Kansanhuolto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elintarvikepakkauksia lajitellaan kansanhuoltoministeriössä.

Kansanhuolto on valtion järjestämää toimintaa, jolla pyritään turvaamaan kansan toimeentulo poikkeusoloissa sääntelemällä talouselämää ja työvoiman käyttöä.

Virallista kansanhuoltoa varten Suomessa toimi toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen jälkeenkin kansanhuoltoministeriö. Ministeriö perustettiin 20. syyskuuta 1939 "käsittelemään asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista". Kansanhuoltoministeriössä oli aluksi yksi ministeri, vuoden 1941 alusta lähtien kaksi – ajoittain kolmekin – ministeriä. Ministeriön toimialaan kuului lokakuussa 1939 julistetun, kaikkia 16–60-vuotiaia henkilöitä koskeneen yleisen työvelvollisuuden johto, kunnes tämä tehtävä siirrettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle vuoden 1941 alussa.

Paikallistasolla kansanhuollosta vastasi 13 kansanhuoltopiiriä ja jokaisessa kunnassa ollut kansanhuoltolautakunta.

Kansanhuoltoministeriö lakkautettiin vuoden 1949 lopussa, jolloin sen vielä jäljellä olleet tehtävät jaettiin kauppa- ja teollisuusministeriön, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja sosiaaliministeriön kesken. Monissa kunnissa kansanhuoltolautakunnat toimivat vielä jonkin aikaa 1950-luvullakin.

Vapaaehtoista kansalaisten huoltoa hoiti vuonna 1941 perustettu järjestö Suomen Huolto.

Kansanhuoltoministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952
  • Pieni tietosanakirja, Otava 1958
  • Nousiainen, Jaakko: Suomen poliittinen järjestelmä, WSOY 1963