Symon Petljura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Symon Petljura

Symon Vasylovytš Petljura (ukr. Симон Васильович Петлюра, 22. toukokuuta (J: 10. toukokuuta) 1879 Pultava25. toukokuuta 1926 Pariisi) oli ukrainalainen sosialisti ja valtiomies ja Ukrainan vapaustaistelija Venäjän sisällissodan aikana. Petljura toimi sisällissodan aikana Ukrainan kansantasavallan presidenttinä ja yritti vapauttaa Ukrainan Puolasta käsin Puolan tuella. Hänet murhattiin maanpaossa Pariisissa 1926.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petljura perusti 1905 Ukrainan työväenpuoleen ja vuosina 19051909 hän oli Slovo- eli Sana-nimisen lehden ja Ukrainskaja Žizn (Ukrainan elämä) toimittajana. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli tsaarin armeijassa. Helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1917 hän toimi kesäkuussa Ukrainassa perustetun keskushallituksen presidenttinälähde?. Kun keskusvallat miehittivät maan, maata hallitsemaan muodostettiin nukkehallitus ja Petljura menetti työnsä. Sen jälkeen kun Saksa ja Itävalta-Unkari vetäytyivät maasta, Petljurasta tuli marraskuussa 1918 uuden hallituksen johtaja. Tammikuussa 1919 puhkesi Ukrainan ja Neuvosto-Venäjän välille sota, ja Petljurasta tuli armeijan komentaja. Venäjän sisällissodan aikana hän taisteli bolsevikkeja, Anton Denikinin valkoisia, saksalaisia ja Pavlo Skoropadskiin ukrainalaisten ja puolalaisia joukkoja vastaan. Vuonna 1918 valkoinen armeija miehitti Ukrainan, mutta syksyllä vuonna 1919 valkoiset vetäytyivät pois puna-armeijan tieltä.

Vuoden 1919 lopulla Petljura vetäytyi Puolaan, joka tunnusti hänen hallituksensa. Vuonna 1920 Ukraina ja Puola solmivat Lublinissa sopimuksen, jonka mukaan Ukraina saisi Lvivin ja Galitsian ja vastineeksi puolalaiset auttaisivat taistelemaan kommunisteja vastaan ja takaisivat maan itsenäisyyden. Vuonna 1920 puolalaiset joukot Petljuran ukrainalaisten kanssa hyökkäsi bolsevikkeja vastaan. Piłsudskin ja Petljuran joukot vetäytyivät Vistulan joelle ja sieltä Varsovaan. Puolan armeija löi neuvostoarmeijan, mutta ei taannut Ukrainalle itsenäisyyttä. Riian rauhassa Puola ja Neuvosto-Venäjä jakoivat Ukrainan. Petljura julisti pakolaishallituksen Tarnówissa ja Varsovassa.

Vuonna 1923 Neuvosto-Venäjä painosti Puolan hallitusta luovuttamaan Petljuran, jonka kuitenkin onnistui paeta Budapestiin ja Wienin kautta Geneveen ja vuonna 1924 hän muutti Pariisiin.

Juutalaisvastaiset pogromit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Petljuran hallitus oli vallassa, Ukrainassa järjestettiin suuria antisemitistisiä vainoja. Noin 35 000–100 000 juutalaista kuoli. Lähteiden mukaan ne olivat Petljuralle uskollisten joukkojen työtä. Ukrainassa oli Venäjän keisarikunnan suurin juutalainen yhteisö, josta kuoli sisällissodan aikana noin 70 000–250 000. Ukrainan mukaan vuosina 19191920 kuoli noin 35 000–50 000. Monien historiallisten lähteiden mukaan Petljura ei estänyt vainoja eikä tehnyt mitään niiden estämiseksi. Petljuran kannattajat väittävät, että hän ei ollut antisemiitti ja yritti lopettaa vainot.

Attentaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Petljura 25. toukokuuta 1926 oli kävelyllä Racinekadun ja Boulevard Saint-Michelin kulmassa Pariisissa, häntä lähestyi mies, joka kysyi ukrainaksi: ”Oletteko herra Petljura?”. Kun Petljura vastasi myöntävästi, mies, joka oli ukrainalaissyntyinen juutalainen anarkisti Sholom Schwartzbard, huusi: ”Puolustautukaa, te roisto!”. Petljura nosti hänen keppiään, ja Schwartzbard veti aseen esille ja ampui kolme laukausta ja sanoi joka laukauksen aikana: ”Tämä on pogromista. Tämä massamurhasta. Tämä on uhrien puolesta”. Kun poliisi tuli pidättämään Schwartzbaldia, tämä sanoi: ”Te voitte pidättää minut, mutta olen murhannut murhaajan.” Schwartzbaldin 15-henkinen perhe tapettiin pogromeissa.

Hänen oikeudenkäyntinsä alkoi 18. lokakuuta vuonna 1927. Kuulu ranskalainen juristi Henri Torres puolusti Schwartzbaldia oikeudessa. Valamiehistö totesi hänet syyttömäksi. Petljura haudattiin Cimetière du Montparnasseen, Pariisiin.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko ja tämän vaimo Katerjana vierailivat Symon Petljuran haudalla Pariisissa vuonna 2005