Promessointi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Susanne Wiigh-Mäsak)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arkkuja ruumisarkkukaupassa. Puiset arkut vaativat paljon puutavaraa ja tilaa hautausmailla
Ruumis krematoriossa. Tuhkaus haihduttaa hampaiden paikoissa olevan amalgaamin vapauttaen elohopean ilmaan

Promessointi on kuolleen ihmisruumiin perinteisen hautaamisen tai tuhkaamisen sijalle ehdotettu menetelmä, jossa ruumis hävitettäisiin pakastamalla nestetypessä ja sitten tärisyttämällä tomuksi, jota kuivattuna jää noin 20 kg.[1][2] Tekniikassa ruumis upotettaisiin nestetyppeen (–196 °C), jolloin se kovettuu ja haurastuu. Kun jäätynyttä ruumista tärytetään arkussaan tärypöydällä, se menetelmän kehittäjien mukaan hajoaa karkeaksi tomuksi. Seuraavaksi tyhjiössä tehtävällä pakastekuivauksella haihdutettaisiin jäänteistä kaikki neste; ihmisruumiista noin 70 % on vettä. Kuiva tomu voidaan haudata biohajoavassa uurnassa tai arkussa normaaliin tapaan.[3][1] Muut tutkijat ovat kiistäneet että syväpakastettu ihmisruumis näin tomuuntuisi.[4]

Menetelmän kehitti vuonna 1999 ruotsalainen biologi Susanne Wiigh-Mäsak, joka on hakenut sille patenttia 35 maassa.[5][2] Hän halusi kehittää ekoystävällisen vaihtoehdon arkkuhautaukselle, joka on kallista ja kuluttaa maapinta-alaa, ja tuhkaukselle, joka saastuttaa ilmaa. Hän tutki yhdessä Jönköpingin piispan kanssa mahdollisuutta ekologisiin hautajaisiin ja kehitti promessoinnin.[2]

Menetelmän idea on muuttaa ruumiin biomassa mahdollisimman ekoystävälliseen muotoon. Nestetyppi on terästeollisuuden sivutuote (LD-prosessi käyttää puhdasta happea), joka menisi muutoin hukkaan. "Promessoinnissa" vesi ja muut haihtuvat yhdisteet poistuvat ruumiista ja jäljelle jäävästä tomusta on metalliosat – kuten proteesit ja hampaiden amalgaamipaikat – helppo poistaa esim. magneetilla. Koska prosessissa ei tapahdu mitään, mikä tuottaisi hiilidioksidia palamisen avulla, kehon sisältämä hiili jää tomuun sen sijaan että se vapautuisi ilmakehään. Kun tomu haudataan, orgaaniset aineet sitoutuvat maaperään. Haudalle voidaan istuttaa puu tai jokin muu kasvi, joka käyttää ruumiin kivennäisaineet hyväkseen. Ruumis maatuu tällä tavalla vajaassa vuodessa. Susanne Wiigh-Mäsak on valinnut muistokasvikseen valkoisen alppiruusun.[2]

Prosessin ajatellaan olevan arkkuhautausta ja tuhkausta ekologisempi, jälkimmäisistä vapautuu suuri määrä raskasmetalleja – Ruotsin 73 krematoriota tuottavat noin 32 % maan kaikesta elohopeapäästöistä ilmakehään. Monet uskonnot asettavat rajoitteita hautaustavalle – islam ei hyväksy tuhkausta ja juutalaiset yhdistävät krematoriot holokaustiin.

Laitosta, jossa promessointi tapahtuisi, kutsuttaisiin promatorioksi. Ruotsissa menetelmän käyttöönoton sallimista on yritetty selvittää useita kertoja.[6]

"Promessointi" on johdettu italian kielen sanasta promessa, "lupaus".[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Susanne Wiigh-Mäsak kertoo tekniikasta kuvien kera hautausurakoitsijoiden foorumilla dailyundertaker.com 30.9.2008
  2. a b c d Jord skall du åter bli (Arkistoitu – Internet Archive) Intervju (2003) (ruotsiksi)
  3. Ekohautauksessa ruumis hajotetaan jäädyttämällä. Ylen uutiset 25.2.2010.
  4. Arkistoitu kopioPromession fungerar inte 21 februari 2011. Östran. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 8.12.2012.
  5. METHOD AT MOULDERING Patenttihakemus
  6. Hanketta ajavan Promessa-yrityksen kotisivut
  7. Holst, Karen. "Swedish green-burial firm to turn frozen corpses in compost", 13 April 2011. Luettu 26 September 2012. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]