Hippias (laajempi dialogi)

Laajempi Hippias eli Kauniista
Ἱππίας αʹ ἢ Περὶ τοῦ καλοῦ
Dialogin alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon Kieli muinaiskreikka (klassinen) Genre filosofia Julkaistu 399–387 eaa. Kausi varhaisvaihe Aitous mahdollisesti epäperäinen Tetralogia VII tetralogia Laajempi Hippias Lyhyempi Hippias Ion Meneksenos Numerointi 281a–304e Suomennos Niteessä Teokset VII Suomentaja Marja Itkonen-Kaila Kustantaja Otava Julkaistu 1999 ISBN 951-1-15898-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Laajempi Hippias (m.kreik. Ἱππίας αʹ; lat. Hippias Maior) on Platonin nimiin pantu dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Kauniista (Περὶ τοῦ καλοῦ, Peri tou kalou). Dialogissa Sokrates keskustelee sofisti Hippiaan kanssa kauneuden määritelmästä. Monet tutkijat pitävät dialogia epäperäisenä.

Historia

Platonin teosten joukossa laajempi Hippias on luettu tämän varhaisvaiheen dialogeihin. Dialogi on todennäköisesti kuitenkin epäperäinen, eli se ei ole todellisuudessa Platonin kirjoittama. Teos hyökkää sofistien käsityksiä ja argumentointia vastaan satiirisen komedian keinoin. Platon olisi sinällään voinut kirjoittaa tällaisen teoksen, mutta Platonin muihin vastaavanlaisiin myöhempiin teoksiin verrattuna teos on hyvin karkea. Tyylinsä vuoksi sitä on puolestaan vaikea pitää Platonin varhaisvaiheen tuotantona. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että Platon ja hänen oppilaansa kirjoittivat teoksen yhteistyössä Akatemiassa, tai sen kirjoittivat oppilaat Platonin valvonnassa. Dialogi ei liity lyhyempään Hippias-dialogiin.

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu VII tetralogiaan yhdessä lyhyemmän Hippiaan sekä dialogien Ion ja Meneksenos kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin kumoaviin (anatreptikos) teoksiin.

Sisältö

Sokrates hämää Hippiasta niin, että esittää mukamas jonkun toisen esittämiä kysymyksiä ja pyytää Hippiaalta neuvoja tätä toista vastaan. Tämä toinen henkilö paljastuu karkeaksi mutta kovaksi väittelijäksi, jolta mikään ei jää huomaamatta ja jolle olisi turha mennä väittämään puuta heinää. Hippias on usein vaikeuksissa, koska hänen argumenttinsa eivät mene helposti läpi. Lopulta käy ilmi, että kyseessä on Sokrates itse.

Aluksi Hippias yrittää määritellä kauneuden esimerkkien, kuten ”kaunis neito”, avulla. Sokrates osoittaa, että kauneinkin neito on jumaliin verrattuna ruma. Sen sijaan heidän tulisi löytää aina pätevä kauneuden käsite. Seuraavaksi Hippas yrittää kultaa — kulta olisi aina ja kaikkialla kaunista kaikkien mielestä. Sokrates saa osoitettua, että jossain tapauksissa, kuten kuvanveistossa, halvempikin materiaali voi olla yhtä kaunista mutta tarkoituksenmukaisempaa. Päädytään siihen, että kauneus on sopivuutta.

Tämän jälkeen Hippias yrittää väittää, että todellista kauneutta on elää rikkaana, terveenä ja kreikkalaisten kunnioittamana vanhaksi ja saada kunniakkaat hautajaiset. Sokrates osoittaa, ettei heeroksille, kuten Akhilleukselle, olisi ollut kunniakasta olla kuolematta nuorena. Hippiaan vastaus ei siis vieläkään kelvannut yleispäteväksi. Väittely jatkuu sopivuusaiheesta. Päädytään siihen, ettei kaikki kyvykkyys ja käyttökelpoisuus voi olla kaunista, koska henkilö voi olla kyvykäs myös tekemään pahaa ja rumaa — kauneus on siis käyttökelpoisuutta ja kyvykkyyttä hyvän tekemiseen. Tästä kuitenkin seuraisi, että kauneus olisi syy ja hyvä seuraus, kun taas Sokrates ja Hippias vaativat, että kauneuden tulee olla itsessään hyvää, ei ainoastaan sen aiheuttaja.

Seuraavaksi he yrittävät lähestyä kauneutta määrittelemällä sen kuulon ja näön kautta saatavaksi mielihyväksi. Kaikkia mielihyvää tuottavia asioita ei kuitenkaan saada mahtumaan kuulolla ja näöllä aistittaviksi, joten joudutaan toteamaan, etteivät ne siis ole kauniita vaan ainoastaan miellyttäviä. Lopulta keskustelu päätyy umpikujaan, ja myös Hippias kyllästyy vääntämiseen. Hän toteaa kauneuden olevan sitä, että puhuu hyvin oikeuden istunnossa, saa kuulijansa vakuuttumaan ja näin voittaa istunnon. Sokrates ei voi hyväksyä tällaista sofisteille tyypillistä näkökantaa, sillä eihän voi tietää, onko joku puhunut kauniisti, jos ei tiedä mitä kauneus on.

Kirjallisuutta

Suomennos

• Platon: Hippias (laajempi dialogi). Teoksessa Teokset VII. Toinen painos. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Plato: Hippias Maior. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera, Volume III: Theages, Charmides, Laches, Lysis, Euthydemus, Protagoras, Gorgias, Meno, Hippias Maior, Hippias Minor, Io, Menexenus. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145424. Kreikankielinen alkuteksti.
• Plato: Greater Hippias. Teoksessa Plato’s Works. Volume IV: Cratylus. Parmenides. Greater Hippias. Lesser Hippias. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99185-0. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla

Teos

• Plato: Greater Hippias. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)

Muuta

• Woodruff, Paul: Plato's Shorter Ethical Works: Hippias Major The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

Platonin teokset