Synkkä yksinpuhelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Synkkä yksinpuhelu, 1946

Synkkä yksinpuhelu on Olavi Paavolaisen vuonna 1946 kahtena osana julkaistu lähes tuhatsivuinen kirja. Se on kooste Paavolaisen päiväkirjoista lähinnä jatkosodan ajalta. Paavolainen oli sodissa tiedotustehtävissä ja oleskeli enimmäkseen päämajassa Mikkelissä ja erityisesti viestikeskus Lokissa, jossa hän pääsi seuraamaan kansainvälistä lehdistöä normaalin sotasensuurin ohi. Kirjassa kuvataan myös Paavolaisen käyntejä rintamalla ja Itä-Karjalassa. Kirja alkaa talvisotaa edeltävästä kesästä jatkuen jatkosodan päättymiseen ja rauhantekoon Neuvostoliiton kanssa. Paavolainen asettuu usein vastakkain virallisen sotapropagandan kanssa, vaikka hän toimi Suomen sotavoimien tiedotusosastolla.

Ilmestyessään kirja sai ristiriitaisen ja osittain jopa jyrkän kielteisen vastaanoton. Toisaalta sitä pidettiin, varsinkin vasemmiston keskuudessa, todenmukaisuuteen pyrkivänä yksityisen ihmisen tilityksenä jatkosodan vuosista. Toisaalta monet pitivät sitä liian pessimistisenä, jälkiviisaana ja isänmaan etujen vastaisena. Kirjaa epäiltiin myös suureksi osaksi jälkikäteen sepitetyksi. Varmuutta asiasta ei ole voitu saada, koska Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet. Jaakko Pakkasvirta ohjasi kirjan pohjalta elokuvan Pedon merkki (1981). Vesa-Matti Loiri sai elokuvasta parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon vuonna 1982.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.