Suomenlumme

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomenlumme
Suomenlumme (var. angusta)
Suomenlumme (var. angusta)
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Nymphaeales
Heimo: Lummekasvit Nymphaeaceae
Suku: Lumpeet Nymphaea
Laji: tetragona
Kaksiosainen nimi
Nymphaea tetragona
Georgi
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suomenlumme Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suomenlumme Commonsissa

Suomenlumme (Nymphaea tetragona, syn. N. fennica), joka tunnetaan myös nimellä pikkulumme, on kelluslehtinen vesikasvi. Laji on selvästi pienempikukkaisempi kuin isolumme.

Suomenlumpeen punakukkainen muoto on Suomessa rauhoitettu.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlumpeen punakukkainen muoto.

Suomenlumpeen juurakko on pysty, lyhyt ja ohut. Uposlehdet ovat lyhytruotisia ja niiden lapa on pitkänpyöreä ja sileä. Kelluslehtien lehtiruodit ovat ohuita ja litteitä, isoja ilmaonteloita on kaksi kappaletta. Lehtilapa on 7–12 cm pitkä, pitkänpyöreä, ohut, epätasainen ja päältä suonien kohdalta uurteinen. Päältä lehtilapa on kiiltävä, tummanvihreä ja usein punalaikullinen, alta väri vaihtelee vihreästä punaviolettiin. Lavan tyviliuskat ovat pitkiä, suipohkoja ja joskus muuta lapaa pitempiä.[3]

Kukka on maljamainen ja 2–7 cm leveä. Verhiö on nelilehtinen. Teriö on väriltään valkoinen, joskus myös punertava tai kokonaan punainen. Kukkapohjus on neliömäinen, selväolkainen ja leveydeltään noin puolet verhiön pituudesta. Terälehdet ovat toisiinsa ja verholehtiä vastaan painautuneita. Kukan sikiäin on osittain kehänalainen. Heteen palhot ovat lyhyitä, ponsia leveämpiä ja vaaleankeltaisia. Siitepölyhiukkaset ovat 30–34 µm, hieman pitkänomaisia, läpikuultavia ja rosopintaisia. Luottisäteitä on 5–10. Suomenlumme kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kukkaperä kiertyy. Upoksissa kypsyvän hedelmän siemenet ovat 2–3 mm pitkiä. Muiden lummelajien tapaan myös suomenlumme on myrkyllinen kasvi.[3]

Tieteellisen nimensä tetragona laji on saanut kukkapohjuksen nelikulmaisesta muodosta.

Suomenlumme voi risteytyä pohjanlumpeen (N. alba ssp. candida) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa suomenlumpeen levinneisyys on itäinen, Keski-Euroopasta laji puuttuu.[5] Pohjoismaissa lajia tavataan ainoastaan Suomessa.[6] Aasiassa suomenlummetta kasvaa muun muassa Venäjällä, Kazakstanissa, Korean niemimaalla, Pohjois-Japanissa, suuressa osassa Kiinaa, Intiassa ja Vienamissa.[7] Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa Alaskasta Kanadan keskiosiin ja Yhdysvaltain luoteisosiin.[8]

Suomessa suomenlummetta kasvaa melko harvinaisena sisämaassa Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Varmimmin lajia tapaa Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.[9] Yleisin laji on Ilomantsin alueella.[10]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlumme kasvaa pehmeäpohjaisissa lammissa ja järvenlahdissa sekä myös hitaasti virtaavassa vedessä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nymphaea tetragona IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit 2007. Ympäristöministeriö. Viitattu 17.10.2011.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 63–64.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 64.
  5. Luontoportti: Suomenlumme (Nymphaea tetragona) Viitattu 17.10.2011.
  6. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 158.
  7. Flora of China: Nymphaea tetragona (englanniksi) Viitattu 17.10.2011.
  8. United States Department of Agriculture (USDA): Nymphaea tetragona (englanniksi) Viitattu 17.10.2011.
  9. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Suomenlumpeen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.10.2011.
  10. Korte, K.: Särkijärven eliöstö- ja biotooppiselvitys (s. 35) Tampereen Kaupunki. Viitattu 17.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]