Suomen rahajärjestelmän historian aikajana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen rahajärjestelmän historian aikajana kuvaa Suomen valtion alueella käytettävään rahajärjestelmään liittyviä historiallisia vuosilukuja ja ajankohtia. Katso myös artikkelit Rahan historia Suomessa ja Suomen markka.

Ruotsin vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1000-luvulla Ruotsin vaikutuksen lisääntyessä Suomen alueella myös sen rajajärjestelmä levisi alueelle
  • Ruotsin raha yleistyi Ahvenanmaalla 1200-luvulla ja mantereella 1300-luvulta alkaen, sisämaassa 1400-luvulla.
  • Etelä-Suomessa käytettiin ruotsalaisen rahan rinnalla keskiajalla yleisesti myös liivinmaalaista rahaa, joka oli lyöty useimmin Tallinnassa.

Suomen suuriruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1809 Suomi siirtyi Ruotsista osaksi Venäjää. Lailliseksi rahayksiköksi tuli hopearupla, mutta ruotsalainen raha pysyi vielä pitkään liikenteessä.[1]
  • 1811 Suomen ensimmäinen pankki, Waihetus- Laina- ja Depositioni -Contori, perustettiin Turkuun keisari Aleksanteri I määräyksestä. Ajan myötä pankista kehittyi Suomen Pankki, joka muuttui edelleen keskuspankiksi 1800-luvun loppupuolella.[2]
  • 1840 raharealisaatio: Suomessa palattiin hopeakantaan, eli hopearuplaan. Muutaman seuraavan vuoden aikana ruotsalainen raha lunastettiin pois liikenteestä. [1]
  • 1854 Venäjällä ja samalla Suomessa irtauduttiin hopeakannasta. [1]
  • 1860 oma raha markka, jonka arvo oli ¼ paperiruplasta. Julistus markasta annettiin 4. huhtikuuta. [3]
  • 1865 markka sidottiin hopeaan. Julistus arvon sitomisesta hopeaan luettiin Suomen kaikissa kirkoissa 12. marraskuuta. [3]
  • 1875 Suomen Pankki siirtyi osakatejärjestelmästä kontingenttijärjestelmään, jonka ansiosta liikkeellä ollut setelistö ei enää reagoinut yhtä herkästi valuuttavarannon muutoksiin. [4]
  • 1878 kultamarkka korvasi hopeamarkan vuoden alussa. Suomessa siirryttiin kultakantaan monien muiden eurooppalaisten valtioiden tavoin. [4]

Suomen itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1926 takaisin kultakantaan. $1 = 39,70 markkaa, kun se oli ollut vuonna 1913 5,23 markkaa eli devalvoituminen oli 87 %.

Toisen kultakannan hajoaminen ja siirtyminen kelluviin kursseihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotatalouden vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bretton Woodsin–järjestelmä murtuu – tilalle valuuttaindeksijärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellunnan kautta Euroon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1980-luvulla Suomen taloudessa epätasapaino
  • 1991 kesäkuussa markka sidottiin ecuun (EMS)
  • 1991 devalvaatio 14 % (15. marraskuuta)[5]
  • 1992 markka kellumaan 8. syyskuuta. Menetti ecuun nähden arvoaan 27 %.
  • 1995 Suomi liittyi EU:hun
  • 1996 lokakuussa markka kytkettiin ERM:iin
  • 1998 annetun lain mukaan Suomen pankin "tehtävänä on toteuttaa osaltaan Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa."
  • 1999 markka sidottiin kiinteällä vaihtokurssilla (1 : 5,94573) euroon, jota käytettiin markan ohella tilisiirroissa
  • 2002 euro syrjäytti markan myös käteisrahana

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuustera, Antti: Markan matkassa - Suomen rahajärjestelmän historiaa 1840-1997. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1997, 93. vsk, nro 2/1997. Artikkelin verkkoversio (PDF). (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuustera s. 286-287
  2. Suomen Pankki: Historia Suomenpankki.fi. Viitattu 14.6.2018
  3. a b Kuustera s. 287-288
  4. a b Kuustera s. 289-290
  5. a b c Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja, s. 14–15. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]