Surveyor 1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Surveyorin täysikokoinen malli rannalla Maassa

Surveyor 1 oli ensimmäinen amerikkalainen Kuuhun laskeutunut avaruusluotain. Huolimatta epäonnistumisen pelosta luotaimen pehmeä laskeutuminen onnistui 2. kesäkuuta 1966 Oceanus Procellarumiin (Myrskyjen valtamerelle) ja se lähetti Maahan hyvälaatuisia kuvia. Luotain toimi vielä Kuun kylmän yön jälkeenkin. Neuvostoliittolainen avaruusluotain Luna 9 oli suorittanut neljä kuukautta aikaisemmin ensimmäisen pehmeän laskeutumisen Kuuhun.

Luotain oli osa amerikkalaisten automaattisten pehmeästi laskeutuvien luotainten Surveyor-ohjelmaa, jolla pyrittiin kartoittamaan tietä Apollo-ohjelmalle. Projektin suunnitteli NASAn Jet Propulsion Laboratory ja laskeutujan suunnitteli ja valmisti Hughes Aircraft.

Lento kohti Kuuta ja laskeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surveyor 1:n laukaisu Atlas-Centaur kantoraketilla 30.5.1966

Surveyor 1 laukaistiin Atlas-Centaur 10 -kantoraketilla, Luotain lensi 63,6 tuntia määränpäähänsä. Matkalla suoritettiin radankorjaus. Luotain säädettiin laskeutumisasentoon 83,7 km:n korkeudessa[1]. Luotaimen nopeus oli 9 500 km/h.

Luotain säädettiin oikeaan asentoon, ja noin 75 km:n korkeudessa käynnistettiin kiinteäpolttoaineinen pääjarruraketti[2]. Sen avulla luotaimen nopeus pieneni 70 m/s:iin. Jarruraketti paloi 40 sekuntia[3]. Loppuun poltettu jarruraketti irtautui 11,7 km:n korkeudessa. Lennonjohto seurasi automaattista laskeutumista Maan pinnalta[3]. Eräs mukana olleista arvioi Surveyorin laskeutumismahdollisuuksiksi korkeintaan 10 %. Kolme pienempää rakettia hidastivat luotaimen nopeuden lähes nollaan kun tultiin 4,27 m:n päähän Kuun pinnasta[4], jolloin luotain putosi enää 5,6 km/h nopeudella. Tämän jälkeen moottorit sammuivat, ja luotain tipahti Kuun pinnalle. Iskunvaimentimella varustetut jalat vaiensivat törmäyksen Kuun heikossa painovoimassa.

Luotain laskeutui Oceanus Procellarumiin Flamsteed-kraatterin lähelle 14 km:n päähän aiotusta laskeutumispaikasta. Luotain osui Kuun pintaan noin nopeudella 12,9 km/h[1] (3 m/s), ja pompahti aluksi takaisin ylös noin 6 cm.

Luotaimen ottamissa hyvälaatuisissa kuvissa näkyi muun muassa kivien ympäröimä 30 metrin läpimittainen kraatteri, jota ympäröivät pienemmät kraatterit[5]. Luotain lähetti maahan 11 237 kuvaa. 102 732 kuvaa otettiin ennen Kuun puolen kuukauden kestävän yön alkua. Kuussa on yöllä 160 celsiusasteen pakkanen, ja luotaimen ajateltiin sammuvan. Mutta tutkijoille tuli yllätyksenä, kun luotain heräsi taas henkiin, vaikka kylmyys oli vahingoittanut joitain sen laitteita. Luotain lähetti Maahan vielä 618 kuvaa, mutta seuraavan yön jälkeen kuvia ei enää tullut[6]. Yhteys säilyi silti 7. tammikuuta 1967 asti, ja näin ollen luotain selvisi kuudesta Kuun yöstä[5].

Surveyor 1-faktaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surveyor 1:n varjo Kuun pinnalla
  • Laukaistu: 30. toukokuuta 1966
  • Laskeutui: 2. kesäkuuta 1966
  • Laskeutumisnopeus noin 3 m/s[7], joidenkin tietojen mukaan 4 m/s
  • Laskeutujan massa: 292 kg
  • Toiminta-aika: 65 h

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Westman, Juhani: Vanha ja uusi kuu. Ursan julkaisuja 55. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1995. ISBN 951-9269-78-9.
  • Whitehouse, David: Kuun elämäkerta. (The moon: A biography, 2001.). Suom. Risto Varteva ja Markus Hotakainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28401-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kohti avaruutta, s. 133
  2. Kenneth Gatland, Kohti avaruutta, sivu 131
  3. a b Whitehouse, Kuun elämäkerta, s. 225
  4. Kenneth Getland, Kohti avaruutta, s. 131 ja kuva s. 133
  5. a b Whitehouse, Kuun elämäkerta, s. 226
  6. Westman 1995, luku Tiedustelulennot, alaluku Onnistunut ensiyritys, s. 99
  7. Vanha ja uusi Kuu, sivu 99

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Surveyor-ohjelma
Surveyor 3-Apollo 12.jpg
Surveyor 1 | Surveyor 2 | Surveyor 3 | Surveyor 4 | Surveyor 5 | Surveyor 6 | Surveyor 7