Kansanhuolto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elintarvikepakkauksia lajitellaan kansanhuoltoministeriössä.

Kansanhuolto on valtion järjestämää toimintaa, jolla pyritään turvaamaan kansan toimeentulo poikkeusoloissa sääntelemällä talouselämää ja työvoiman käyttöä.

Itsenäistyvässä Suomessa vuoden 1917 lopulla puhuttiin kansanhuollosta "nälän organisointina". Toimintaan haettiin malleja tutkimalla , miten säännöstelyä toteutettiin Ruotsissa ja Saksassa.[1]

Toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen jälkeenkin Suomessa toimi virallista kansanhuoltoa varten kansanhuoltoministeriö. Ministeriö perustettiin 20. syyskuuta 1939 "käsittelemään asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista". Kansanhuoltoministeriössä oli aluksi yksi ministeri, vuoden 1941 alusta lähtien kaksi – ajoittain kolmekin – ministeriä. Ministeriön toimialaan kuului lokakuussa 1939 julistetun, kaikkia 16–60-vuotiaia henkilöitä koskeneen yleisen työvelvollisuuden johto, kunnes tämä tehtävä siirrettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle vuoden 1941 alussa.

Paikallistasolla kansanhuollosta vastasi 13 kansanhuoltopiiriä ja jokaisessa kunnassa ollut kansanhuoltolautakunta.

Kansanhuoltoministeriössä oli vielä vuonna 1946 yli 800 työntekijää.[2] Ministeriö lakkautettiin vuoden 1949 lopussa, jolloin sen vielä jäljellä olleet tehtävät jaettiin kauppa- ja teollisuusministeriön, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja sosiaaliministeriön kesken. Monissa kunnissa kansanhuoltolautakunnat toimivat vielä jonkin aikaa 1950-luvullakin.

Vapaaehtoista kansalaisten huoltoa hoiti vuonna 1941 perustettu järjestö Suomen Huolto.

Kansanhuoltoministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952
  • Nousiainen, Jaakko: Suomen poliittinen järjestelmä, WSOY 1963
  • Pieni tietosanakirja, Otava 1958
  • Rantatupa, Heikki: ”Kansanhuolto toisen maailmansodan aikana 1939-1949”, Suomen maatalouden historia. Osa 2 : Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle, s. 443-502. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-482-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen historia 6: Sortovuodet ja itsenäistyminen, Weilin + Göös 1987, s. 295
  2. Suomen historia 8: Paasikiven ja Kekkosen aika, Weilin + Göös 1987, s. 58-59