Suviyön salaisuus
| Suviyön salaisuus | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Eino Kari |
| Käsikirjoittaja |
Antti Metsalo Erkki Uotila |
| Perustuu | Tuulikki Kallion romaaniin Karjamajan salaisuus |
| Tuottaja |
Theodor Luts Emil Viljanen |
| Säveltäjä | Väinö Haapalainen |
| Kuvaaja |
Esko Töyri Auvo Mustonen |
| Leikkaaja | Eino Kari |
| Lavastaja | Eero Leväluoma |
| Pääosat |
Aija Vilanto Erkki Uotila Kyllikki Väre |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi |
| Ensi-ilta | 21. tammikuuta 1945 |
| Kesto | 91 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Suviyön salaisuus on Eino Karin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1945. Elokuvan käsikirjoitus perustuu nimimerkki Tuulikki Kallion romaaniin Karjamajan salaisuus. Elokuva oli kuvaajana toimineen Eino Karin ainut ohjaus. Pekka Puupää -elokuvista tunnettu Masa Niemi nähdään elokuvadebyytissään. Käsikirjoittajista Antti Metsalon takana on tuottajan puoliso Aksella Luts.
Elokuvan tuottaja ja tuotantoyhtiön perustaja Theodor Luts joutui vielä kuvausten ollessa kesken poistumaan puolisonsa Aksella Lutsin kanssa salaa Ruotsiin, sillä kun välirauha tuolloin solmittiin, oli vaara, että heidät olisi virolaisina internoitu.[1]
Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo Eirtolan talon palvelustytöstä, jota perheen ylioppilaspoika Jouko ryhtyy piirittämään. Eriikka pääsee Joukon salaisuuden jäljille nähdessään yöllä unta valkopukuisesta, salaperäisesti kuolleesta Jennystä. Eriikka torjuu toistuvasti Joukon lähentelyt. Nähtyään taas saman unen hän löytää lattialankun alta lippaan, jonka sisältä löytyy Jennyn päiväkirja. Asiaa setviessään hän lähentyy pappilan pastorin kanssa, johon Eirtolan emäntä Ulla-Maija on rakastunut.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaiskriitikoilta elokuva sai varsin tyrmäävän kritiikin. Alkusyy nähtiin jo Tuulikki Kallion romaanissa, joka sai "perjantailukemiston" ja "viikkolehtiromantiikan" leiman. Eräs arvostelija myönsi Erkki Uotilan ja Aksella Lutsin käsikirjoituksessa tapahtuvan paljon: "siinä on Suomen suvea yöllä ja päivällä, kihlajaistansseja ja kirkonmenoja, kirkonkylän arkielämää vaihtelevassa tempossa, mutta siihen ote onkin jäänyt." Aiheen heikkouden takia esikoisohjaaja Karin ei katsottu saaneen "mitään merkillistä aikaan". Aija Vilanto ei saanut uralleen kannustusta, muiden näyttelijöiden suorituksissa sen sijaan nähtiin sekä kehumisen arvoista että uusia mahdollisuuksia.[2]
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä kriitikkon linja oli sama: Elokuva on tympeä maalaisdraama, eikä siitä löydy eheää pääjuonta, ja lisäksi ohjaaja on täysin hukassa. Topo Leistelä saa kiitosta yrmynä vaarina.[3]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Aija Vilanto | … | Eriikka Saari |
| Erkki Uotila | … | pastori Tuomo Ahomaa |
| Kyllikki Väre | … | Ulla-Maija Eirtola |
| Eero Esko | … | Jouko |
| Litja Ilmari | … | Alviina, Eirtolan leskiemäntä |
| Topo Leistelä | … | Eirtolan vaari |
| Joel Asikainen | … | Kalle |
| Nina Lindell | … | Anni Salonen |
| Olli Salminen | … | Ala-Viuhkolan Jori |
| Rosi Reijula | … | Sanni |
| Ari Laine | … | Aale |
| Eija Hiltunen | … | Hilma |
| Masa Niemi | … | kauppias |
| Ema Vinermo | … | Yrjänän torppari |
| Hilly Lindqvist | … | Anna-muori |
| Eero Leväluoma | … | konstaapeli |
| Urho Virta | … | Yrjö |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 28.6.2013
- ↑ Juonikuvaus ja lehdistöarviot, Elonet.fi
- ↑ Henri Waltter Rehnström: Suviyön salaisuus, Tv-maailma, 29/2013 sivu 29