Suomen avaruustutkimusseura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen avaruustutkimusseura
Sällskapet för Astronautisk Forskning i Finland r.f.
Perustettu 1959
Toimiala avaruustoiminta
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Jäsenmäärä n. 200 henkilöjäsentä,
n. 10 yhteisöjäsentä
Sivusto http://www.sats-saff.fi/

Suomen avaruustutkimusseura ry on vuonna 1959 perustettu raketti- ja avaruustekniikkaa edistävä seura. Se on Suomen edustaja International Astronautical Federationissa (IAF), joka järjestää vuosittain suuren alan kongressin. Seurassa on noin 200 henkilöjäsentä. Noin tusina suomalaista avaruusalan yritystä ja tutkimuslaitosta tukee sen toimintaa. Seura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Avaruusluotain-lehteä.

Seura on 1960-1980-luvuilla kehittänyt amatööriraketteja. Sittemmin tällainen toiminta on jäänyt muun muassa juridisten vaatimusten kasvettua. 1990-luvulla seura aloitti uudestaan pienoismallirakettien (model rocket) lennätysharrastuksen Suomessa.

Seuran historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen vuonna 1959[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9. lokakuuta 1959 Bo Fagerström, Peter Heldt, Georg Stünkel ja Juhani Westman päättivät perustaa seuran ”Sällskapet för Astronautisk Forskning” (SAF).

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1960 seurassa oli 19 jäsentä. Alpha-rakettiprojekti käynnistyi tuona vuonna. SAF-lehti eli SAF-bladet alkoi ilmestyä aluksi vain ruotsiksi.

Seurasta tuli rekisteröity yhdistys vuonna 1961, myös jäsenmaksun perinnän alku liittyi tähän. Vuonna 1961 saatiin seuralle seuratila Helsingistä Haagasta, sama joka on käytössä vielä 2000-luvulla.

IAF:ään otettiin yhteyttä 1961 ja liittyminen siihen tapahtui vuonna 1964.

Syksyllä 1963 jäseniä oli 41, joukossaan ensimmäinen suomenkielinen jäsen. Seuran lehden nimi muuttui ATS-lehdeksi.

1960-luvulla seura piti esitelmä- ja elokuvatilaisuuksia nuorisolle helsinkiläisissä kouluissa. Kirjastossa oli 1963 jo 60 kirjaa ja alan lehtiä. 1960-luvun loppupuolella seura alkoi seurata satelliitteja ja pienoismalliraketit tulivat tällöin kuvaan. 1960-luvun alkuun liittyi myös suuri julkisuus: 2.10.1963 HBL:ssä, 21.7.1963 Uudessa Suomessa,, 14.12.1963 Apu-lehdessä, 1964 Teknillisessä Aikakauslehdessä (nr. 4), 13.2.1965 Suomen Kuvalehdessä, 30.4.1966 Aamulehdessä oli artikkeleista seuran toiminnasta julistaen suomalaisen sääraketin valmistumista, jota ei oikeasti koskaan tapahtunut.

Vuonna 1967 ATS (ruotsiksi SAF) pohti toimintaansa yhdistyksen vahapanokopiotekniikalla tehdyissä jäsentiedotteissa. Tuolloin käytiin ensimmäinen suuri debatti yhdistyksen avaruusaatteesta ja toiminnasta. Ongelmana oli Alpha-raketin hidas kehitys, sen ajopanosta, laskuvarjoa ja nokkakartioita suunniteltiin, mutta lentotesteihin ei pääsy. Sen pienemmän version Pika-Alpha-raketin staattisen testin (7.1.1967) ongelmana oli huono instrumentointi, jolla mitattiin työntövoimaa (joka oli noin 400 N). Alpha-A:n piti lentää 30-100 km:n korkeuteen, mutta näin ei koskaan käynyt. Seurassa toimi avaruustekniikan opintopiiri ja tekn.yo Ulv Mai kirjoitti rakettitekniikan julkaisun (julkaisijana PIK) ja Ilmari Joenperä kirjoitti "Polttokennot avaruusalusten energiantuottajina"-erikoisartikkelin. Seuran jäsenlehteä - ATS-luotainta - ilmestyi 4 kappaletta. Niiden artikkelit perustuivat valtaosin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton jakamiin tiedotteisiin saavutuksistaan. Tämän propagandan luontoisen materiaalin julkistaminen suomeksi oli perusteltua, koska media raportoi valtaosin vain miehitettyjä lentoja eikä WWW:n kaltaista sirpaletiedon jakelukanavaa ollut olemassa. Satelliitteja seurattiin Helsingissä, mutta muita alueita houkuteltiin mukaan tähän toimintaan - turhaan. Seura uutisoi, että professori Birger Wiik GTK:sta sai tehtäväkseen aikanaan analysoida märällä kemikaalimenetelmällä kuukivien tärkeimmät alkuaineet.

Vuonna 1969 Suomen avaruustutkimuskomitea julkaisi mietintönsä suosittaen maan liittymistä ESRO:oon (nyk. Euroopan avaruusjärjestö eli ESA).

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 seuran puitteissa toimiva IKRA-rakettiprojekti sai Tekniikan edistämissäätiöltä rahoitusta. Raketin tarkoitus oli nostaa 500 gramman hyötykuorman noin kahden kilometrin korkeuteen. Insinööri Urpo Häyrinen suunnitteli moottorin, jolla tehtiin lukuisia koelaukaisuja Suomenlahden jäältä. Alpha-rakettiprojektin moottori muuntui IKRA-projektin lähtökohdaksi. Kehiteltiin polysulfidi- ja ammonium-perkloraattipohjaista ajoainetta. Vielä 1976-1977 kehitettiin IKRA-rakettia, jonka edistyminen tyssäsi siihen, ettei kotimainen tehdas toimittanut ajoainetta. Kesäisin seura vietti juhannuksen Suomenlahden saaressa raketteja ampuen.

Vuonna 1971 seuran nimi muuttui kaksikieliseksi: Suomen AvaruusTutkimusSeura ry - Sällskapet för Astronautisk Forskning i Finland r.f.:ksi, lyhenne: SATS-SAFF. Kolme seuran jäsentä osallistui Brysselissä järjestettyyn IAF:n 22. kongressiin. 1972 pienoismallirakettitoiminta alkoi seurassa. Seuran lehti muuttui 1972 Avaruusluotaimeksi, joka ilmestyi kuusi kertaa vuodessa. Päätoimittajana toimi aluksi tri Heikki Oja. Seuran kunniajäseneksi kutsuttiin tähtitieteen professori Gustav Järnefelt.

Huhtikuussa 1973 oli messuhallissa Neuvostoliiton avaruusnäyttely, jota seurasi 80 000 katsojaa. ATS järjesti Helsinki-Vantaan lentoaseman ilmailumuseossa avaruusnäyttelyn. 1970-luvulla seura pyrki luomaan paikallisia harrastuskerhoja mutta aie ei menestynyt. Satelliittien seurantaryhmä toimi Suomenlinnassa vastaanottaen sääsatelliittien kuvia, rakentaen AMSAT-satelliittien vastaanottoasemia ja kehittäen luotainraketin telemetriajärjestelmää.

Vuonna 1974 seura oli 15-vuotias ja sen kokouksessa puhui professori Birger Wiik kuukivitutkimuksestaan. Seuran edustajat osallistuivat IAF:n kongressiin Hollannissa. 1974 perustettiin Avaruustutkimuksen jaosto, johon kuuluivat Martti Tiuri, E. Kilpelä, T. Kukkamäki, Juhani Oksman, Y. Toivola ja L. Vuorela. Sen pyrkimys oli liittää Suomi ESROoon ja hankkia avaruustutkimuksella rahoitusta.

Vuonna 1977 Avaruusluotaimen päätoimittajaksi tuli Jussi Leander ja lehden ilmestyminen harveni (4 lehteä vuodessa). 1979 seuran jäsenmäärä oli hieman alle 200 henkeä. Seura kehotti tällöin, että TKK:hon tulisi perustaa raketti- ja avaruustekniikan laboratorio. 6.-7.10.1979 vietettiin 20-vuotisjuhlat TKK:n virtauslaboratoriossa.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20.-26. huhtikuuta 1987 seura järjesti yhdessä Ilmailumuseoyhdistyksen kanssa Helsinki-Vantaan lentoaseman alueella Avaruusviikon, jolla oli kaksi teemaa: Suomen kehittyvä avaruustoiminta ja Avaruusasemat.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran toiminta oli hiljaisempaa pienoismallirakettiharrastuksen hiipuessa EU:n ja kansallisiin räjähdealan säädöksiin, jotka rajoittivat rakettiharrastusta.

Vuonna 1999 seura vietti 40-vuotisjuhlaansa järjestämällä Suomen ilmailumuseossa suomalaisen avaruusteollisuuden näyttelyn.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran perustajajäsenet alkoivat aktivoida seuraansa. Pienoismallirakettiharrastus sai uuden lupakirjallisen muodon. Seuran lehden laatu parani ja nettisivu tuli käyttöön.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]