Suomen marsalkka (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Marsalkka
Suomen marsalkka.jpg
Ohjaaja Gilbert Lukalia
Käsikirjoittaja Sam Kihiu, Andronico Otieno, Emma Taulo, Anthony Ndu’ngu
Perustuu Erkko Lyytinen, Ken Saan
Tuottaja Erkko Lyytinen, Krysteen Savane, Ken Saan
Säveltäjä Sten Sheripov
Kuvaaja Kirumburu Ng'anga
Leikkaaja Stephen Kibunja
Margus Sikk
Pääosat Telley Savalas Otieno
Beatrice Wangui
Jacky Vike
Ruth Maingi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Kenia
Viron lippu Viro
Tuotantoyhtiö Yleisradio
Savane Productions[1]
Filmistuudio Kalevipojad[1]
Ensi-ilta 28. syyskuuta 2012
Suomen lippu Yle Teema 6. lokakuuta 2012 (TV-ensi-ilta)
Kesto 50 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti noin 20 000 euroa [2]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb

Suomen Marsalkka on Gilbert Lukalian ohjaama suomalainen kuvitteellinen elämäkertaelokuva Carl Gustaf Emil Mannerheimista. Elokuvan tuotti Yleisradio yhteistyössä Savane Productionsin ja virolaisen Filmistuudio Kalevipojad -yhtiön kanssa.[1] Elokuvan maailmanensi-ilta oli Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla 28. syyskuuta 2012,[3] ja televisiossa se esitettiin ensimmäisen kerran Yle Teemalla 6. lokakuuta 2012.[4][5] Elokuvan rinnalla valmistettiin myös kuusiosainen hankkeesta kertova dokumenttisarja Operaatio Mannerheim. Ennen ensi-iltaa keskustelua herätti tummaihoisen näyttelijän valinta Mannerheimin esittäjäksi. Kriitikot antoivat elokuvalle yleisesti huonoja arvioita.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tarinankertoja on nuotion äärellä istuva vanhus, joka pitää satuhetkeä kenialaisen kylän lapsille. Hän kertoo lapsille tarinan Mannerheimista ja hänen epäonnistuneista naissuhteistaan. Tarina alkaa Mannerheimin äidin hautajaisista. Myöhemmin Mannerheim menee naimisiin, mutta kokee pettymyksen, kun hänen vaimonsa Anastasia synnyttää tytön eikä pojan. Tämän jälkeen hän ihastuu ystävänsä tyttöystävään Mariaan. Sodasta tultuaan hän rakastuu Kitty Linderiin, joka kuitenkin vastaa kieltävästi Mannerheimin kosintaan.[6]

Elokuva limittää afrikkalaista kerrontaperinnettä Mannerheimin elämäntarinaan.[7]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Telley Savalas Otieno  … Mannerheim  
 Beatrice Wangui  … Anastasia Arapova  
 Jacky Vike  … Kitty Linder  
 Ruth Maingi  … Maria Lubomirska  
 Carl Muniafu  … nuori Mannerheim  
 Mukami Njiru  … Kummitäti  
 Gitura Kamau  … Pappi  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2012 Yle kertoi valmisteilla olevasta Mannerheim-elokuvasta, joka olisi kansainvälinen tuotanto.[8] Julkisuuteen tieto elokuvan kuvaamisesta Keniassa tuli elokuun alkupuolella, ennen kuin Yle ehti järjestää elokuvasta tiedotustilaisuuden 16. elokuuta.[1]

Erkko Lyytinen sai idean elokuvan kuvaamiseen Keniassa virolaiselta tuottajalta Ken Saanilta. Saan oli kysynyt Lyytiseltä, olisiko tällä mielessä mitään hanketta, jonka voisi toteuttaa Keniassa. Lyytisen mukaan Saanin näkökulma tuotannossa oli merkittävä elokuvan kuvaamisen onnistumisen kannalta. Elokuvan käsikirjoituksen loi kenialainen työryhmä. Yle antoi käsikirjoittajille tarpeelliset faktat, mutta ryhmä loi itse Mannerheimin henkilökuvan.[1] Käsikirjoitus tehtiin workshop-menetelmällä.[9] Alkujaan elokuvan piti olla myös sotaelokuva, mutta kuvausolosuhteet osoittautuivat sadekauden takia sotakohtauksille liian haasteellisiksi.[1]

Lyytisen mukaan Mannerheim oli liian myyttinen hahmo kuvattavaksi suomalaisen kulttuurin keinoin.[8]. Lyytisen mukaan suomalaisten omat kansalliset sankaritarinat kaipaavat päivitystä ja uudelleen arviointia, mikä on mahdollista etäännyttämällä Mannerheimin tarina vieraaseen kulttuuriin.[10] Gilbert Lukalian mukaan elokuva on "universaali kertomus miehestä, jolla on vaikeuksia sovittaa yhteen perhe-elämä ja ura".[1]

Elokuva kuvattiin Nairobin ympäristössä touko-kesäkuussa.[1] Gilbert Lukalia valittiin elokuvan ohjaajaksi vain 12 tuntia ennen kuvausten alkamista. Elokuvan ohella valmistettiin myös kuusiosainen hankkeesta kertova dokumenttisarja Operaatio Mannerheim.[11] Itse elokuvan budjetti oli noin 20 000 euroa, mutta dokumentin hinnaksi saattaa tulla noin 100 000–150 000 euroa.[2] Hankkeeseen kuuluu myös sankaruus-kampanja, jossa erilaiset suomalaiset kertovat omista sankareistaan ja pohtivat sankaruutta nykypäivänä. [12]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohu ennen ensi-iltaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva herätti keskustelua jo ennen sen julkistamista. Media nostatti kohun Mannerheimia esittävästä tummaihoisesta näyttelijästä.[13] Elokuvan tuottaja Erkko Lyytinen ihmetteli "hommafoorumien" vihareaktiota ja sanoi, että ihmisten turvallisuutta on uhkailtu. Aamulehden mukaan Hommafoorumilta ei ollut löytynyt mitään uhkauksia.[14] Tuottaja Markus Selin kutsui elokuvaa "vedätykseksi"[15] ja ohjaaja Matti Kassila ihmetteli, miksi Yle on antanut elokuvan kuvaukselle luvan.[16] Jörn Donner piti elokuvaa "bluffina" ja sanoi, että Yle yrittää rahastaa Marsalkan maineella.[17]

Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen arveli, että hankkeella yritetään tutkia, miten Suomessa suhtaudutaan myyttien ravisteluun. Lisäksi hän sanoi, että elokuva on "valmistuessaan mitä ilmeisimmin taideteos, joka kritisoi suurmieselokuvia".[18] Suomalainen elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen taas nosti esille taitelijoiden oikeuden tulkita aihettaan haluamastaan näkökulmasta: "Ainakin minusta jossain Havaijilla tai Nairobissa kuvattu Marski-tarina voisi kertoa turvonneen ja kivettyneen myytin takaa jopa jotain enemmän todellista."[19] Suomen media uutisoi laajasti aiheesta ja hanke herätti keskustelua puolesta ja vastaan. Myös median osuutta hankkeesta käydyssä keskustelussa pohdittiin. [19] [20]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai negatiivisen vastaanoton.[21] Helsingin Sanomien arvostelussa Pertti Avola kutsui elokuvan näyttelijätyötä kömpelöksi ja kohtauksia staattisiksi. Elokuva muistutti hänen mielestään "kehnoa saippuaoopperan jaksoa". Afrikkalaisen kerrontaperinteen hyödyntämistä tarinan lähtökohtana hän piti "kivana ideana".[22] Veli-Pekka Lehtonen puolestaan kutsui elokuvaa Ylen säästökuurin taustaa vasten "surulliseksi, yhden katsomiskerran vitsiksi".[23] Ilta-Sanomien arvostelussa elokuvan sanottiin olevan "vaisu, melodraamaan tukeutuva sovinnainen tarina", joka "kulkee kohtauksesta toiseen vailla todellista tunnelatausta".[6] Jari Peltonen kuvasi elokuvaa V2.fi-sivuston arvostelussa "lyhyeksi ja tahattoman koomiseksi tekeleeksi", joka on "arvokas teos, koska se on arvoton". Elokuva on hänen mukaansa lahja sarkasmille, koska se voi viihdyttää "ivan päälle ymmärtäviä".[24]

Kansan Uutisten verkkolehdessä Jouko Huru kuvaa elokuvan olevan "raikas ja rento halpiselokuva". Hurun mukaan tuloksesta näkyy tekijöiden ammattitaito, mutta myös niukat resurssit. Hän ei pidä elokuvaa rienaavana, vaan lämpimänä kuvauksena yksinäisestä, onnettomasta miehestä. Pääosan esittäjän Huru arvioi olevan omimmillaan kohtauksissa, joissa hän esiintyy ilman marsalkan univormua.[25]

Leena Virtanen sanoo Operaatio Mannerheim -dokumenttisarjan arviossaan Helsingin Sanomissa, että jokaiselle pitäisi viimeistään nyt olla selvää, että elokuvaprojekti on ollut "alus­ta läh­tien erään­lai­nen vit­si". Hänen mukaansa halvasti tuotettu elokuva vitsailee sekä säästökuurilla olevalle Ylelle että Medialle, "jo­ka tart­tuu kärp­pä­nä mi­hin ta­han­sa, mis­sä ni­mi Man­ner­heim vi­lah­taa".[26]

Suomalaisten dokumenttielokuvien etiikasta tohtoriksi väitellyt Timo Korhonen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa tammikuussa 2013, että Suomen marsalkka ja etenkin Operaatio Mannerheim ovat hänen mielestään rasistisia. Korhonen piti dokumenttisarjan suhtautumista kenialaisiin alentavana ja sanoi, että heidät esitettiin yksinkertaisina. Hänen mukaansa Mannerheim suhtautui ihmisiin tasa-arvoisemmin kuin Ylen sarja.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Romppainen, Hanna: Kenialainen työryhmä loi Marsalkka-elokuvan käsikirjoituksen Helsingin Sanomat. 16.8.2012. Sanoma. Viitattu 16.8.2012.
  2. a b Kammonen, Teemu: Ylen Mannerheim-projekti maksaakin jopa 170 000 € Uusi Suomi. 16.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
  3. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin juhlavuosi käyntiin 7.8.2012. Rakkautta ja anarkiaa. Viitattu 14.8.2012.
  4. Ylen Mannerheim-elokuva on kenialaisten, virolaisten ja suomalaisten yhteistuotanto Episodi. 16.8.2012. Viitattu 20.8.2012.
  5. Suomen Marsalkka Yle Teema. Viitattu 6.10.2012.
  6. a b Topelius, Taneli: IS arvio: Suomen marsalkka on kuin lastensatu Ilta-Sanomat. 6.10.2012. Viitattu 18.10.2012.
  7. Lyytinen, Jaakko: Ylen Mannerheim-elokuvan päätähti: Suomen marsalkka on rakkauselokuva Helsingin Sanomat. 14.8.2012. Sanoma. Viitattu 16.8.2012.
  8. a b Suomalaisten sankari-Mannerheim ärsytti: ”Tekoviikset ja pitkät saappaat” Uusi Suomi. 16.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
  9. suomenmarsalkka.fi: Miten elokuvan käsikirjoitus syntyy? suomenmarsalkka.fi. 25.3.2012. Viitattu 17.9.2012.
  10. http://www.suomenmarsalkka.fi/miksi-elokuva-tehtiin/
  11. Lehtonen, Veli-Pekka: Ylen Mannerheim-elokuvan ohjaaja on kenialainen Gilbert Lukalia Helsingin Sanomat. 16.8.2012. Sanoma. Viitattu 16.8.2012.
  12. suomenmarsalkka.fi: Sankaritarinoita suomenmarsalkka.fi. Viitattu 17.9.2012.
  13. Yle julkisti kohutun Mannerheim-elokuvan 16.8.2012. Yle. Viitattu 16.8.2012.
  14. Roth, Seppo: Marski-elokuvan tuottaja syyttää ”hommafoorumeita” uhkailusta Aamulehti. 16.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
  15. Markus Selin MTV3:lle: Itse en tekisi samanlaista Mannerheim-ratkaisua Helsingin Sanomat. 15.8.2012. Sanoma. Viitattu 16.8.2012.
  16. Ohjaajalegenda ihmettelee Marski-elokuvaa:Mitä Ylessä tapahtuu? Ilta-lehti. 15.8.2012. Alma Media. Viitattu 16.8.2012.
  17. Jörn Donner jyrähti Mannerheim-elokuvasta: "Tässä on bluffattu" 15.8.2012. Iltasanomat. Viitattu 15.8.2012.
  18. Lehtonen, Veli-Pekka: Mannerheim-vedätys. Helsingin Sanomat, 17.8.2012, s. C1. Sanoma. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.8.2012.
  19. a b Mitä musta Mannerheim voi tarkoittaa - Ylen elokuvan salaisuudet 14.8.2012. Suomen Kuvalehti. Viitattu 17.8.2012.
  20. Viikko uutisia Ylen Mannerheim-projektista: totuus ja elokuva, reaktiot ja ajankuva 19.8.2012. Suomen Kuvalehti. Viitattu 17.9.2012.
  21. Marski-leffalle sataa haukkuja Iltalehti. 27.9.2012. Viitattu 18.10.2012.
  22. Avola, Pertti: Afrikkalainen satu Gustafista. Helsingin Sanomat, 27.9.2012. Sanoma. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.9.2012.
  23. Lehtonen, Veli-Pekka: Mannerheim lähtee BB-taloon. Helsingin Sanomat, 27.9.2012. Sanoma. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.10.2012.
  24. Peltonen, Jari: Suomen marsalkka v2.fi. 29.9.2012. Viitattu 18.10.2012.
  25. Huru, Jouko: Ontuva tarina Mannerheimista. Kansan Uutiset, 6.10.2012. Kansan Uutisert Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.10.2012.
  26. Virtanen, Leena: Mannerheim-vitsistä tuli totta. Helsingin Sanomat, 30.9.2012. Sanoma. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.10.2012.
  27. Virtanen, Leena: Köyhyys, Kenia ja betonilähiö. Helsingin Sanomat, 22.1.2013, s. C2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]