Suomen sotatarvikehankinnat talvisodan aikana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brewster Buffalo-hävittäjä, joita Suomi sai ostaa Yhdysvalloista 44 kpl. Ennen talvisodan päättymistä näistä Suomeen saapui 8 kpl.[1]

Suomen sotatarvikehankinnat talvisodan aikana-artikkeli käsittelee hankintoja, joita Suomen valtio teki talvisodan aikana niin koti- kuin ulkomailta puolustusvoimien tarpeisiin. Lisäksi artikkelissa viitataan lyhyesti mm. sotasaaliina Neuvostoliiton puna-armeijalta saatuun sotamateriaaliin. Osa ulkomailta hankitusta sotamateriaalista ehti maahan jo sodan aikana, mutta merkittävä osa materiaalista saapui Suomeen vasta Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen.

Kokonaisuudessaan Suomen puolustusvoimien ulkomailta ostaman ja saaman materiaalin arvon laskettiin (toukokuun lopulla 1940 laaditun arvion perusteella) olleen noin 4,6 miljardia markkaa, joka vuoden 2008 euroiksi muutettuna tarkoittaa noin 1,474 miljardin euron summaa. [2] Euromääräiseksi muutetun rahasumman suhteuttamisessa tulee ehdottomasti huomioida myös tuonaikaisten avustaneiden valtioiden silloiset taloudelliset mahdollisuudet. Tämän lisäksi Suomi vastaanotti merkittävää kansainvälistä humanitääristä apua.

Ulkomailta saadun ja hankitun materiaalin arvon suhteuttamiseksi tuon ajan puolustusmenoihin voidaan todeta, että vuonna 1938 hyväksytyn puolustusvoimien perushankintaohjelman mukaan sotatarvikkeiden hankintaan puolustusvoimien käyttöön olisi tullut käyttää seuraavan seitsemän vuoden aikana noin 2,7 miljardia markkaa. [2]

Kotimainen sotatarviketuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen teollisuuden mobilisointi suoritettiin käytännössä vasta sodan jo sytyttyä 30. marraskuuta 1939. Sotaa ennen sotatarvikkeiden valmistukseen varatuista noin 500 tuotantolaitoksesta vain 126 oli ehtinyt saanut koetilauksia tai jo valmistaa sotamateriaalia puolustusvoimien tarpeisiin.[3]

Sotateollisuuden käynnistäminen sodan ollessa jo käynnissä osoittautui vaikeaksi, koska valmistelut olivat jääneet rauhan aikana pahasti kesken. Sotatarvikkeiden tuotannon aloittaminen kesti osalta tuotantolaitoksia jopa vuoden ajan.[3]

Suomessa valmistettiin talvisodan aikana vain kevyimpiin kaliberiluokkiin kuuluvia aseita. Näistä aseista kiväärikalibeeristen aseiden tuotanto oli osin jopa melko runsasta. Pistoolikaliberisten aseiden (etenkin konepistoolien) tuotanto oli merkittävää. Näiden lisäksi tuotettiin vain vaatimaton määrä 37 mm:n pst-tykkejä (105 kpl) ja merkittävämpi määrä 81 mm:n kranaatinheittimiä (272 kpl). [4]

Ampumatarvikkeissa käsiaseiden ammusten tuotantomäärät olivat merkittäviä, mutta suurikaliberisempien aseiden ammusten tuotanto ei missään vaiheessa vastannut edes kulutusta. Suurimmat tuotannon ongelmat kohdistuivat etenkin tykistön ampumatarvikkeiden valmistukseen. Hankalimmiksi osoittautuivat mm. tykistön hylsyjen, sytyttimien ja ns. pohjanallien valmistus. Kriittisimmillään esim. kranaatinheittimien ammusten valmistuskapasiteettia ei pystytty juurikaan käyttämään hyväksi, koska sytyttimien valmistus laahasi pahasti jäljessä. Sodan loppuvaiheissa pystyttiin valmistamaan noin 6 000 heittimen kranaattia vuorokaudessa, mutta sytyttimiä valmistui samassa ajassa vain 1 200 kappaletta.[3]

Kotimainen teollisuus oli valmistautunut valmistamaan vain tärkeimpiä raskaamman kaluston ammuksista (81 mm krh, 76 mm, 107 mm, 122 mm ja 152 mm). Muiden asekaliiberien osalta oltiin kokonaan tuonnin varassa tai jouduttiin tyytymään siihen, mitä varastoissa sattui olemaan. Sodan aikana ulkomailta saatiin hyvinkin erikaliiberista tykistökalustoa, joiden mukana hankittiin myös ampumatarvikkeita, koska ampumatarvikkeille ei ollut saatavissa täydennystä kotimaasta. [5]

Kotimainen asetuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa valmistettiin talvisodan aikana 1 265 kpl Suomi-konepistooleja

Suomessa valmistettiin talvisodan aikana vain kevyempiin kaliberiluokkiin kuuluvia aseita, joita valmistui seuraavat määrät: [4]

  • Kiväärejä 82 570 kpl
  • Pikakiväärejä 960 kpl
  • Konekiväärejä 605 kpl
  • Konepistooleja 1 265 kpl
  • Pistooleja 1 165 kpl
  • Panssarintorjuntatykkejä (37 mm/Bofors) 105 kpl
  • Kranaatinheittimiä (81 mm) 272 kpl
  • Ilmatorjuntakonekiväärejä (7,62 mm/VKT) 44 kpl.

Muita aseiksi luokiteltavia tuotteita ei Suomessa valmistettu talvisodan aikana.

Kotimainen ampumatarviketuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat tuotannon ongelmat kohdistuivat etenkin tykistön ampumatarvikkeiden valmistukseen. Hankalimmiksi osoittautuivat mm. tykistön hylsyjen, sytyttimien ja ns. pohjanallien valmistus. Kriittisimmillään esim. kranaatinheittimien ammusten valmistuskapasiteettia ei pystytty juurikaan käyttämään hyväksi, koska sytyttimien valmistus laahasi pahasti jäljessä. Sodan loppuvaiheissa pystyttiin valmistamaan noin 6 000 heittimen kranaattia vuorokaudessa, mutta sytyttimiä valmistui samassa ajassa vain 1 200 kappaletta.[3]

Kotimainen teollisuus pystyi valmistamaan talvisodan aikana seuraavat ampumatarvikemäärät. Muiden asekaliiberien osalta oltiin kokonaan tuonnin varassa tai jouduttiin tyytymään siihen, mitä varastoissa sattui olemaan.[6]

  • Kiväärin patruunoita (7,62 mm) 43 350 000 kpl
  • Pistoolin patruunoita (9,00 mm) 10 962 000 kpl
  • Pst-tykin (37 mm) patruunoita 18 000 kpl
  • Pst-tykin (45 mm) patruunoita noin 30 000 kpl
  • Kranaatinheittimen (81 mm) laukauksia 259 000 kpl
  • Kanuunan laukauksia (76 mm) 247 000 kpl
  • Kanuunan laukauksia (107 mm) 3 700 kpl
  • Haupitsin laukauksia (122 mm) 27 300 kpl
  • Haupitsin laukauksia (152 mm) 6 100 kpl
  • Ilmatorjuntakanuunan (76 mm) laukauksia 21 850 kpl

Ulkomaiset sotatarvikehankinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusvoimat saivat talvisodan aikana (ja sen jälkeen) useilta mailta erilaisia sotatarvikkeita. Kunkin maan lopullisesti luovuttamien ja myymien sotatarvikkeiden rahallisen arvon ja niiden merkityksen sotatapahtumiin määrittämistä vaikeuttaa kuitenkin muutama seikka [7]:

  • Avustamisen pisimmälle menevä muoto eli tarvikkeiden lahjoittaminen johtaa ongelmaan siitä, miten määritetään avustustarvikkeiden todellinen arvo. Maittain esitettävässä luettelossa myös ilmaiseksi luovutetulle varustukselle on pyritty antamaan jonkinlainen rahallinen arvo.
  • Askelta vähäisempää poliittista kiinnostusta Suomen auttamiseen osoitti sotatarvikkeiden myynti luovuttavan maan armeijan varastoista. Lisäksi armeijan varastoista myytyjen tarvikkeiden hinta saattoi olla lähellä ns. markkinahintaa tai hinta saattoi toisaalta olla lähinnä nimellinen.
  • Eri maiden välistä vertailua hankaloittaa myös se, että joidenkin maiden osalta sotatarvikkeiden hankinta suoritettiin ns. vapailta markkinoilta, jolloin niiden hintakin oli suhteellisesti katsoen huomattavan korkea.
  • Varsinaiseen taistelutoimintaan liittyvä arvo on lähes mahdotonta määritellä, koska eri maista saapuneet sotatarvikkeet saapuivat hyvin eri aikaan (merkittävä osa vasta sodan jälkeen). Lisäksi esimerkiksi tykistökaluston osalta on huomioitava se, että ennen kaluston käyttöönottoa kalustolle oli mm. koulutettava henkilöstö ja hankittava niiden siirtämisiin tarvittavat välineet.

Kokonaisuudessaan Suomen puolustusvoimien ulkomailta ostaman ja saaman sotamateriaalin arvon laskettiin olleen noin 4,6 miljardia markkaa. Vuonna 1938 hyväksytyn puolustusvoimien perushankintaohjelman mukaan sotatarvikkeiden hankintaan olisi tullut käyttää seuraavan seitsemän vuoden aikana noin 2,7 miljardia markkaa. [2] Tämän lisäksi Suomi vastaanotti merkittävää kansainvälistä humanitääristä apua.

Tärkeimpiä sodan aikana maahan saapuneita sotatarvikkeita hankintamaittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maat luovuttivat tai myivät Suomelle erilaisia sotatarvikkeita, joista alempana olevaan maittaiseen luetteloon niistä on lueteltu tärkeimmäksi arvioitu materiaali ja niiden määrät. Luettelon alapuolella on esitetty omana alaotsikkonaan arviot tärkeimpien lähettäjämaiden luovuttaman sotamateriaalin rahallisesta arvosta tietyin reunaehdoin. Tässä luettelossa maat ovat järjestetty siinä järjestyksessä, missä niiden luovuttaman sotamateriaalin rahallinen arvo arvioitiin olevan suurimmasta pienimpään. [8] -luettelon viite tämä ellei toisin mainita:

Ruotsista saatiin tai ostettiin sodan aikana yhteensä 68 kappaletta 40 ItK 38-ilmatorjuntatykkiä.[9]
  • Ruotsi myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Kiväärejä 77 000 kpl + 19,2 miljoonaa patruunaa (6,5 mm Mauser)
    • Pikakiväärejä 100 kpl (6,5 mm)
    • Pst-tykkejä 18 kpl + 46 000 patruunaa (37 mm Bofors)
    • Kranaatinheittimen ammuksia 164 500 kpl (81 mm / ammuksista vain pieni osa ehti käyttöön)
    • 75 mm kenttäkanuunoita 48 kpl (vm.-02) + 36 000 laukausta ja 8 kpl (vm.-40) + 20 000 laukausta
    • 76 mm:n kanuunoiden laukauksia 42 500 kpl
    • 105 mm kenttäkanuunoita 13 kpl + 4 300 laukausta (12 kpl rintamakäyttöön)
    • 150 mm haupitseja (vm.-06) 12 kpl + 2 730 laukausta
    • 210 mm haupitseja (vm.-17) 4 kpl + 400 laukausta
    • 20 mm ilmatorjuntatykkejä 8 kpl
    • 40 mm ilmatorjuntatykkejä 68 kpl (+ 4 kpl kiinteää) + 130 400 laukausta
    • 75 mm ilmatorjuntatykkejä 9 kpl
    • Päällystakkikangasta 225 kilometriä
    • Selkäreppuja 2 000 kpl
    • Kuorma-autoja 240 kpl
    • Tykistön traktoreita 26 kpl
    • Muonakeittimiä 300 kpl (Alfa-Laval)
    • Kenttäradioita 20 kpl
    • Koulutuslentokoneita 8 kpl
    • Pommitus/kuljetuskone 1 kpl (DC-2, joka tunnetaan lempinimellä Hanssin-Jukka)
    • Koolhoven F.K.52-hävittäjiä 2 kpl
Italia myi Suomelle ensin 25 ja myöhemmin 10 Fiat G.50-hävittäjää lisää, joista osa ehti mukaan sotatoimiin.
  • Italia myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Kranaatinheittimiä 100 kpl (81 mm)
    • 20 mm Breda-ilmatorjuntakanuunoita 48 kpl + 192 000 laukausta (helmikuussa 192 000 lisää)
    • 76 mm ilmatorjuntakanuunoita 12 kpl (Breda) + 24 000 laukausta
    • Tykistön traktoreita 20 kpl
    • Fiat G.50 – hävittäjiä 35 kpl (joista kaksi tuhoutui matkalla)
    • Antennimiinoja 150 kpl (merivoimat)
  • Ranska myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Pikakiväärejä 5000 kpl +11,9 miljoonaa patruunaa (8 mm vuosimalli -15 / lahjana)
    • Valopistooleja 500 kpl + 20 000 ammusta
    • Käsikranaatteja 200 000 kpl
    • Pst-tykkejä 40 kpl + 75 000 patruunaa (25 mm / 10 kpl sodan jälkeen)
    • Pst-tykkejä 10 kpl + 28 000 patruunaa (neuvostovalmisteisia 45 mm:n aseita)
    • Kranaatinheittimiä 100 kpl + 100 000 laukausta (81 mm)
    • 75 mm kenttäkanuunoita (vm.-97) 12 kpl + 100 000 laukausta
    • 105 mm kenttäkanuunoita (vm. -13) 12 kpl + 16 000 laukausta (eivät ehtineet sotatoimiin)
    • 155 mm kenttähaupitseja (vm.-15) 12 kpl + 16 000 laukausta (eivät ehtineet sotatoimiin)
    • Jäykkälavettisia kenttäkanuunoita (vm.-77) 80 mm 12 kpl / 90 mm 100 kpl / 120 mm 24 kpl / 155 mm 6 kpl
    • Edellisille ammuksia 12 000 kpl / 100 000 kpl / 32 000 kpl / 36 000 kpl
    • Tykistön traktoreita 28 kpl
    • Tykistön radioita 75 kpl
    • Kenttäkaapelia 5 000 km
    • Morane Saulnier 406-hävittäjiä 30 kpl (lahjana)
  • Englanti myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Konekiväärejä 100 kpl + 3,9 miljoonaa patruunaa lahjana (7,7 mm Vickers)
    • Pst-kiväärejä 100 kpl + 28 000 patruunaa (14 mm / sodan jälkeen 100 kpl lisää)
    • Valopistooleja 200 kpl + 5 000 patruunaa
    • Käsikranaatteja 40 000 kpl
    • Hyökkäysvaunumiinoja 5 000 kpl
    • 84 mm kenttäkanuunoita 7 kpl + 30 000 laukausta (eivät ehtineet sotatoimiin)
    • 114 mm haupitseja 25 kpl + 25 000 laukausta
    • 152 mm rannikkotykkejä 7 kpl + 6 000 laukausta (eivät ehtineet sotatoimiin)
    • 40 mm ilmatorjuntakanuunoita 7 kpl (Vickers)
    • 76 mm ilmatorjuntakanuunoita 24 kpl
    • Housuja 25 000 paria, joista vain osa ehdittiin jakaa ja niistäkin suuri osa palautettiin liian pieninä.
    • Tykistön traktoreita 28 kpl
    • Gloster Gladiator-hävittäjiä 30 kpl (lahjana)
    • Hawker Hurricane-hävittäjiä 8 kpl (loput 3 kpl luvatuista sodan jälkeen, yksi tuhoutui matkalla)
    • Bristol Blenheim-pommittajia 24 kpl (kahta eri mallia)
    • Merimiinoja 300 kpl
  • Belgia myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Pistooleja 7 456 kpl (7,65 ja 9,00 mm / FN- ja Parabellum-merkkisiä)
    • Pikakiväärejä 700 kpl + 6,8 miljoonaa patruunaa (7,92 mm Browning)
    • Valopistooleja 550 kpl + 60 000 patruunaa
    • 120 mm kenttähaupitseja (vm.-99) 13 kpl + 23 900 laukausta (eivät ehtineet sotatoimiin)
  • Yhdysvallat myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Brewster-hävittäjiä 44 kpl (talvisodan aikana maahan saapui 8 kpl)
    • Ampumatarvikkeita
  • Unkari myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Kiväärejä 300 kpl (7,62 mm)
    • Käsikranaatteja 300 000 kpl
    • Pst-kiväärejä 30 kpl + 3 300 patruunaa (8,00 mm)
    • Kranaatinheittimiä 16 kpl (81 mm / sodan loppuvaiheessa)
    • 40 mm ilmatorjuntatykkeja 12 kpl + 10 000 laukausta (Bofors)
    • Kranaatteja 76 mm 75 000 kpl, 81 mm 30 000 kpl ja 122 mm 16 000 kpl
    • Teräskypäriä 75 000 kpl
    • Kovacs-perämoottoreita 100 kpl
    • Kenttäradioita 180 kpl
  • Norja myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • 75 mm kenttäkanuunoja 12 kpl + 12 000 laukausta
    • Selkäreppuja 37 000 kpl
    • Hiihtokenkiä 90 000 paria
    • Lumipukuja 40 000 kpl
  • Tanska myi tai lahjoitti Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Kuorma-autoja 50 kpl lahjana
    • 20 mm ilmatorjuntatykkejä 28 kpl (saapuivat talvisodan jälkeen), vapaaehtoisten mukana 17 kpl.
  • Espanja myi Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Kenttäkaapelia 2 000 km
  • Sveitsi myi Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Pst-kiväärejä ja ampumatarvikkeita, joista suurin osa Suomeen vasta talvisodan jälkeen.
  • Saksa myi Suomelle mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
  • Etelä-Afrikka lahjoitti mm. seuraavaa sotamateriaalia talvisodan aikana:
    • Gloster Gauntlet-harjoitushävittäjäkoneita 25 kpl


Näiden maahan talvsodan aikana saapuneiden puolustusmateriaalierien lisäksi Suomeen saapui suuri määrä puolustusmateriaalia pian Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen. Näistä muutamia esimerkkejä:

  • Italiasta 100 000 kpl 7,35 mm:n Terni-kiväärejä
  • Italiasta 2 560 pistoolia
  • Ranskasta 100 kpl 7,50 mm Chatelle-Rault pikakiväärejä + miljoona patruunaa
  • Sveitsistä, Ranskasta ja Belgiasta yhteensä 774 kpl konepistooleja (eri merkkisiä)
  • Sveitsistä 27 kpl pst-kivääriä (20 mm)
  • Belgiasta 1 500 valopistoolia
  • Espanjasta 36 kpl 114 mm:n kenttähaupitsia
  • Yhdysvalloista 2 000 valopistoolia
  • Yhdysvalloista 200 kpl 75 mm:n kenttäkanuunoita ja 32 kpl 203 mm järeitä haupitseja
  • Yhdysvalloista 3 900 Ford-kuorma-autoa tai alustaa (osa hyvinkin edullisia mm. yksi tuhannen kappaleen erä oli kappalehinnaltaan vain 326 dollaria)[10]

Arvio ulkomailta saatujen sotatarvikkeiden arvosta maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin mainituista syistä johtuen kyseessä ovat vain arviot kunkin maan myymien ja/tai luovuttamien sotatarvikkeiden rahallisesta arvosta. Lisäksi luetteloon on kirjattu joitain huomioita kyseisen maan myymien tai luovuttamien sotatarvikkeiden Suomeen saapumisesta tai saapumattomuudesta ja mm. siitä, että ilmaiseksi luovutetuille tarvikkeille on pyritty määrittelemään edes rahamääräinen arvo [11]:

  • Ruotsi oli ehdottomasti Suomea eniten avustanut maa. Ruotsi myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita yhteensä noin 1 470 miljoonan markan arvosta. Vuoden 2008 euroiksi muutettuna summa oli noin 471 miljoonaa euroa.
    • Lisäksi Ruotsi huolehti Svenska Frivilligkårenin kustannuksista, jotka olivat noin 500 miljoonaa markkaa (noin 160 miljoonaa euroa).
  • Italia myi Suomelle sotatarvikkeita yhteensä noin 790 miljoonan markan arvosta (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 253 miljoonan arvosta).
    • Italian merkittävin asekauppa koski Fiat-hävittäjiä.
    • Kyseisen kaupan, joka maksettiin selluloosalla, laskentaperusteet ovat vain arvailujen varassa.
    • Toinen merkittävä sotatarvike-erä käsitti ilmatorjunta-aseita, joista tärkeimmät kaupat tehtiin 20 mm:n ilmatorjuntatykistä Breda M35.
    • Italian kanssa tehdyt kaupat saattavat sisältää myös kokonaan peruuntuneita eriä sotamateriaalia.
  • Ranska myi tai luovutti Suomelle sotamateriaalia noin 600 miljoonan markan (vuoden 2008 euroina noin 192 miljoonan euron) arvosta.
    • Ranskan luovuttamasta materiaalista merkittävä osa oli ilmaista, joskin suurelta osin mm. vanhanaikaista tykistöä (mukana saapuneet ampumatarvikkeet olivat kuitenkin erittäin tarpeellisia). Materiaalin rahallinen arvo perustuu arvioon.
  • Iso-Britannia myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita noin 500 miljoonan markan (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 160 miljoonan euron) arvosta.
    • Ilmaiseksi saadulle materiaalille on pyritty laskemaan myös jonkinlainen arvo.
  • Belgian myymän tai luovuttaman materiaalin arvo oli myös noin 500 miljoonaa markkaa, joskin luku on erittäin epävarma Saksan aloitettua hyökkäyksensä maahan jo toukokuussa 1940.
  • Yhdysvallat myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita 270 miljoonan markan (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 87 miljoonan euron) arvosta.
    • Luvusta on vähennetty peruuntuneet erät.
    • Tärkein tapahtuma on vain suomalaisia varten järjestetty ns. ylijäämähuutokauppa Brewster F2A-hävittäjistä, joista Suomeen saapui sodan aikana vain 8 kpl Ruotsissa tapahtuneen kokoamisen jälkeen.
  • Unkari myi tai luovutti Suomelle sotatarvikkeita noin 100 miljoonan markan (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 32 miljoonan) arvosta.
  • Norjasta saadun materiaalin arvon laskettiin olevan noin 80 miljoonaa markkaa (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 26 miljoonaa euroa).
  • Tanskasta saadun materiaalin hinnaksi arvioitiin noin 70 miljoonaa markkaa (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 22 miljoonaa euroa).
  • Espanjasta saadun materiaalin hinnaksi arvioitiin noin 55 miljoonaa markkaa (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 18 miljoonaa euroa).
  • Sveitsistä saadun materiaalin hinnaksi arvioitiin noin 35 miljoonaa markkaa (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 11 miljoonaa euroa).
  • Saksasta saadun materiaalin hinnaksi arvioitiin noin 35 miljoonaa markkaa (v. 2008 euroiksi muutettuna noin 11 miljoonaa euroa). Saksan osuus olisi saattanut nousta huomattavasti suuremmaksikin ellei ruotsalainen lehdistö olisi joulukuun alkupuolella 1939 tuonut Neuvostoliiton lähetystön tietoon saksalaisten sallimaa kauttakulkua ja asekauppoja ns. bulvaanien välityksellä.[7].

Talvisodan sotasaalis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotasaaliiksi saatu Neuvostoliiton BT-5 panssari.

Suomalaiset saivat talvisodan aikana vallinneisiin olosuhteisiin ja maan taloudellisiin resursseihin nähden merkittävän sotasaaliin. Sotasaaliin arvoa nosti se, että vallattu sotamateriaali osoittautui suurelta osin moderniksi ja hyväkuntoiseksi. Lisäksi saaliiksi saadun materiaalin käyttöarvoa lisäsi se, että muun muassa jalkaväkiaseistuksen osalta kaliiberit olivat yhdenmukaisia suomalaisten omien aseiden kanssa. Saadun sotasaaliin tilastoinnissa esiintyy ristiriitaisuuksia, jotka johtuvat muun muassa vallatun materiaalin ilmoittamatta jättämisestä sekä sen myöhemmästä tuhoutumisesta.[12]

Sotasaalismateriaalia otettiin käyttöön välittömästi sen valtaamisen jälkeen, jolloin etulinjassa taistelevien suomalaisjoukkojen tulivoima kasvoi välittömästi. Suuri osa sotasaaliista jouduttiin kuitenkin lähettämään kotirintamalle huollettavaksi ja korjattavaksi. Raskaamman aseistuksen osalta (esim. tykistö) jouduttiin kuitenkin ennen rintamalle lähettämistä hankkimaan valmiin tuliyksikön muu kalusto ja vetokalusto sekä kouluttamaan henkilöstö. Esimerkiksi sotasaaliiksi saaduista 138 tykistä ehdittiin talvisodan aikana palauttaa rintamalle taistelukäyttöön valmiina tuliyksiköinä vain 44 asetta.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talvisodan historia 1–4. Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.). Helsinki: Sotatieteen laitos, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Suomi sodassa : talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät. Jorma Järventaus (toim.). Helsinki: Readers Digest, 1988. ISBN 951-9078-94-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talvisodan historia – Osa 4 s.323: Sotatieteen laitos
  2. a b c Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.290
  3. a b c d Järventaus s. 94
  4. a b Talvisodan historia, osa 4 s. 298
  5. Talvisodan historia, osa 4 ss. 302-303
  6. Talvisodan historia, osa 4 s. 303
  7. a b Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss.290-291
  8. Talvisodan historia – Osa 4 ss. 264-329: Sotatieteen laitos
  9. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.301
  10. Itsenäisyyden puolustajat s.35: Lauri Haataja jne.
  11. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.291
  12. a b Järventaus s. 95