Sverdrupinsaaret
| Sverdrupinsaaret | |
|---|---|
 NASAn Landsat-satelliitin kuva Sverdrupin saarista Vasemmalta oikealle: Ellef Ringnesin saari, Amund Ringnesin saari ja Axel Heibergin saari. |
|
| Maantiede | |
| Muut nimet | Sverdrup Islands |
| Sijainti | |
| Merialue | Pohjoinen jäämeri |
| Suurin saari | Axel Heibergin saari |
| Pinta-ala | 59 728 km² [1] km² |
| Valtio | |
| Valtio | Kanada |
| Territorio | Nunavut |
Sverdrupinsaaret on saariryhmä pohjoisessa Kanadassa, Nunavutin territoriossa. Saaret ovat osa Kuningatar Elisabethin saariryhmää pohjoisella jäämerellä. saariryhmä sijaitsee länteen Ellesmersaarelta.
Ryhmän suurimmat saaret ovat Ellef Ringnesin saari, Amund Ringnesin saari ja Axel Heibergin saari, lisäksi alueeseen kuuluu lukuisia pienempiä saaria ja vesistöalueita. Alue on asumatonta, mutta Ellef Ringnesin saarella toimi vuosien 1948–1978 aikana miehitetty Isachsen-sääasema. Vuonna 1989 paikalle pystytettiin satelliittilinkillä varustettu automatisoitu sääasema.
Saaret kartoitti ja nimesi norjalainen tutkimusmatkailija Otto Sverdrup matkallaan Fram-laivallaan vuosina 1898–1902. Huolimatta saarilla olleista Inuiteista hän valloitti saaret nimesi ne Norjan omaisuudeksi. Norjan valtio ei osoittanut kiinnostusta aluevaltauksesta ennen vuotta 1928, jolloin se käytti saaria pelinappulana neuvotteluissa Britannian kanssa omistusoikeudesta muihin arktisen alueen saariin, kuten Jan Mayen ja Bouvet’nsaari. 11. marraskuuta 1930 Norja tunnusti Sverdrupinsaaret Kanadan omaisuudeksi.[2] Vastaavasti 19. marraskuuta 1930 Britannia tunnusti Jan Mayen saaren Norjan omaisuudeksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sea Islands Natural Resources Canada (englanniksi), (ranskaksi)
- ↑ Berton, Pierre. The Arctic Grail: The Quest for the North West Passage and the North Pole. Toronto: Random House of Canada Ltd., 1988, p. 629.
- ↑ "Norsk polarhelt ville bli hemmelig agent" aftenposten.no, 19 huhtikuuta 2007 (norjaksi)