Suursäätila
Suursäätila on esimerkiksi Euroopan laajuisella alueilla suihkuvirtauksen määräämä yleinen säätila. Suihkuvirtaus määrää matalapaineiden reitin. Suihkuvirtaus jakaa eri lämpöiset ilmamassat. Se määrää esimerkiksi, onko talvi keskimääräistä lämpimämpi vai kylmempi. Esimerkiksi pitkäkestoinen sulkukorkeapaine saattaa ohjata matalapaineet tiettyihin suuntiin, ja pitää jotain aluetta pääosin kauniin sään alueena. Suursäätila näkyy monesti suhteellisen selkeästi niin sanotulla yläkartalla. Tyypillinen suursäätilan vaihtelu on Pohjois-Atlantin oskillaatio, joka tuottaa Suomeen välillä kylmiä, välillä leutoja talvia.
Suihkuvirtauksen aallot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suihkuvirtauksessa esiintyvät hitaat, pitkät, noin 6 000–10 000 km pitkät ylätroposfäärin aallot ovat suuren mittakaavan ilmamassojen rajoja, ja määräävät lyhyempiin suihkuvirtauksen aaltoihin pohjautuvien matalapaineiden reitin[1]. Pitkät aallot kestävät samoina suunnilleen 5 vuorokautta. Näin pitkän aallon sijainti vaikkapa Euroopassa määrää suursäätilan.
Suihkuvirtauksen etelä- ja pohjoispuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jos suihkuvirtaus kulkee kaukaa Suomen eteläpuolelta, kesällä on viileää ja talvella kylmää. Näin oli suurimman osan kesää 1987[2]. Jos suihkuvirtaus kulkee Suomen pohjoispuolitse, kesällä on helteistä. Näin oli mm kesinä 1997, 2002, 2006 sekä 2011 koko kesän ajan. Osan kesästä tämä säätyyppi oli mm kesinä 1994, 1999, 2001, 2003, 2010, sekä 2014. Silloin Suomen yllä oli voimakas sulkukorkeapaine.
Sulkukorkeapaine syntyy, kun suihkuvirtaus mutkittelee hyvin paljon. Tällöin sulkukorkeapaine on suihkuvirtauksen pohjoiseen osoittava mutka.[3]
Eri suursäätyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esimerkiksi, jos Keski-Euroopan yli kulkee suihkuvirtaus pääosin lännestä itään, suursäätyyppi on läntinen. Tällöin matalapaineita kulkee Euroopan yli. Euroopan suursäätyyppi voi sen mukaan olla läntinen, pohjoinen, eteläinen ja itäinen. Esimerkiksi itäinen tyypin on yleinen talvella[4]. Pohjoinen tyyppi aiheuttaa talvella kovan pakkasen ja kylmän kesän. Mutta lauhan talven aiheuttaa läntinen suursääsäätyyppi[5]. Kesällä yleinen, talvella harvinainen eteläinen tyyppi aiheuttaa Suomessa yleensä lämmintä[6] ja kesällä vaihtelevaa, on melko viileää. Näin oli helmikuun lopulla 1998, jolloin matalapaineet kulkivat luoteesta kaakkoon[7].
Zonaalinen ja meridionaalinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zonaalinen virtaus on sellainen, jossa suihkuvirtauksen suuren aallon korkeus on pieni. Meridionaalisessa taas suuren aallon korkeus on suuri[8]. Teoriassa voi ajatella, että meridionaalinen tyyppi on epävakaampi laajalla alueella. Voimakkaasti mutkainen, meridionaalinen suihkuvirtaus on hitaampi ja tuottaa hitaampia tuulia. Tyypillisesti suihkuvirtauksen etelään antavan mutkan pohjoispuolella, sisällä, on koleaa, pilvistä ja sadekuuroja, siis ylhäällä matalapaineen sola. Mutta pohjoiseen osoittavan mutkan eteläpuolella on aurinkoista ja hellettä, koska ylhäällä on korkeapaineen selänne[9].
Kesän ja talven säätyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmä kesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmän kesän aikana Suomeen virtaa Jäämereltä kylmää ilmaa, ja yleensä Grönlannin itäpuolella on korkean selänne. Säätyyppi luo pilviä ja sadekuuroja[10].
Lämmin kesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lämpimässä kesässä Azorien korkeapaineesta irtoaa Pohjois-Eurooppaan asti kulkevia korkean selänteitä ja keskuksia. On lämmintä ja sataa vähän. Etelän suuntainen ilmavirtaus lämmittää säätä, samoin kuin korkeapaineen pilvettömyys päästää Auringon lämmittämään säteilyllään[11]. Lämmin kesä tulee myös silloin, kun Pohjois-Venäjällä on korkeapaine, ja Keski-Euroopan ja Itämeren yllä matalapaine.
Kylmä talvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmänä talvena Jäämeren ja Siperian yllä oleva korkeapaine puhaltaa kylmää ilmaa koillisesta Suomeen ja Skandinaviaan, ehkä jopa Keski-Eurooppaan ja Britteinsaarille. Kylmä ilma saattaa tässä säätyypissä kylmetä matkallaan lisää ellei Vienanmereltä tule sumupilvisyyttä mukana. Lauha ilma virtaa Välimerelle ja Grönlannin yli Jäämerelle. Välimeren yli liikkuvat matalat kääntyvät Mustanmeren yli Baltiaan ja Itämerelle[12].
Lauha talvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauhana talvena länsituuli puhaltaa, ja matalapaineet kulkevat lännestä Suomen yli. Tulee nuoskaa. Matalapaineiden jälkeen voi kuitenkin tulla Suomeen Jäämereltä kylmää arktista ilmaa[13].
Neljä suursäätyyppiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- läntinen, zonaalinen, suihkuvirtaus kulkee Suomen eteläpuolelta
monesti Suomessa korkea, kesällä lämmin, talvella kovaa pakkasta[14]
- antiskylonaalinenlähde?
- mutta syklonaalinen länsivirtaus tuo lauhaalähde?
- Pohjoinen: meridionaalinen virtaus, Skandinaviassa epävakaa, yleensä Suomessa huonoa säätä, ajoittain sateinen sää, sulkukorkeapaineita, suihkuvirtaus kulkee Suomen länsipuolelta etelään ja eteläpuolella itään
- sekä syklonaalinen , antisyklonaalinen: Suomessa matala
- itäinen meridionaalinen suihkuvirtaus kulkee Suomen länsipuolelta pohjoiseen, ja Suomen pohjoispuolella itään, ja Suomen itäpuolella etelään, tai Suomen yli etelään. Sulkukorkeapaineita. Korkeapaine Suomen yllä niin maan pinnalla kuin ylhäälläkin, Suomessa kesällä hellettä, talvella pakkasia, suihkuvirtaus kulkee Suomen pohjoispuolitse. Joskus Suomessa epävakaista ja viileää-
- eteläinen meridionaalinen, Suihkuvirtaus nousee etelästä lähelle Suomea, Suomi jää suihkuvirtauksen poutaisemmalle puolelle Venäjän mantereisuuden takia.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomalainen sääopas,Juhani Rinne, Otava 2008, s. 38
- ↑ Rinne 2008, s. 36
- ↑ Lea Saukkonen, Suomalainen sää, Minerva 2008, ISBN 978-492-202-9, s. 126
- ↑ Gunther D. Roth, Sääopas, Weilin+Göös 1980, Kartat s. 123–167
- ↑ Artturi Similän sääkirja, Artturi Similä, Toivo Vuorela, 1981, s. 25–29
- ↑ Roth 1980, s. 166
- ↑ Rinne 2008, s. 35
- ↑ Erkki Harjama, Onko huomenna pouta, 1986, s. 37
- ↑ Rinne 2008, 35
- ↑ Similä, s. 27
- ↑ Similä, s. 25
- ↑ Similä, s. 28
- ↑ Similä, s. 29
- ↑ Sääopas, s. 138