Suonokiperhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suonokiperhonen
Erembla.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Nokiperhoset Erebia
Laji: embla
Kaksiosainen nimi
Erebia embla
(Thunberg, 1791)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suonokiperhonen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suonokiperhonen Commonsissa

Suonokiperhonen (Erebia embla) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suonokiperhosen etusiiven pituus on yleensä 22–28 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 42–51 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on ruskeanmusta. Etusiipien yläpinnan postdiskaalialassa on lähinnä kärkeä kaksoissilmätäplä, joissa on usein valkoinen terä. Tämän takana on yleensä kaksi pienempää silmätäplää useimmiten ilman valkoista terää. Takasiiven yläpinnalla on 3–4 terätöntä silmätäplää. Kaikki silmätäplät ovat keltaisen renkaan ympäröimiä. Siipiripset ovat heikosti täpläiset.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suonokiperhonen on levinnyt Euroopan pohjoisosiin, Siperiaan ja idässä Kamtsatkan niemimaalle, Sahalinille ja Koreaan. Suomessa laji esiintyy koko maassa lukuun ottamatta pohjoisimman Lapin tunturialueita ja maan lounaisimpia osia. Laji on harvinaistunut maan etelä- ja keskiosissa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suonokiperhosen elinympäristöä ovat rämeet, korvet ja kosteat havumetsät yleensä alangoilla.

Lentoaika ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoaika on toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle riippuen esiintymisalueesta. Suomessa runsain lentoaika on maan eteläosissa yleensä kesäkuun keskivaiheilla ja pohjoisosissa heinäkuun alussa. Laji talvehtii toukkana kaksi kertaa, ensimmäinen talvehtiminen tapahtuu keskenkasvuisena ja toinen täysikasvuisena.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat sarat (Carex) ja nurmilauha (Deschampsia cespitosa).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]