Suomi toisena ja vieraana kielenä
Suomi toisena ja vieraana kielenä (S2) viittaa erilaisiin oppimiskonteksteihin. Suomi on toinen kieli kasvavalle joukolle Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Suomen valtion rajojen ulkopuolella suomea opiskellaan jonkin verran vieraana kielenä eri puolilla maailmaa. Suomenruotsalaisille suomi on toinen kotimainen kieli, eikä sen katsota kuuluvan varsinaisesti suomi toisena ja vieraana kielenä -käsitteen alaisuuteen. Ne Suomessa perusopetuksessa olevat saamenkieliset tai viittomakieliset oppilaat, jotka opiskelevat äidinkielenä saamea tai viittomakieltä, opiskelevat suomea suomi saamenkielisille/viittomakielisille -oppimäärien mukaan, ja nämä voidaan ainakin väljästi tulkita osaksi suomi toisena ja vieraana kielenä -alaa, koska oppiaineita ei kutsuta kotimaisiksi kieliksi.[1]
Suomessa toimii Suomenopettajat-yhdistys, joka on suomen kieltä toisena kielenä opettavien ja alan opiskelijoiden pedagoginen ammattijärjestö[2].
Toisen kielen käsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen kielen tutkimus on suhteellisen uusi tieteenala. Tutkimusta on vasta noin 50 vuoden ajalta.[3]
Termiä toisen kielen oppiminen voidaan käyttää yläkäsitteenä. Tällöin termi kuvaa kaikkea kielenoppimista, joka tapahtuu ensimmäisen kielen omaksumisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että ”toinen kieli” voi olla todellisuudessa oppijalle esimerkiksi hänen neljäs tai viides kielensä.
Jotkut tutkijat erottavat termit oppimiskontekstin mukaan, kuten Latomaa ja Tuomela (1993)[4]. Toinen kieli on kieli, joka omaksutaan luokkahuoneen ulkopuolella kohdekielen maassa (second language acquisition). Vieras kieli sen sijaan on kieli, joka opitaan luokkahuoneessa maassa, jossa kohdekieli ei ole kieliyhteisön kieli (foreign language learning). Esimerkiksi suomalaiset oppivat englantia vieraana kielenä Suomessa. Sen sijaan Englannissa asuvat suomenkieliset oppivat englantia toisena kielenä. Jotkut tutkijat puhuvat myös erilaisista oppimistavoista: vierasta kieltä opitaan (learning) mutta toista kieltä omaksutaan (acquisition).
Toisaalta termien toinen kieli ja vieras kieli sijaan voidaan erottaa kielenoppimisen termejä kontekstin mukaan. Jotkut tutkijat, kuten Rod Ellis (2008), jakavat omaksumisen sellaiseen, joka tapahtuu opetuksen kautta oppilaitoksessa ja sellaiseen, joka tapahtuu luonnollisen omaksumisen kautta esimerkiksi kadulla tai työpaikalla.[5]
Suomi toisena kielenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi toisena kielenä tarkoittaa Suomessa maahanmuuttajille ja muille ei-äidinkielisille opetettavaa suomen kieltä suomenruotsalaisia lukuun ottamatta. Suomi toisena kielenä (S2) on koko ajan kasvava tutkimuskohde suomen kielen alalla johtuen yhä kasvavasta väestönosasta, jolle suomi ei ole äidinkieli. Suomen kielen osaamista mitataan kielitutkinnon avulla. Suomen kansalaisuuden saadakseen Suomeen muuttavan on saavutettava Yleisen kielitutkinnon kuusiportaisesta asteikosta vähintään taso 3. Kielitutkinnon testissä mitattavat aihealueet ovat tekstin ymmärtäminen, kirjoittaminen, puheen ymmärtäminen ja puhuminen.[6]
Ennen 1990-lukua aihetta on tutkittu vain vähän. Kuitenkin ensimmäiset suomen kielen kieliopit ja sanakirjat tehtiin jo 1600-luvulla Suomessa asuvia muunkielisiä, lähinnä ruotsinkielisiä varten[7]. Nykyisin on olemassa suuri määrä erilaisia suomen kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyviä julkaisuja ja opinnäytteitä.
Suomi on ollut toisena kielenä ylioppilaskirjoituksissa vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 1997 suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeeseen ilmoittautui 119 kokelasta. Ilmoittautumismäärä on lähes koko ajan ollut kasvussa vuosina 1997–2009 ja edelleen vuosina 2011–2020. Vuonna 2009 ilmoittautuneita oli 620 henkilöä. Kevään 2020 suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeeseen ilmoittautui 1356 kokelasta.[8][9][10]
Suomessa järjestetään myös kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettuja kesäkursseja. Niiden toiminta alkoi 1963. Vuodesta 1969 lähtien on toteuttajana ollut UKAN eli Ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunta. Kurssit on tarkoitettu ulkomaisissa yliopistoissa suomea vieraana kielenä opiskeleville. Vuonna 1998 UKAN liitettiin Cimoon, ja siitä lähtien kurssit on toteutettu suomalaisten yliopistojen kanssa.[11]
Suomi vieraana kielenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kieltä opetetaan myös muualla kuin Suomessa. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa, suomea opetetaan perusasteen kouluissa, koska alueella on suomalaista asutusta. Suomen kielen opetus voi olla osa paikallisen yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen opetusohjelmaa. Suomalais-ugrilaisia laitoksia on esimerkiksi monin paikoin Keski-Euroopassa. Lisäksi lapset ja nuoret opiskelevat suomea monissa maissa Suomi-kouluissa.
Vuonna 2019 suomen kieltä opetettiin yli 80 yliopistossa 26 maassa. Suurin osa suomen kieltä opettavista yliopistoista on Euroopassa, mutta muutama yliopisto on myös Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Suomen kieltä opetetaan Opetushallituksen mukaan seuraavissa opetuspisteissä[12]:
- Belgia: Leuven
- Espanja: Madrid
- Georgia: Tbilisi
- Iso-Britannia: Edinburgh, Lontoo
- Italia: Bologna, Firenze, Napoli, Rooma
- Itävalta: Wien
- Japani: Hiratsuka, Osaka, Tokio
- Kanada: Toronto
- Kiina: Peking, Shijiazhuang, Tianjin
- Latvia: Riika
- Liettua: Vilna
- Meksiko: México
- Norja: Tromssa
- Portugali: Lissabon, Porto
- Puola: Gdańsk, Poznań, Varsova
- Ranska: Caen, Pariisi
- Romania: Cluj-Napoca
- Ruotsi: Tukholma, Uppsala, Uumaja
- Saksa: Berliini, Bielefeld, Darmstadt, Dresden, Düsseldorf, Erlangen, Essen, Greifswald, Göttingen, Hampuri, Jena, Köln, Mainz, München, Münster
- Slovakia: Bratislava
- Tšekki: Brno, Praha
- Ukraina: Kiova
- Unkari: Budapest, Debrecen, Pécs, Szeged]
- Venäjä: Arkangeli, Hanti-Mansijsk, Iževsk, Joškar-Ola, Moskova, Petroskoi, Pietari, Saransk, Syktyvkar
- Viro: Tallinna, Tartto
- Yhdysvallat: Berkeley (CA), Bloomington (IN), Hancock (MI), Madison (WI), Minneapolis (MN), New York (NY), Provo (UT), Seattle (WA).
Yliopiston lisäksi suomea opetetaan ulkomailla alemmilla asteilla. Suomalainen peruskoulu ulkomailla on koulu, jossa opiskellaan suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Koulu on tarkoitettu väliaikaisesti ulkomailla asuville oppivelvollisille Suomen kansalaisille. Koulut voivat olla maksullisia.
Vuonna 2020 kouluja on toiminnassa kuusi kappaletta[13]:
- Aurinkorannikon suomalainen koulu
- Brysselin suomalainen koulu
- Moskovan suomalainen koulu
- Pietarin suomalainen koulu
- Tallinnan suomalainen koulu
- Tarton suomalainen koulu.
Lisäksi ulkomailla on Suomi-kouluja, joissa ei kuitenkaan voi suorittaa peruskoulua. Niissä annetaan sen sijaan suomen kielen ja kulttuurin opetusta sellaisille lapsille, jotka puhuvat suomea äidinkielenään tai toisena tai vieraana kielenä. Suomi-koulujen tarkoituksena on tukea suomen kielen ja kulttuurin oppimista ja jo hankitun kielitaidon ylläpitämistä. Opetusta on keskimäärin kaksi tuntia viikossa. Vuonna 2018 Suomi-kouluja oli noin 135, ja oppilaita niissä runsaat 4200. Kouluja on eniten Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s. 103 Opetushallitus. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Suomenopettajat ry suomenopettajat.fi. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Martin, Maisa 1999: Suomi toisena kielenä. Teoksessa Kielenoppimisen kysymyksiä. Toimittaneet Kari Sajavaara ja Arja Piirainen-Marsh.
- ↑ Latomaa, Sirkku –Tuomela, Veli 1993: Suomi toisena vai vieraana kielenä? Virittäjä, s. 238–245.
- ↑ Ellis, Rod 2008: The Study of Second Language Aqcuisition. Second Edition. Oxford Press, Oxford.
- ↑ https://www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/yki/yleista/tietoakielitutkinnoista
- ↑ Martin, Maisa 1999: Suomi toisena kielenä. Teoksessa Kielenoppimisen kysymyksiä. Toimittaneet Kari Sajavaara ja Arja Piirainen-Marsh
- ↑ http://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/ylioppilastutkinto/tilastoja/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ilmoittautuneet eri kokeisiin tutkintokerroittain 2011 - 2020 Ylioppilastutkintolautakunta. Arkistoitu 20.5.2020. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Ylioppilastutkintoon osallistujat kokeittain Ylioppilastutkintolautakunta. Arkistoitu 20.5.2020. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Hintikka Inkeri 2007: Kesäkurssit ennen ja nyt. Teoksessa Kielisiltoja maailmalle: Suomen kielen ja kulttuurin opetus ulkomaisissa yliopistoissa. Toim. Tiina Lehmusvaara.
- ↑ Ulkomaiset yliopistot, joissa voi opiskella suomea Opetushallitus. Arkistoitu 11.6.2020. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Peruskoulun oppilaan opiskelu ulkomailla Opetushallitus. Viitattu 11.6.2020.
- ↑ Suomi-koulut maailmalla Opetushallitus. Viitattu 11.6.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gass, Susan M – Selinker, Larry (2008). Second language acquisition. An introductory course. Third edition. New York : Routledge/Taylor and Francis Group.
- Kohdekielenä suomi: näkökulmia opetukseen (1993). Toimittaneet Eija Aalto ja Minna Suni.
- Latomaa, Sirkku –Tuomela, Veli (1993): Suomi toisena vai vieraana kielenä? Virittäjä, s. 238-245.
- Martin, Maisa (1999): Suomi toisena kielenä. Teoksessa Kielenoppimisen kysymyksiä. Toimittaneet Kari Sajavaara ja Arja Piirainen-Marsh.
- Suolla suomea : perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille. (2003). Toimittaneet Leena Nissilä, Heidi Vaarala, Maisa Martin.
- Tasolta toiselle : opas kielitaidon tasojen kuvausasteikon käyttöön suomi toisena kielenä -opetuksessa (2010). Toimittaneet Hanna Tani ja Leena Nissilä.