Supermax

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Supermax on eräissä maissa korkeimpaan turvallisuusluokkaan luokiteltu vankilatyyppi. Tyypillistä supermax-vankiloille on vankien eristäminen toisistaan: ulkoilua ja tapaamisia lukuun ottamatta he viettävät aikansa yhden hengen vankiselleissä. Vanki saa poistua sellistään ainoastaan voimakkaasti kahlittuna, useiden vartijoiden saattamana.

Supermax-vankilat Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 Yhdysvaltain liittovaltion Marion Illinois -vankilassa surmattiin kaksi vartijaa samana päivänä. Surmat tapahtuivat korkeimman (Level 6) turvallisuusluokan vankilan tarkimmin vartioidulla, "Control Unit" -tyyppisellä osastolla. Tapauksen jälkeen Marion muutettiin "supermax"-vankilaksi, mutta koska sitä ei ollut alun perin suunniteltu sellaiseksi, liittovaltio päätti rakentaa uuden supermax-vankilan Florencen kaupungin lähelle Coloradoon. Useat Yhdysvaltain osavaltiot ovat myöhemmin rakentaneet omia supermax-vankiloitaan, joita ovat muiden muassa Boscobel Wisconsinissa, Red Onion ja Wallens Ridge Virginiassa sekä Lucasville Ohiossa.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADX Florence-vankilan selli

Supermax-vankiloita on kritisoitu voimakkaasti siitä, että vangit jotuvat niissä viettämään 22–23 tuntia vuorokaudesta selleissään toisistaan eristettyinä. Ulkoilun (1–2 tuntia/vrk) vangit suorittavat betoniseinin eristetyllä alueella, jonka kattoristikon läpi on mahdollista nähdä pieni osa taivasta. Vangit saavat rajoitetusti tavata lähiomaisiaan tapaamistiloissa luodinkestävän lasin takaa ja keskustella puhelimen välityksellä. Joissakin osavaltioissa tapaamiset hoidetaan videopuhelun välityksellä erillisistä tapaamishuoneista. Monien ihmisoikeusjärjestöjen mielestä supermax-vankilat aiheuttavat psyykkisiä kärsimyksiä vangeille ja ovat epäinhimillistä kohtelua.