Suur-Merijoen kartano
Suur-Merijoen kartano sijaitsi Viipurin maalaiskunnan länsiosassa luovutetussa Etelä-Karjalassa. Kartanon sai alkunsa kun Pietarissa asunut sveitsiläissyntyinen liikemies Maximilian Othmar Neuscheller (1860–1919) osti vuonna 1900 seudulta maa-alueen lomanviettopaikakseen.[1]
Kartano oli tunnettu vuosina 1901–1904 rakennetusta kansallisromanttistyylisestä päärakennuksestaan jonka suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Rakennuksen sisustamiseen osallistuivat muun muassa taidemaalarit Väinö Blomstedt ja Gabriel Engberg, kuvanveistäjä Felix Nylund ja taidetakoja Eric O. W. Ehrström.[2]
Max Neuschellerin harrastuksiin kuului muun muassa tähtitiede ja valokuvaus. Kartanossa oli näitä harrastuksia varten tähtitorni ja valokuvalaboratorio. Neuscheller otti kartanon alueelta jo 1910-luvulla värivalokuvia (Autochrome-dioja stereokuvina). Suur-Merijoen kartanossa oli tiettävästi käytössä myös Suomen ensimmäinen traktori.
Kartano palveli Neuschellerin perheen kesäasuntona aina Venäjän vallankumoukseen saakka. Maximilian Neuschellerin kuoltua 1919 Pietarissa muu perhe pakeni Suomeen ja asettui asumaan Suur-Merijoen kartanoon. Perhe luopui kartanosa 1920-luvulla. Vuonna 1927 kartano päätyi Suomen valtion omistukseen ja Ilmavoimien käyttöön. Kartanon pellolle rakennettiin Suur-Merijoen lentokenttä, jolla toimi vuoteen 1939 saakka Erillinen maalentolaivue. Kartanon päärakennus toimi laivueen upseerikerhona.[3]
Suur-Merijoen lentokentälle saapui Aeron ensimmäinen kotimaan reittilento Dragon Rapidella (OH-BLA) Helsingistä Viipuriin 1. toukokuuta 1937. Liikennettä jatkettiin kesäkausina aina elokuun loppuun 1939 saakka ja reittiä jatkettiin vielä Imatralle. Sotavuosina Suur-Merijoen kenttä palveli sotilaslentokenttänä.
Kartanon päärakennus Metsälinna vaurioitui toisen maailmansodan aikana ja nykyisin se on täysin raunioitunut.[3] Sodan jälkeen lentokentän paikalle rakennettiin laaja kasarmialue joka nykyisin on hylätty. Joitakin kartanon ulkorakennuksia, kartanon puukuja sekä navetan kivijalka on säilynyt pystyssä. Kartanon mailla sijaitsee suuri neuvostoaikana rakennettu kerrostaloalue.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suur-Merijoen kartano – jugendin helmi. Tampereen museoiden julkaisuja 141. Tampereen museot, Tampere 2016.
- Maarit Jaakkola: Aikansa julkisin koti Suur-Merijoen kartano oli pietarilaisperheen lomanviettopaikka ja suomalaisarkkitehtien taidonnäyte. Helsingin Sanomat 4.1.2004
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna-Lisa Amberg: "Kotini on linnani" - kartano ylemmän porvariston omanakuvana. Esimerkkinä Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen suunnittelema Suur-Merijoki vuodelta 1904. Suomen muinaismuistoyhdistys 2003.