Suruvaippa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suruvaippa
Nymphalis antiopa (Suruvaippa).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Aitotäpläperhoset Nymphalinae
Suku: Nymphalis
Laji: antiopa
Kaksiosainen nimi
Nymphalis antiopa
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suruvaippa Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Suruvaippa Commonsissa

Suruvaippa (Nymphalis antiopa) on suurikokoinen täpläperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Suruvaippa on suhteellisen kookas ja vaivatta tunnistettava perhonen. Yläpuolelta siivet ovat tumman sametinruskeat tai lähes mustat ja siipien ulkoreunoja kiertää nuorilla yksilöillä kermankeltainen, vanhemmilla yksilöillä valkoiseksi haalistunut nauha. Etusiiven etureunassa on lisäksi kaksi kermanvaaleaa läiskää. Siipien yläpinnalla on myös sininen pisterivi. Alapuolelta perhonen on siipien vaaleaa ulkoreunusta lukuunottamatta tasaisen tumma, lähes musta. Siipiväli on noin 5–7 cm.[1][2]

[muokkaa] Levinneisyys ja lentoaika

Suruvaippa esiintyy Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa se on jokseenkin yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Siitä pohjoiseen laji harvinaistuu, mutta sitä tavataan pohjoisinta Lappia myöten.[3][4]

Keväällä lentävän, talvehtineen yksilön siivenreunat ovat vaaleat.

Suruvaippa talvehtii aikuisena. Talvehtineet perhoset aloittavat lentonsa keväällä, ensimmäisten päiväperhosten joukossa jo maaliskuussa ja huonokuntoisia yksilöitä tavataan vielä jopa kesäkuussa. Talvehtineiden perhosten jälkeläisistä koostuva sukupolvi lentää puolestaan heinäkuun lopulta jopa lokakuulle, kunnes ne hakeutuvat talvehtimaan suojaisiin paikkoihin.

[muokkaa] Elinympäristö ja elintavat

Suruvaippa elää kulttuuriympäristöissä, pihapiireissä, puutarhoissa sekä luonnonympäristöissä kuten metsien reunoilla ja avoimissa metsissä. Keväällä ensimmäisen sukupolven naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat syksyllä seuraavan sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii, usein vajoissa, autotalleissa tai muissa ulkorakennuksissa.[5]

[muokkaa] Ravintokasvi

Suruvaipan toukat ovat oligofageja ja syövät esimerkiksi haapaa ja pajuja. Aikuinen yksilö käyttää ravinnokseen kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä