Surutangara
| Surutangara | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Schistochlamys melanopis (Latham, 1790) |
||||||||||||||||||
| Alalajit[2] | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Surutangara Wikispeciesissä |
Surutangara (Schistochlamys melanopis) on Etelä-Amerikassa tavattava tangaroihin kuuluva varpuslintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kooltaan surutangara on 18–19 cm. Lajin pää ja rinta ovat väritykseltään mustat tai tummanruskeat. Selkä, siivet ja pyrstö ovat harmaat. Surutangaran niska ja vatsa ovat niin ikään harmaat, mutta selkää vaaleammat. Harmaa nokka on lyhyt ja paksu. Koiras- ja naarassurutangarat muistuttavat ulkonäöltään toisiaan. Poikanen selästään väriltään oliivinvihreä ja vatsassa on keltaista. Silmien ympärillä on keltaiset renkaat. Hieman vanhemmilla linnuilla on musta pää ja rinta, mutta selkä on edelleen oliivinvihreä.[3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Surutangaraa tavataan Kolumbian ja Venezuelan alangoilta, Guyanasta, Surinamesta, Ranskan Guayanasta sekä Brasiliasta itärannikolta ja Amazonasin alueen eteläosista sekä Perusta ja Ecuadorin eteläosasta. Laji puuttuu paikoin Brasilian itäosasta ja Amazonasin alueen keskiosista. Linnun elinympäristöä ovat puita ja pensaita kasvavat ruohomaat sekä ruohikkoiset ja pensaikkoiset metsien reunat. Surutangaran elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 700 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4]
Elintavat [muokkaa]
Surutangarat liikkuvat yleensä pareittain ruohikossa ja voivat liittyä myös sekaparviin. Lajin pesimäkausi kestää alueesta riippuen tammikuulta toukokuulle. Kuppimainen heinistä rakennettu pesä sijaitsee pensaan suojissa. Naaras munii kaksi harmahtavaa munaa, joissa on ruskeita pilkkuja ja viiruja.[4]
Surutangaran ravinto koostuu hedelmistä, marjoista ja siemenistä. Lisäksi laji voi syödä myös hyönteisiä kuten muurahaisia.[5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Schistochlamys melanopis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Habia fuscicauda (TSN 562848) (viitattu 31.5.2010) (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 333. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.05.2010). (englanniksi)
- ↑ a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 641. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Arthur Grosset: Black-faced Tanager Viitattu 31.5.2010. (englanniksi)
