Suomen työtapaturmavakuutus
Sivulta puuttuu Suomen työtapaturmavakuutus on lakisääteinen vakuutusjärjestelmä, joka korvaa työsuhteessa ja siihen rinnastettavissa työtehtävissä tapahtuvista tapaturmista ja ammattitaudeista aiheutuvia menetyksiä.
Sisällysluettelo |
Yleistä [muokkaa]
Työtapaturmavakuutus on Suomessa järjestetty tapaturmavakuutuslailla ja siihen liittyvällä erityislainsäädännöllä. Suomen tapaturmavakuutuslain tarkoituksena on taata hyvä sosiaaliturva työtapaturman ja ammattitaudin jälkeen.[1]
Lakisääteinen tapaturmavakuutus on Suomen vanhin sosiaalivakuutus. Sitä koskeva ensimmäinen laki oli vuonna 1898 voimaan tullut Laki koskeva työnantajan vastuullisuutta työntekijää koskevasta ruumiinvammasta. Nykyinen tapaturmalaki on vuodelta 1948. Siihen on tehty laajoja korjauksia vuosina 1982 ja 1993. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki tuli voimaan vuonna 1982. Suomen EU-jäsenyydestä aiheutuneet muutokset tehtiin vuosina 1997-2001.[1]
Vuonna 2005 tapaturmalakiin lisättiin määräykset tapaturmista aiheutuvien todellisten kustannusten korvaamisesta hoitolaitoksille (ns. täyskustannusperiaate).[1]
Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella korvattiin vuonna 2007 147.236 työtapaturmaa ja ammattitautia.[2]
Vakuutusjärjestelmä [muokkaa]
Yleiset periaatteet [muokkaa]
Työtapaturmavakuutusta hoitavat yksityiset tapaturmavakuutusyhtiöt. Yksityisen ja kuntasektorin työnantajien tulee ottaa jostakin niistä tapaturmavakuutus. Valtion työntekijöiden tapaturmavakuutusasioita hoitaa valtiokonttori ja maatalousyrittäjien vakuutuksia Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA. Vakuutuslaitokset toimivat julkisina viranomaisina, ja käsittelyyn sovelletaan hallintolain säännöksiä.[3]
Mikäli työnantaja on laiminlyönyt vakuutuksen ottamisen, maksaa korvaukset Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Liitto perii tällöin työnantajalta korvauksen sekä lisäksi korotetun vakuutusmaksun.[4]
Tapaturmavakuutuksessa on voimassa yhteistakuu. Yhteistakuulla turvataan korvauksensaajan asema tilanteessa, jossa vakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö joutuisi selvitystilaan tai konkurssiin. [3]
Vakuutusyhtiöt ja –laitokset [muokkaa]
Tapaturmavakuutusta hoitaa 12 kotimaista vakuutusyhtiötä sekä lisäksi vakuutuslaitoksina valtiokonttori ja MELA. Myös toisessa ETA-maassa toimivalla vakuutusyhtiöllä on oikeus harjoittaa Suomessa tapaturmavakuutusta. Vuodesta 2007 alkaen on yksi ulkomainen yhtiö (TrygVesta Forsikring A/S) harjoittanut lakisääteistä tapaturmavakuutusta.
Tapaturmavakuutusyhtiöiden myöntämien tapaturmavakuutusten yhteenlaskettu maksutulo oli vuonna 2005 noin 641 milj. euroa (vuonna 2004 noin 547 milj. euroa). Vakuutusmarkkinat ovat varsin keskittyneet, sillä kolmen suurimman vakuutusyhtiön markkinaosuus oli yhteensä noin 75 %. Suurimmat yhtiöt olivat vuonna 2005 Pohjola Vakuutus (markkinaosuus 31 %), If (29 %), ja Vahinko-Tapiola (16 %).[5]
Vakuutusmaksun määräytyminen [muokkaa]
Tapaturmavakuutusta harjoittavalla vakuutusyhtiöllä on tapaturmavakuutuslain mukaan oltava yhtiön hallituksen hyväksymät vakuutusmaksujen laskuperusteet ennen kalenterivuoden alkua. Laskuperusteiden tulee olla yhdenmukaiset kaikille vakuutuksenottajille.
Laskuperusteiden pohjana ovat:
- Vakuutetun työn vaarallisuus
- Vakuutuksenottajana toimivan työnantajan aikaisemmat vahinkotilastot
- Sosiaali- ja terveysministeriön antamat määräykset riskien luokittelusta ja vakuutusmaksun määräytymisestä ammatin tai työn vaarallisuuden mukaan. [6]
Pienten yritysten vakuutusmaksu määräytyy yleisten maksutaulukoiden mukaan. Suurempien yritysten kohdalla maksu määräytyy kyseisen yrityksen aikaisempien vahinkotilastojen perusteella. Vuonna 2005 raja tälle yksilölliselle määräytymiselle oli vuoden palkkasumman nousu yli 1,7 milj. euron. [7]
Vakuutusmaksun suorittaa työnantaja. Vakuutusmaksu peritään kuukausittain työnantajan etukäteen vuosittain ilmoittaman palkka-arvion perusteella. Lopullinen maksu määräytyy koko vuoden maksettujen palkkojen selvittyä. Tällöin joko peritään tarkistusmaksuna lopullinen vakuutusmaksun määrä tai vakuutusyhtiö hyvittää liikaa maksetun määrän. Tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä työnantajalta peritään työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen sekä työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutuksen maksut (1.1.2013 alkaen työttömyysvakuutusmaksut maksetaan Työttömyysvakuutusrahastolle tapaturmavakuutuslaitosten sijaan.
Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksen kokonaiskustannuksista rahoitetaan 32 % maatalousyrittäjiltä perittävällä vakuutusmaksulla. Valtio korvaa kustannuksista 28 %. Lopuista kustannuksista vastaan Kansaneläkelaitos ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos.[8]
Työtapaturmakorvaukset [muokkaa]
Korvausjärjestelmä [muokkaa]
Työtapaturmavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakiintunut ansionmenetys sekä hoitokustannukset.
Vakuutuksen korvauksia ovat[9]
- 1. Ansionmenetyskorvaukset
- Päiväraha
- Tapaturmaeläke
- 2. Kustannusten korvaukset
- Sairaanhoitokulut
- Eräät esinevahingot (silmälasit ym)
- Kodinhoidon lisäkustannukset
- Ammattitautiepäilyn ja tapaturman tutkimuskulut
- Haittalisä, vaatelisä, opaskoiralisä
- Fysikaalisen hoidon aiheuttama ansionmenetys
- 3. Haittakorvaus pysyvästä haitasta haittaluokan mukaan
- 4. Kuntoututskorvaukset
- Kuntoutuksesta aiheutuvat ansionmenetyskorvaus ja kuntoutuskustannukset
- 5. Kuolemantapauskorvaukset
- Perhe-eläke
- Hautausapu
Suurin osa (noin 60 %) työtapaturmista on sellaisia, joista maksetaan ansionmenetyksestä aiheutuvaa ohimenevää päivärahaa. Päivärahakaudet ovat lyhyitä. Yli 80 prosentissa työkyvyttömyys kestää enintään neljä viikkoa. Pysyvään tapaturmaeläkkeeseen johtaa noin 1 % tapaturmista. [10]
Korvauksen hakeminen ja oikeusturvakeinot [muokkaa]
Tapaturmavakuutuslain mukaan työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä työntekijän on ilmoitettava asiasta välittömästi työnantajalle. Työnantajan velvollisuus on ilmoittaa tapaturmasta ja ammattitaudista vakuutuslaitokselle. Ilmoittaminen tehdään erityisellä tapaturmailmoituslomakkeella, jossa annetaan kaikki tarpeelliset tiedot mm. työsuhteesta (esim. palkkatiedot) ja tehdystä työstä sekä tapaturman sattumisolosuhteista tai ammattitaudin ilmenemisolosuhteista. Ilmoituksen saatuaan vakuutuslaitos ottaa korvausasian käsiteltäväkseen. Vakavista, kuten kuolemaan johtaneista tapaturmista on aina ilmoitettava myös poliisille ja työsuojeluviranomaisille.
Tapaturmavakuutuslain mukaan vakuutusyhtiön tulee tehdä korvauspäätös viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut ratkaisemiseen tarvittavan selvityksen. Mikäli korvauspäätös viivästyy, voi vahingonkärsinyt hakea korvausta Tapaturmavakuutuslaitosten liitolta. Vakuutusyhtiöiden on muun muassa tapaturmaeläke- ja haittaraha-asioissa pyydettävä lausunto korvauksesta Tapaturmavakuutuslaitosten liiton yhteydessä toimivalta tapaturma-asiain korvauslautakunnalta.
Yhtiön korvausasiaa koskevaan päätökseen haetaan muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Korvauspäätöksestä voi valittaa vahingonkärsinyt työntekijä tai kuolemantapauksessa omainen. [11] Tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa edelleen vakuutusoikeuteen.
Lähteet [muokkaa]
- Sirpa Kukkonen, Terttu Karmavalo: Työtapaturmakirja. FINVA, 2006. ISBN 952-9770-92-8.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 13.
- ↑ Tapaturmavakuutuslaitosten liitto: Työtapaturmat ja ammattitaudit, tilastovuodet 1996-2007, sivu 16 (PDF) Viitattu 21.9.2009.
- ↑ a b Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 17.
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 38.
- ↑ Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto: "Vahinkovakuutuksen maksutulo luokkaryhmittäin 2005"
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 168-169.
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 174.
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 179.
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 58-59.
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 62 ja 76.
- ↑ Kukkonen - Karmavalo 2006, s. 147-148.
