Surutangara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Surutangara
Schistochlamys melanopis -Pittsburgh National Aviary-8a.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tangarat Thraupidae
Suku: Paksunokkatangarat Schistochlamys
Laji: melanopis
Kaksiosainen nimi
Schistochlamys melanopis
(Latham, 1790)
Alalajit[2]
  • S. m. amazonica
  • S. m. aterrima
  • S. m. grisea
  • S. m. melanopis
  • S. m. olivina
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Surutangara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Surutangara Commonsissa

Surutangara (Schistochlamys melanopis) on Etelä-Amerikassa tavattava tangaroihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan surutangara on 18–19 cm. Lajin pää ja rinta ovat väritykseltään mustat tai tummanruskeat. Selkä, siivet ja pyrstö ovat harmaat. Surutangaran niska ja vatsa ovat niin ikään harmaat, mutta selkää vaaleammat. Harmaa nokka on lyhyt ja paksu. Koiras- ja naarassurutangarat muistuttavat ulkonäöltään toisiaan. Poikanen selästään väriltään oliivinvihreä ja vatsassa on keltaista. Silmien ympärillä on keltaiset renkaat. Hieman vanhemmilla linnuilla on musta pää ja rinta, mutta selkä on edelleen oliivinvihreä.[3][4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surutangaraa tavataan Kolumbian ja Venezuelan alangoilta, Guyanasta, Surinamesta, Ranskan Guayanasta sekä Brasiliasta itärannikolta ja Amazonasin alueen eteläosista sekä Perusta ja Ecuadorin eteläosasta. Laji puuttuu paikoin Brasilian itäosasta ja Amazonasin alueen keskiosista. Linnun elinympäristöä ovat puita ja pensaita kasvavat ruohomaat sekä ruohikkoiset ja pensaikkoiset metsien reunat. Surutangaran elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 700 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surutangarat liikkuvat yleensä pareittain ruohikossa ja voivat liittyä myös sekaparviin. Lajin pesimäkausi kestää alueesta riippuen tammikuulta toukokuulle. Kuppimainen heinistä rakennettu pesä sijaitsee pensaan suojissa. Naaras munii kaksi harmahtavaa munaa, joissa on ruskeita pilkkuja ja viiruja.[4]

Surutangaran ravinto koostuu hedelmistä, marjoista ja siemenistä. Lisäksi laji voi syödä myös hyönteisiä kuten muurahaisia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Schistochlamys melanopis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 19.2.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Habia fuscicauda (TSN 562848) Viitattu 31.5.2010. (englanniksi)
  3. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 333. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.05.2010). (englanniksi)
  4. a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 641. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.05.2010). (englanniksi)
  5. Arthur Grosset: Black-faced Tanager Viitattu 31.5.2010. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.