Paritus
Paritus on taloudellisen hyödyn hankkimista toisten tarjoamia seksuaalipalveluja hyödyntämällä. Paritusta voi olla asunnon tietoinen vuokraaminen prostituution harjoittamista varten, ylikorkean vuokran pyytäminen seksuaalipalveluita myyvältä henkilöltä, asiakkaiden välittäminen prostituoidulle tai tämän seksipalveluista ilmoittelu korvausta vastaan, suojelurahojen periminen, tai toisen vietteleminen tai painostaminen prostituutioon omassa hyötymistarkoituksessa.[1] Omien seksuaalipalvelujen myyminen ei ole paritusta.[1]
Parituksen vanhin muoto on ihmiskauppa, jossa parittajat ostivat naisia heidän aviomiehiltään tai vanhemmiltaan prostituutiota varten. Tämän kaltainen paritus on yleisintä köyhien ja esiteollistuneiden yhteiskuntien maaseudulla. Tilastojen mukaan 80 − 95 % prostituutiosta on parittajien hallinnassa.[2]
Laillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paritus on laitonta useimmissa valtioissa.[3] Kansainväliset sopimukset kieltävät yksiselitteisesti alaikäisten parittamisen, mutta tulkinnat aikuisten parituksesta vaihtelevat. Yhden tulkinnan mukaan vain ihmiskauppa on kiellettyä ja kansainväliset sopimukset sallivat järjestäytyneen laillisen prostituution, kun taas toisen tulkinnan mukaan kaikenlainen prostituutio on kiellettyä.[4]
Paritus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Paritus Suomessa
Suomen rikoslaissa parituksella tarkoitetaan bordelleja ja sellaista seksipalveluiden markkinointia ja organisointia, josta hyötyy useampi kuin yksi henkilö. Tutkimusten mukaan paritusrikollisuudessa prostituoitujen hyväksikäytön muodot ja vakavuus vaihtelevat suuresti järjestetystä asunnosta perittävästä pienestä päivävuokrasta aina lähes seksiorjuuteen asti. Fyysinen väkivalta parittajan taholta on kuitenkin ilmeisesti verrattain harvinaista.[5] Poliisi on paljastanut Suomessa 2000-luvulla useita laajoja paritusjuttuja. Lähes kaikissa jäljet johtavat päätekijöiden osalta Venäjälle ja Viroon.[6] Niin sanottu "turistiviisumiprostituutio" ja siten myös paritusrikollisuus on kuitenkin huomattavasti vähentynyt Suomessa viime vuosina muun muassa Viron EU-jäsenyyden myötä, joka on mahdollistanut prostituoitujen toimimisen aikaisempaa itsenäisemmin ja ilman avun tarvetta.[5]
Paritus Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron parituksen kysynnän kasvu johtui hotelli Virun rakennustyömaan suomalaismiehistä. Paritus alkoi kukoistaa Virossa 1970-luvun alussa. Talouselämä-lehden mukaan Viron prostituutiolainsäädäntö on lepsua. Ostaminen ei ole Virossa rikos. Parituksen tuomiot ovat ehdollista vankeutta ja sakkoja keskimäärin alle 1000 euroa. Idästä tuodaan seksityöntekijöitä vapaaehtoisesti ja pakolla. Tallinnassa prostituoituja on 1500 ja Virossa 3000. Se on kolme kertaa enemmän kuin Suomessa. Vuoden 2000 paikkeilla prostituutiossa pyöri 65 miljoonaa euroa vuodessa. Viron keskusrikospoliisin mukaan Virossa on viisi suurta rikollisryhmää, joista jokainen toimii prostituutiossa: neljä venäjänkielistä ja yksi vironkielinen ryhmä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio rikoslaissa Pro-tukipiste. Arkistoitu 15.2.2015. Viitattu 15.2.2015.
- ↑ Kathleen Barry: The Prostitution of Sexuality, s. 198-220. NYU Press, 1995. ISBN 0814712770. Teoksen verkkoversio.
- ↑ esimerkiksi: A summary of the prostitution regulations in the EU member states Euroopan parlamentti. Viitattu 2.4. 2008. (englanniksi)
- ↑ Ilias Bantekas, Susan Nash: International Criminal Law, s. 113-114. Routledge Cavendish, 2003. ISBN 1859417760. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Anna Kontula: Prostituutio Suomessa 2005. SEXPO säätiö.
- ↑ Tausta: Parittajien jäljet vievät itään ja etelään, Helsingin Sanomat 19.10.2007 A4
- ↑ Viron prostituutio on miljardibisnes, Talouselämä, 17.3.2006 s. 18