Superpesis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Superpesis
Meneillään oleva kausi:
Superpesis-kausi 2014
Superpesiksen logo
Laji Pesäpallo
Maa(t) Suomen lippu Suomi
Perustettu 1990
Edeltäjä Pesäpallon SM-sarja
Toimitusjohtaja Jussi Pyysalo
Motto "Meidän Pesis"
Joukkueita Miehet: 12
Naiset: 11
Hallitseva mestari Miehet: Sotkamon Jymy
Naiset: Lapuan Virkiä
Eniten mestaruuksia Miehet: Sotkamon Jymy (15)
Naiset: Kirittäret (9) ()
Alemmat tasot Ykköspesis
Suomensarja
Maakuntasarja
TV Nelonen Pro 1
Nelonen Pro 2
Sivusto Superpesis.fi

Superpesis on Suomen pesäpallon pääsarjataso niin miehissä kuin naisissa. Sarja on perustettu vuonna 1989. Tätä ennen pesäpallon korkein sarjataso toimi SM-sarja-nimen alla. Superpesiksen menestyin seura on miehissä Sotkamon Jymy 15 mestaruudellaan ja naisissa Kirittäret yhdeksällä mestaruudellaan.

Superpesiksen lisäksi joukkueet osallistuvat talven harjoituskaudella Pesäpallon halli-SM-kilpailuihin. Kaudella 2014 miesten sarjassa pelaa 12 joukkuetta ja naisten sarjassa pelaa 11 joukkuetta.

Superpesistä alempia sarjatasoja ovat Ykköspesis, Suomensarja sekä alueittain pelattavat Maakuntasarjat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäpallo pelinä herättää tunteita sekä katsojissa että pelaajissa. Kuvassa on meneillään "turpakäräjät" Hyvinkään ja Vimpelin välisessä ottelussa.

Suursarja: Ensimmäinen sarjamuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 pelattiin ensimmäisen kerran mestaruudesta sarjamuotoisesti. Sarja nimettiin Suursarjaksi ja sen alapuolelle perustettiin myöhemmin valtakunnan sarjana tunnettu B-sarja. Ensimmäisen kauden sarja toimi SVUL:n alaisuudessa, mutta syksyllä 1931 perustettiin Pesäpalloliitto. Ensimmäisellä kaudella sarjaan kelpuutettiin karsintojen jälkeen seitsemän joukkuetta, 1932–1933 kahdeksan ja vuonna 1934 jo kaksitoista joukkuetta. Sarja jaettiin 1932 kahteen lohkoon, niin sanottuihin Itä- ja Länsisarjoihin, ja tuo lohkojako oli myös Itä–Länsi-ottelun jakoperusteena. Lohkojen voittajat ratkaisivat mestaruuden kaksiosaisessa loppuottelussa, kerran kummankin kotikentällä. Joskus jouduttiin lopullinen ratkaisu hakemaan kolmannessa ottelussa, joka oteltiin puolueettomalla kentällä. Vuonna 1940 lohkojaosta luovuttiin ja joukkuemäärää vähennettiin. Suursarjaan osallistuivat vain PPL:n seurat. TUL:n seuroilla ei siihen ollut asiaa ja ne ratkoivat omat mestaruutensa omissa sarjoissaan.

Sotasarja paikkaamaan suursarjaa sota-ajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1941 Suursarja keskeytyi muutaman kierroksen jälkeen, eikä täysin normaalia sarjatoimintaa voitu koko sodan aikana järjestää. Kuitenkin niin sanotut Sotasarjat pelattiin vuosina 1942 ja 1943. Vuoden 1944 sarja jäi jo avauksessa suurhyökkäyksen jalkoihin ja keskeytyi pikapuolin. Sota-aika toi mestareiden luetteloon mielenkiintoisen nimen, kun Valtion lentokonetehdas Tampereelta voitti Suomen mestaruuden 1942. Vuoden 1943 Sotasarjassa pelasi Työväen Mailapojat, joka oli ensimmäinen TUL:n seura Pesäpalloliiton sarjoissa.

Pesäpallo on ollut tiukkaa vääntöä sota-ajan jälkeenkin. Kuva on otettu Jyväskylän Kirin ja Lahden Mailaveikkojen välisestä ottelusta vuonna 1953.

Mestaruussarja: Vuodet sota-ajasta 1990-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen käynnistyneeseen mestaruussarjaan toivotettiin jo TUL:n seuratkin täyspainoisesti mukaan. Sarjan järjestäväksi elimeksi muodostettiin Pesäpalloilun yhteistoimintavaliokunta. PPL ja TUL karsivat kumpikin tahoillaan yhteiseen mestaruussarjaan, kunnes yhteistoiminta pikkuhiljaa ulottui alemmillekin sarjatasoille. Yhteistoiminta kuitenkin lakkasi 1950-luvun puolivälissä ja TUL:n seurat vetäytyivät pois sarjoista. Siitä lähtien SM-sarjasta vastasi yksin Pesäpalloliitto, aina siihen saakka, kunnes ohjakset siirtyivät Superpesis Oy:lle. Mestaruussarja pelattiin aluksi yksinkertaisena 13 joukkueen sarjana. Vuonna 1956 sarja laajennettiin 15 joukkueen laajuiseksi ja vuodesta 1964 sarja muuttui kaksinkertaiseksi ja joukkuemäärä vakiintui 12:een. Vuonna 1979 pelattiin ensimmäisen kerran erilliset loppusarjat, niin mitaleista kuin sarjassa säilymisestäkin. Loppuottelu kahden parhaan välillä otettiin käyttöön 1986, aiemmin oli uusittu vain tasapisteissä olevien kesken. Vuodesta 1987 lähtien loppuotteluun pääsijät ratkaistiin pudotuspeleillä.

Superpesis perustettiin vuonna 1989, jolloin se korvasi vuodesta 1931 pelatun SM-sarjan Suomen korkeimpana pesäpallosarjana. Superpesiksen aikana Suomen mestaruuden on useimmin voittanut Sotkamon Jymy, joka on saavuttanut 15 mestaruudestaan 14 Superpesiksen nimen alla.

Naisten SM-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiset alkoivat ratkaista mestaruutta vuonna 1931. Mestaruus ratkaistiin siten, että ensiksi pelattiin aluemestaruuksista ja aluemestarit ratkaisivat Suomen mestaruuden keskinäisissä otteluissaan, joko pudotuspelein tai useampaan lohkoon jaettuna. Vuosina 1949–1954 mestaruus ratkesi lopullisesti PPL:n ja TUL:n mestareiden kohtaamisessa. Sarjamuotoisesti naisten mestaruudesta on pelattu vuodesta 1955 lähtien.

Kauden rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva miesten Superpesiksen ottelusta Lippo – Nurmon Jymy.
Kuva Sotkamossa pelatusta A-poikien Itä–Länsi-ottelusta vuodelta 2012.

Harjoituskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksessä harjoituskausi alkaa edellisen kauden päätyttyä, eikä tuona aikana pelata pesäpallon Suomen mestaruudesta. Harjoituskausi alkaa syys-lokakuussa ja kestää huhti-toukokuuhun, kunnes Superpesiksen virallinen seuraava kausi alkaa.

Harjoituskaudella pelataan joukkueiden oman päätöksen mukaan harjoitusotteluita, sekä Hallipesiksen Suomen mestaruudesta. Hallipesistä pelataan sekä miesten että naisten Superpesiksessä helmi–maaliskuulla. Hallipesiksessä joukkueet on jaettu neljään lohkoon, joista jokainen järjestää oman alkuturnauksensa. Kaikissa otteluissa pelataan 3+3-vuoropareilla. Tarvittaessa pelataan kotiutuskilpailu. Joukkueiden sijoitukset lohkojen sisällä määräytyy tasapisteissä voittettujen otteluja, kolmeen pisteen voitttojen ja juoksueron suhteen mukaan. Lopputurnaukseen selviytyvät lohkojen voittajat sekä kaksi parasta toiseksi sijoittunutta.[1]

Lopputurnauksen ensimmäisenä päivänä jokainen joukkue pelaa kaksi ottelua, ja niiden otteluiden tulosten perusteella määräytyy sijoitusottelu. Lopputurnauksen ensimmäisen päivän 1. ja 2. pelaavat finaalissa, 3. ja 4. pronssiottelussa ja 5. ja 6. sijoitusottelussa.[2]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten Superpesiksen runkosarjassa pelataan kesän aikana 143 ottelua. Nämä ottelut kertyvät 11 joukkueen kaksinkertaisesta runkosarjasta ja niiden lisäksi pelattavista paikallislohkoista. Kaksi paikallislohkoista (Joensuu-Jyväskylä-Kitee-Sotkamo ja Koskenkorva-Nurmo-Raahe-Vimpeli) pelataan kaksinkertaisena sarjana. Kolmas paikallislohko (Hyvinkää-Kankaanpää-Kouvola) pelataan kolminkertaisen sarjana. Näin ollen kauden runkosarjan ottelumääräksi syntyy 26 ottelua joukkuetta kohden.[3]

Naisten runkosarjassa pelataan 110 ottelua. Joukkueita naisissa on kymmenen jotka pelaavat kaksinkertaisen runkosarjan, jonka lisäksi pelataa viiden joukkueen lisälohkot yksinkertaisena sarjana. Jokaiselle joukkueelle kertyy runkosarjassa 22 ottelua. Lisälohkot jaetaan A- ja B-lohkoon. A-lohkossa pelaavat Pori, Lapua, Seinäjoki, Turku ja Rauma. B-lohkossa pelaavat Jyväskylä, Lappeenranta, Siilinjärvi, Viinijärvi sekä Ylihärmä.[4]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleihin pääsevät runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta jotka kohtaavat toisensa ensin puolivälierissä. Puolivälierien voittajat välierissä, joidenka voittajat pääsevät finaaliin, jossa ratkaistaan Suomen mestaruus. Puolivälierät, välierät ja finaalit pelataan paras viidestä-menetelmällä, eli jatkoon pääsee kolmella voitolla. Pronssiottelut pelataan paras kolmesta-menetelmällä eli voittaja saadaan selville kahdella voitolla.

Putoaminen ja karsiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjassa 9. sijoittunut joukkue säilyttää paikkansa Superpesiksessä kaudelle 2015.

Runkosarjan sijoille 10-11 sijoittuneet joukkueet pelaavat alemmat pudotuspelit otteluparina. Ottelupari pelataan paras viidestä -järjestelmällä. Otteluparin voittaja säilyttää paikkansa Superpesiksessä kaudelle 2015. Otteluparin häviäjä sekä Superpesiksen runkosarjan 12. sijoittunut joukkue pelaavat Ykköspesiksen kahden parhaan joukkueen kanssa sarjapaikoista ottelupareina.

Superpesiksen alemman pudotuspelin (10-11) häviäjä kohtaa Ykköspesiksen 2. sijoittuneen joukkueen ja Superpesiksen runkosarjan 12. sijoittunut joukkue kohtaa Ykköspesiksen 1. sijoittuneen joukkueen. Ykköspesiksen 1. sijoittunut joukkue on Ykköspesiksen välierien voittaneista joukkueista paremmin runkosarjassa sijoittunut joukkue ja Ykköspesiksen 2. sijoittunut joukkue on heikommin runkosarjassa sijoittunut välierien voittaja.

Otteluparit pelataan paras viidestä -järjestelmällä. Kotietu on Superpesiksen alempien pudotuspelien (10-11) hävinneellä joukkueella ja Ykköspesiksen 1. sijoittuneella joukkueella. Otteluparien voittajat pelaavat Superpesiksessä ja häviäjät Ykköspesiksessä kaudella 2015.

Itä–Länsi-ottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 Itä–Länsi-ottelun mainos.
Pääartikkeli: Itä–Länsi-ottelu

Itä–Länsi-ottelu eli idän ja lännen seurojen välinen perinteinen tähdistöottelu pelataan runkosarjan keskivaiheilla heinäkuussa. Itä–Länsi-ottelussa pelaavat idän ja lännen seurojen parhaista pelaajista kootut joukkueet. Itä–Länsi-ottelu on saanut alkunsa vuonna 1932, jolloin Suursarja jaettiin Itä- ja Länsilohkoon. Tämän seurauksena alettiin myös pelata lohkojen välistä Itä–Länsi-ottelua, joka pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1932 Hesperiassa, Helsingissä.

Liitto–Lehdistö-ottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitto–Lehdistö-ottelu oli aikanaan yksi pesäpallon arvo-otteluista. Sitä on pyritty herättämään henkiin kymmenien vuosien jälkeen.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesistä hallinnoi Superpesis Oy, joka toimii Suomen Pesäpalloliitto ry:n alaisuudessa. Superpesis Oy vastaa pääsarjan toiminnasta ja pesäpalloliitto alemmista sarjoista. Superpesiksen toimisto sijaitsee yhdessä Pesäpalloliiton kanssa SLU:n tiloissa Helsingissä. Superpesiksen toimitusjohtajana toimii Juha Tikkanen ja kilpailupäällikkönä kauden 2011 loppuun Mika Helminen. Vuodeksi 2012 kilpailupäälliköksi siirtyy Koskenkorvan Urheilijoiden superpesisjoukkueen kauden 2011 pelinjohtaja, Seinäjoelta lähtöisin oleva Sami-Petteri Kivimäki.

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puheenjohtaja: Jyrki Hämäläinen
  • Varapuheenjohtaja: Päivi Pessi-Järvenpää
  • Osmo Kammonen
  • Arto Ojaniemi
  • Petri Pitkäranta
  • Ari Mononen

Superpesis mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksen verkkosivusto.

Superpesis radiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesis palasi Radio Suomen palloilukierrokselle kaudelle 2010, jonka lähetysaika on sunnuntai-iltaisin 18-22. Palloilukierros sisältää välähdyksiä 2-3 ottelusta, ja siinä on mukana myös naisten otteluita. Superpesis putosi aiemmin vuonna 1998 pois Radio Suomen lähetyksistä sopupeliskandaalien takia. Radion kautta kuulee myös Superpesismainontaa Radio SuomiPOPilta, joka sisältää noin 350-400 mainosta kesän aikana, sisältäen Itä-Länsi-mainonnan.

Superpesiksen televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksen TV-oikeuksista vastaa kaudella 2010 Nelonen Media, joka lähettää Nelonen Pro 2 ja Nelonen Pro 1-kanavillaan sopimuksen mukaan 23-25 ottelua kaudessa. Sopimukseen sisältyvät myös pudotuspelit, finaalit sekä Itä-Länsi-tapahtuma. Sopimus Nelonen Median kanssa solmittiin vuoden 2009 syksyllä ja se on kestoltaan neljä vuotta.[5] Nelonen Pro 1 toimii lähetyksien pääkanavana ja uusinnat lähetetään Nelonen Pro 2 -kanavalla. Otteluiden pääsääntöinen esityspäivä on tiistai, lukuunottamatta finaaleja jotka lähetetään viikonloppuisin. Televisiossa nähtävistä otteluista suurin osa on miesten pelejä, mutta sopimukseen sisältyy myös vähintään 3 naisten tv-ottelua.

PesisTV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksen internetsivuilla toimii PesisTV-palvelu, joka toimii palveliminena seurojen tuottaman materiaalin jakamiseen. PesisTV:n materiaali koostuu suurimmaksi osaksi otteluennakoista, raporteista sekä haastatteluista. PesisTV:n kautta lähetetään kauden aikana vähintään viisi ottelua, joista kolme on runkosarjasta ja loput pudotuspeleistä.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäpallon syöttötuomari Ossi Muurainen.
Kaikki Superpesiksen tuomari artikkelissa: Luettelo Superpesiksen tuomareista

Superpesiksen pää- ja syöttötuomareina voivat toimia kaikki A-tason tuomarit. A-tason tuomareita on Suomessa 28. Superpesiksessä peleissä on aina viisi tuomaria: Pelituomari, Syöttötuomari, 2-pesätuomari, 3-pesätuomari sekä takarajatuomari. Eniten Superpesiksen otteluita tuomaroineet tuomarit ovat 300 ottelua 15-19 kauden aikana. 300 ottelun rikkoneita tuomareita on neljä: Matti Lähteenmäki (354, 15 kautta) ja Jouni Ojala (314, 18 kautta) ja heidän aktiiviuransa on vielä käynnissä, sekä jo lopettaneet Veli-Matti Kallionpää (345, 19) ja Tero Hallila (340, 17). Pelaajien valinta vuoden 2009 parhaaksi tuomariksi oli Rami Rintamäki ja vuoden tuomariksi valittiin Juha Asunmaa.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurojen budjetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesisseurojen budjetit kaudella 2012.[6][7]

Miehet:

Joukkue Kokonaisbudjetti Pelaajabudjetti
Alajärven Ankkurit 267 000 147 000
Hyvinkään Tahko 315 000 215 000
Joensuun Maila 450 100 270 000
Jyväskylän Kiri 264 000 135 000
Kankaanpään Maila 535 400 319 300
Kiteen Pallo-90 550 000 300 000
Koskenkorvan Urheilijat 425 000 250 000
Kouvolan Pallonlyöjät 474 000 265 000
Nurmon Jymy 350 000 170 000
Pattijoen Urheilijat 545 000 300 000
Sotkamon Jymy 1 322 000 300 000
Vimpelin Veto 630 000 256 000

Naiset:

Joukkue Kokonaisbudjetti Pelaajabudjetti
Kirittäret 343 750 58 900
Kempeleen Kiri 80 000 13 000
Lapuan Virkiä 208 100 78 850
Pesä Ysit 173 000 58 000
Porin Pesäkarhut 260 000 65 000
PeTo-Jussit 105 000 37 500
Rauman Lukko 120 000 63 000
Turku-Pesis 78 630 9 130
Vihdin Pallo 125 000 36 000
Viinijärven Urheilijat 99 100 69 000
Ylihärmän Pesis-Junkkarit 172 000 35 000

Joukkueet kaudella 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot ja luettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisökeskiarvot ovat pesäpallossa olleet aina suhteellisen korkeita. Esimerkiksi Vimpelissä katsomossa pursuilee toisinaan enemmän katsojia kuin kunnassa on asukkaita.

Miesten Superpesiksen yleisökeskiarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Alempia pudotuspelejä ja karsintasarjaa ei ole huomioitu.)

Kausi Runkosarja Pudotuspelit Yhteiskeskiarvo
1990 2 035 3 196 2 150
1991 2 001 3 353 2 123
1992 1 935 2 993 2 030
1993 1 869 2 492 1 937
1994 * 1 767 3 279 1 824
1995 1 654 2 624 1 767
1996 1 681 2 402 1 766
1997 1 867 3 097 2 016
1998 1 596 2 788 1 727
1999 1 330 2 088 1 430
2000 1 078 2 480 1 264
2001 1 185 2 188 1 302
2002 1 135 1 936 1 239
2003 1 229 1 581 1 295
2004 ** 1 162 1 816 1 214
2005 ** 1 323 2 594 1 413
2006 ** 1 301 2 230 1 370
2007 ** 1 393 2 056 1 492
2008 ** 1 434 2 151 1 518
2009 1 839 2 676 2 010
2010 1 631 3 070 1 836
2011 1 535 2 561 1 732
2012 1 490 1 853 1 553
2013 1 589 2 400 1 708
2014 1 431 0 000 0 000

[8]

* 1994 pudotuspelit pelattiin runkosarjan neljän parhaan kesken. ** 2004–2008 pudotuspelit pelattiin jatkosarjan neljän parhaan kesken. Jatkosarja on huomioitu yhteiskeskiarvoon.

Mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo pesäpallon Suomen-mestaruusmitalisteista

Kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet:

Naiset:

Joukkuettain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet:

Naiset:

Lyöjäkuninkaalliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Lyöjäkuningas Lyöjäkuningatar
1990 Unto Väisänen Minna Vienola
1991 Ari Uusitalo Katja Saari
1992 Kari Kuusiniemi Riitta Jalonen
1993 Simo Eerikäinen Riikka Nieminen
1994 Simo Eerikäinen Armi Ahola
1995 Simo Eerikäinen Riikka Nieminen
1996 Sami Ahola Armi Ahola
1997 Sami Ahola Armi Ahola
1998 Sami Ahola Armi Ahola
1999 Sami Ahola Henna Salmela
2000 Simo Eerikäinen Ulla Mäkinen
2001 Petri Raittila Henna Salmela
2002 Riku Kytösalmi Henna Salmela
2003 Sami Joukainen Ulla Mäkinen
2004 Sami Joukainen Kirsi Hänninen
2005 Sami Joukainen Katja Saari
2006 Jere Dahlström Susanna Yläkero
2007 Jere Dahlström Susanna Yläkero
2008 Mika Laukkanen Susanna Yläkero
2009 Jere Dahlström Sanna Alestalo
2010 Sami Joukainen Heidi Kuusisto
2011 Janne Mäkelä Tanja Vehniäinen
2012 Jere Dahlström Tanja Vehniäinen
2013 Janne Mäkelä Hanna Itävalo

(suluissa) epäviralliset kuningattaret.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[9]

Henkilökunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]