Suuttumuksesta
| Suuttumuksesta | |
|---|---|
| De ira | |
 Teoksen alku vuoden 1643 painoksesta. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Seneca nuorempi |
| Kieli | latina |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | noin 39–52 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Jari Kaukua |
| Kustantaja | Gaudeamus |
| Julkaistu | 2004 |
| ISBN | 951-662-891-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suuttumuksesta (lat. De ira) on Senecan veljelleen Novatukselle kirjoittama stoalaista tunneteoriaa käsittelevä teos. Novatus oli ylhäisessä virassa oleva roomalainen, joka oli omaksunut perinteiset roomalaiset arvot kunniasta, miehuudesta ja voimasta. Seneca puolestaan suostuttelee häntä omaksumaan stoalaisen ajatuksen tunteiden, tässä tapauksessa ennen kaikkea suuttumuksen, välttämisestä. Teos on kirjoitettu joskus vuosien 39-52 välillä.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuttumuksesta jakautuu kolmeen kirjaan. Ensimmäinen kirja käsittelee ennen kaikkea aristoteelisen ja stoalaisen näkemyksen välisiä eroja. Perinteinen aristoteelinen näkemys, jonka mukaan hillityt tunteet ovat hyvästä (kultainen keskitie), on lähellä Novatuksen omia näkemyksiä. Stoalaisuus, joka näkee kaikki intohimot (haitalliset tunteet) pahana, on kuitenkin eri mieltä: sen mukaan suuttumus on pientä pahaa, eikä edes sellaiselle tule antaa sijaa.
Toisessa kirjassa Seneca siirtyy yksityiskohtaisempaan tunneteorian käsittelyyn ja vähitellen myös ohjeisiin suuttumuksen välttämiseksi ja kitkemiseksi. Novatus on edennyt siihen vaiheeseen, että hän on alkanut omaksua stoalaisen näkemyksen, ja on kiinnostunut suuttumuksen poistamisesta. Kolmas kirja antaa esimerkkejä, jotka osoittavat kontrolloimattoman suuttumuksen pahuuden, ja jatkaa sen poistamisen mahdollisuuden käsittelyllä.
Teoksessa Seneca osoittaa ennen kaikkea, että suuttumus on luonnotonta ja tarpeetonta, ettei suuttumuksesta ole missään määrin hyötyä ihmisille, ei edes esimerkiksi sotilaille, ja että suuttumus johtaa helposti väkivaltaan ja julmuuksiin.[1] Seneca vertaa suuttumusta sairauteen, ja näkee sen ominaisena juuri ihmisille. Hän katsoo ihmisten olevan luonnostaan hyviä, ja suuttumuksen olevan seurausta lähinnä olosuhteista, elämän kovuudesta, joka vieraannuttaa meidät ihmisyydestämme.
Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- "[Suuttumus] on kokonaan kaunan pyrkimyksen kiihottama, raivoaa himoten epäinhimillisiä aseita, verta ja kidutusta, ei välitä itsestäänkään, jos vain voi vahingoittaa toista, ja syöksyy omiin miekkoihinsa janoten kostoa, joka vie kostajan mukanaan. Niinpä eräät viisaista ovatkin sanoneet suuttumusta lyhyeksi hulluudeksi." (I.1, suom. Jari Kaukua)
- "Välttäkäämme tätä pahaa, puhdistakaamme mielemme ja kitkekäämme kaikki tällainen juuriaan myöten, sillä olipa se miten hentoa tahansa, se puhkeaa uudelleen kukkaan kaikkialla, mihin se tarttuu. Älkäämme säännöstelkö suuttumusta, vaan poistakaamme se kokonaan. Mikäpä näet olisi pahan asian oikea määrä?" (III.42)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nussbaum, Martha C.: The Therapy of Desire. Theory and Practice in Hellenistic Ethics, s. 410. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 1996. ISBN 0-691-00052-2.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seneca: Suuttumuksesta, teoksessa Kaarakainen, Teija & Kaukua, Jari: Stoalaisuus - tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia. Suomennos, johdanto ja selitykset Jari Kaukua. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-891-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- L. Annaei Senecae: ad Novatum De Ira (latinaksi)
- Seneca: To Novatus on Anger, katkelmia (englanniksi)