin puolustuksessa. Pitkään ainoa kulkuyhteys maateitse Krimille kulki Perekopinkannaksen kautta, jota on linnoitettu jo ennen ajanlaskun alkua. Vuonna 1675 zaporižžjan kasakat ylittivät merenlahden ja aiheutti tuhoa Krimin kaanikunnassa. Venäjän–Turkin sodassa vuonna 1737 venäläisarmeija teki saman.[3]

Ukrainan itsenäisyyssodan alussa 1918 Ukrainan kansantasavallan joukot ylittivät Tšonharinsalmen, yllättivät bolševikit ja saivat haltuunsa Krimin niemimaan. Marraskuussa 1920 bolševikit onnistuivat kiertämään kansantasavallan joukkojen selustaan jäätyneen Syvašin yli, mikä johti lopulta Krimin valtaamiseen.[3]

Toisessa maailmansodassa saksalaiset kävivät taisteluita Perekopinkannaksella ja Tšonharinsalmella vuonna 1941 ennen neuvostojoukkojen perääntymistä. Neuvostoliiton vastahyökkäyksessä Krimille 1943 ja 1944 käytettiin ponttonisiltoja joukkojen kuljettamiseen Syvašin yli.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Syvash Encyclopædia Britannica Online. 19.4.2007
  2. Sea of Azov Internet Encyclopedia of Ukraine.
  3. a b c Ihor Kabanenko: The Sivash: A Key Strategic Point in the Retaking of Crimea The Jamestown Foundation. Viitattu 7.7.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]