Suomen avaruustoiminta

Suomen avaruustoiminta keskittyy miehittämättömiin avaruuslentoihin. Tähän kuuluu satelliittien ja avaruusluotainten joidenkin laitteiden, ohjelmistojen ja tieteellisten mittalaitteiden suunnittelu ja valmistaminen. Tieteellisiin laitteisiin liittyy aina myös niiden datan avulla tehtävä tiede tai muu hyödyntäminen. Hyödyntäminen on operatiivista esim. sääsatelliittien, satelliittitietoliikenteen ja satelliittipaikannuksen kohdalla, mutta perustuu muiden maiden satelliitteihin.

Suomi on ollut vuodesta 1987 alkaen Euroopan avaruusjärjestön (ESA) jäsen. ESAssa Suomea edustaa Tekes ja Työ- ja elinkeinoministeriö. Suomen avaruustoiminnan voidaan katsoa alkaneen 1980-luvun puolivälissä. Neuvostoliiton Phobos-marsluotainten pääosin ruotsalaisten ASPERA-avaruuslaitteiden suunnittelu alkoi 1. huhtikuuta 1985 ja tämä ensimmäinen osin suomalainen avaruuslaite laukaistiin avaruuteen Phobos-1-luotaimella 7. heinäkuuta 1988. Avaruustoiminta alkoi yhteistyönä Ruotsin kanssa ensin Neuvostoliiton tieteellisissä avaruuslennoissa laajeten Euroopan avaruusjärjestöön liittymisen puitteissa.

Valmistelevaa toimintaa 1925–1987

Satelliittien lentoon liittyvä tutkimus alkoi Suomessa Sputnik 1 -satelliitin radan seurannalla 13. lokakuuta 1957.

Vuonna 1925 Helsingin yliopiston tähtitieteen professori Gustaf Järnefelt piti tähtitieteellisen Ursa-seuran kokouksessa esitelmän avaruusraketeista. Vuonna 1938 ilmestyneeseen Ursan kirjaan Tähtitiedettä harrastajille II Järnefelt kirjoitti perusteellisen artikkelin "Matkustus muihin taivaankappaleisiin", jossa hän muun muassa kuvaa matkaa Kuuhun.

Silloinen DI Henrik Ryti piti Ilmailuinsinöörien kerhossa 18. syyskuuta 1951 esitelmän "Avaruuslennosta". Tämä pohjautui Rytin 69-sivuiseen Valtion lentokonetehtaan lomakkeille tehtyyn monisteeseen satelliiteista, raketeista ja avaruustekniikan tilasta maailmalla. Raportti ei tietenkään kerro mitään asiain tilasta Suomessa, koska alan toimintaa ei Suomessa ollut. Dokumentin laatiminen kertoo kuitenkin avaruustekniikan seuraamisesta suomalaisessa lentokoneteollisuudessa.

Satelliittien lentoon liittyvä tutkimus alkoi Suomessa 13. lokakuuta 1957 Gustaf Järnefeltin aloittaessa Sputnik 1:n radan seurannan. Seuranta tehtiin Ilmatieteen laitoksen Jokioisten observatorion laitteilla, joita oli käytetty Väisälän säähavaintopallojen seurantaan.

Martti Tiuri väitteli Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1960 Sputnik 3:n lennon vaikutuksista ilmakehän kaikkein ylimpiin osiin. Tutkimus tehtiin tutkan avulla.

Vuonna 1965 Suomi liittyi SPARMOn (myöhempi nimi SBARMO) toimintaan , jossa tehtiin monikansallisesti kokeita stratosfäärissä lentävillä palloilla; lentokampanjoita tehtiin Suomessa 1965-79. Tällainen toiminta on monen maan kohdalla ollut avaruusalusten tieteellisten mittalaitteiden edeltäjä. Suomalaisia toimijoita olivat muun muassa Juhani Oksman ja Pekka Tanskanen Oulun yliopistosta.

Valtioneuvoston alaisuudessa toiminut Avaruustutkimuskomitea julkaisi vuonna 1969 kaikkiaan 150-sivuisen mietinnön (D78/1969) muun muassa kehottaen Suomea liittymään ESROoon, joka oli ESAn edeltäjä. Tätä pidettiin tuohon aikaan kerskakulutuksena. Avaruustoiminta liittyi tuolloin voimakkaasti sotilaallisten ohjusten kehittämiseen - todennäköisesti Suomea ei olisi tuolloin pidetty Länsi-Euroopassa luotettavana maana eikä sitä olisi hyväksytty ESROn jäseneksi.

Saksan avaruustutkimuslaitos DLR rakennutti Utsjoen Kevolla sijaitsevalle Turun yliopiston tutkimusasemalle vuonna 1968 yhden neljästä Saksan ensimmäisen satelliitin - eli Azur-satelliitin - vastaanottoasemista. Maa-asemaan kuului iso suunnattava antenni ja vastaanotto- ja nauhoituslaitteita. Azur toimi vain puoli vuotta. Kun asemaa alettiin käyttää saksalaisen Aeros-satelliitin maa-asemana, sinne tuli myös satelliitin komentolähetin. Ionosfääriä tutkinut Aeros toimi puoli vuotta vuonna 1972. Vuonna 1974 laukaistiin sen kopio Aeros B, joka toimi vuoteen 1975 asti. Senkin maa-asema sijaitsi edelleen Utsjoella. Asema siirrettiin vuoden 1975 lopulla Sodankylään. Sodankylässä maa-asemaan ainakin aiottiin käyttää kanadalais-amerikkalaisen ionosfääriä tutkivan ISIS 2 -satelliitin datan vastaanottoasemana.

Vuonna 1972 TKK:n Radiolaboratoriossa aloitettiin kaukomittaustutkimus eli kaukokartoitusmittaus. Tällöin kehitettiin muun muassa merijäätä tutkivaa laitteistoa. Tämä oli TKK:n Avaruustekniikan laboratorion syntymisen varhaisia alkumerkkejä. Maaliskuussa 1974 aloitti toimintansa TKK:n radioteleskooppi, Metsähovin Radiotutkimusasema. Sen perustamisen voimahahmoja olivat Martti Tiuri ja Seppo Urpo, joka johti Metsähovin asemaa 2000-luvun alkuun asti.

Dosentti Risto Arho alkoi opettaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa satelliittien ratamekaniikkaa, jota hän oli tutkinut aiemmin tehden aiheesta muun muassa väitöskirjansa. TKK:ssa ratamekaniikan opetus alkoi vuonna 1974. Näissä yliopistoissa oli vuosina 1972–1979 käynyt satelliittien ratamekaniikan kurssin 55 opiskelijaa. Ensimmäinen suomalainen avaruustekniikan luento pidettiin Tampereella Tampereen Teknillisen Korkeakoulun Pyynikintien rakennuksessa vuonna 1972.. Tämäkin oli heijastuksia Suomen aikomuksista liittyä Länsi-Euroopan avaruustoimintaan 1970-luvulla, mikä ei kuitenkaan toteutunut.

Geodeettiselle laitokselle alettiin vuonna 1972 kehittää satelliittilaseria, jolla tehtiin maan geoidiin liittyvää tutkimusta. Hanketta johtivat professori Seppo Halme TKK:lta ja professori Juhani Kakkuri Geodeettiselta laitokselta. Laserin suunnattavan alustan suunnitteli ja valmisti VTT:n Kojetekniikan laboratorio, josta myöhemmin tuli VTT:n Avaruustekniikan laboratorio. Satelliittilaser valmistui vuonna 1978. Sillä mitattiin etäisyyksiä geodeettisiin satelliitteihin kuten NASAn GEOS 2 ja 3, Starlette, Lageos ja Seastar-A.

Suomesta tuli Euroopan avaruusjärjestön liitännäisjäsen vuonna 1987. EU-jäsenyyden myötä Suomesta tuli järjestön jäsen vuonna 1995.

11. huhtikuuta 1981 neuvostoliittolainen V. I. Savastianov ehdotti, että Suomi lähettäisi henkilön Neuvostoliittoon kosmonauttikoulutukseen. Vuonna 1982 Suomi päätyi siihen, ettei Ruotsin Viking 2 -satelliittiohjelmaan liitytä, kuten oli aiottu. Vuonna 1984 Suomi alkoi neuvotella Neuvostoliiton avaruusohjelmaan osallistumisesta. Neuvottelu käytiin Ruotsin välityksellä tarkoituksena osallistua sellaiseen tiedelaiteosuuteen, jossa Ruotsi olisi johtava taho. Tammikuussa 1985 tehtiin sopimus Interball-luotaimien PROMICS-3-laitteisiin osallistumisesta. Neuvostoliiton Mars-luotaimiin (Phobos) päätettiin osallistua kolmen miljoonan markan panoksella. Phobosin LIMA-D-laserlaite aiheutti hallituksen iltakoulussa Yhdysvaltain sotilaallisen "Tähtien sota" -ohjelman vuoksi pohdinnan, onko tämä Mars-luotaimen laserlaite varmasti vain siviilisovellus. Kesäkuussa 1984 Suomi jätti hakemuksen Euroopan avaruusjärjestöön ja allekirjoitti vuonna 1986 "associate member" -sopimuksen. Neuvostoliiton avaruusalan tieteellistekninen sopimus allekirjoitettiin 7. tammikuuta 1987.

VTT:llä järjestettiin 18. syyskuuta 1980 "Avaruusseminaari", jolla koulittiin suomalaisia tutkijoita ja insinöörejä avaruustoimintaan liittymiseen. 16.–19.2.1987 Oulun yliopisto järjesti Avaruustutkimuksen ja -tekniikan kurssin. Tällaisia seminaareja järjestettiin 1990-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen Suomen avaruustoiminnan aloittelijavuodet olivat ohi.

Suomen jäsenyys kansainvälisissä avaruusorganisaatioissa

Suomi liittyi seuraaviin kansainvälisiin avaruusalan organisaatioihin pääosin 1980-luvun aikana ja toimii tavalla tai toisella niissä edelleen.

• EUMETSAT: Suomi liittyi 12. joulukuuta 1983 tähän eurooppalaiseen sääsatelliitteja rakentavaan ja operoivaan organisaatioon. Liikenne- ja viestintäministeriön alainen Ilmatieteen laitos edustaa Suomea organisaatiota hallinnoivassa neuvostossa ja sen alaisissa komiteoissa. LVM maksaa sen jäsen- ja ohjelmamaksut, jotka ovat 2000-luvulla olleet noin kolme miljoonaa euroa vuodessa.
  • Kesäkuusta 2010 alkaen (kolmen vuoden) Ilmatieteen laitoksen ylijohtaja Petteri Taalas toimii EUMETSATin neuvoston puheenjohtajana.
  • 2000-luvun alussa Ilmatieteen laitoksen Jorma Riissanen toimi EUMETSATin neuvoston puheenjohtajana kolmen vuoden ajan ja Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas toimii puheenjohtajana vuodet 2010-2012.

• ESA: Suomi liittyi Euroopan avaruusjärjestön liitännäisjäseneksi 1. tammikuuta 1987 ja (varsinaiseksi) jäseneksi 1. tammikuuta 1995. Sopijaosapuolena oli Kauppa- ja teollisuusministeriö. KTM edusti ja TEM edustaa Suomea ESAn neuvostossa. KTM delegoi ESA-edustusvastuun Tekesille, joka edustaa Suomea valtaosassa ESAn komiteoista, jotka liittyvät ESAn ohjelmiin, joissa Suomi on mukana. TEM maksaa ESAn jäsenmaksun, jonka suuruusluokkaa on 2000-luvulla ollut noin kolme miljoonaa euroa. Tekes maksaa ESAn ohjelmamaksut, noin 15 miljoonaa euroa vuodessa.
  • 23.10.1985 ESAn pääjohtaja Reimar Lüst sai luvan alkaa neuvotella Suomen kanssa ESA-jäsenyydestä. Tätä ennen ESA joutui määrittelemään tarkemmin "assosiate member" -käsitteen, johon statukseen Suomi ensiksi pyrki. ESAlla oli ministerikokous Roomassa tammikuussa 1985, mutta tähän kokoukseen Suomi ei vielä osallistunut.
  • Suomen liitännäisjäsenyyssopimus (association agreement) allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1986. Samana päivänä Suomi liittyi ESAn Tiedeohjelmaan ja Kaukokartoituksen valmisteluohjelmaan (Earth Observation Preparatory Programme).
  • 9.–10.10.1987 Haagin ministerikokouksessa hyväksytty ESAn budjetti oli 1 527,7 MAU (million accounting units; ilmeisesti MAU:n vaihtokurssi oli lähellä yhtä euroa?), josta Suomen ja Kanadan maksuosuus (yhteensä) oli 1,6 prosenttia. Niin sanottu teollisuuspalaute oli tuolloin nolla eli ESAsta ei tullut alussa teollisia tilauksia Suomeen. ESAssa oli töissä yksi suomalainen. VTT:n ylijohtaja, professori Pekka Jauho edusti Suomea ESAn neuvostossa.
  • 19.4.1989 ESA vietti avaruustoimintansa 25-vuotisjuhlaa. ESAn budjetti oli 2037 MAU, josta Suomen maksuosuus oli 0,1 prosenttia. Suomen kumulatiivinen palaute oli 2,1 MAU. ESAssa oli kolme suomalaista töissä. Suomea edustivat ESAn Neuvostossa Pekka Jauho, E. Eriksson ja P. H. Slotte.
  • Vuonna 1992 ESAn budjetti oli 2967 MAU, josta Suomen vuosittainen palaute kotiutti 4 MAU (Suomen jäsenyyden alusta alkaen kumulatiivisesti 10 MAU). ESAn 2 064 työntekijästä oli neljä suomalaisia.
  • 22. maaliskuuta 1994 Suomi allekirjoitti ESAn täysjäsenyyssopimuksen. Tuolloin ESAn budjetti oli 2 962 MAU. ESAssa oli 2 000 työntekijää, joista kolme oli suomalaisia. Suomeen tuli tuona vuonna tilauksia 9 MAU:n arvosta ja oli tullut kaikkiaan ESA-toiminnan alusta lukien 23 MAUn verran.
  • Vuonna 1998 Suomen maksuosuus oli 0,1 prosenttia ESAn 1 903 MAU:n suuruisesta budjetista. Suomen teollisuuspalaute oli 14 000 AU. ESAssa työskenteli kaksi suomalaista.

• EUTELSAT on eurooppalainen tietoliikennesatelliittiorganisaatio, joka oli alun perin valtioiden välinen organisaatio, mutta 1990-luvun lopussa se yksityistettiin. Liikenneministeriö edusti Suomea. Alun perin varsinainen sopijaosapuoli ja Suomen edustaja organisaatiossa oli Posti- ja telehallinto. Kun EUTELSAT muutettiin valtioidenvälisestä organisaatiosta liikeyritykseksi, "Suomen intressejä" edustaa osakkeenomistajana ruotsalainen Telia-Sonera.

• INMARSAT on kansainvälinen tietoliikennesatelliittiorganisaatio, joka alun perin oli valtioiden välinen organisaatio, jossa Liikenneministeriö edusti Suomea. Alun perin sopijaosapuoli ja Suomen edustaja hallintoneuvostossa oli Posti- ja telehallitus. 1990-luvulla INTELSAT on yksityistetty liikeyritykseksi, jossa "Suomen ja Ruotsin intressejä" edustaa osakkeenomistajana ruotsalainen Telia-Sonera.

• COSPAS/SARSAT (Search And Rescue, Satellite Aided Tracking) on kansainvälinen, globaali, meripelastussatelliittijärjestö. Suomea siinä edustaa edustaa Rajavartiolaitos. Suomi oli pitkään "associate member" mutta vuonna 2009 Suomi nosti osanottonsa (täys)jäseneksi.

• 7. tammikuuta 1987 Suomi ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen yhteistyöstä avaruuden rauhanomaisen tutkimuksen ja hyödyntämisen alalla. Vuonna 1985 aloitettu yhteistyöprojekti Phobos-luotaimen parissa oli Suomen ensimmäinen satelliittien laitteiden toteutushanke. Sopimusta on jatkettu Suomen ja Venäjän federaation väliseksi.

• Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, sen puitteissa Suomi osallistuu avaruustoimintaan ainakin EDAn ja tutkimuksen puiteohjelmien kautta. Vuodesta 2011 lähtien Euroopan Komission Yritys-pääosasto on koonnut useita EU:n avaruusohjelmia yhteen ja kilpailukykyneuvosto käsittelee pääosan EU:n avaruusasioista. Suomen edustaa työ- ja elinkeinoministeriö.

Suomen solmimat avaruusalan sopimukset

Suomi on ratifioinut seuraavat Yhdistyneiden kansakuntien avaruustoiminnan sopimukset:

• YK:n avaruusyleissopimus (SopS 57/1967)
• YK:n avaruuslentäjiä koskeva sopimus (SopS 45/1970)
• YK:n avaruusvastuusopimus (SopS 9/1977)

Suomi ei kuulu YK:n alaiseen COPUOS-organisaatioon.

Suomen osallistuminen avaruusalusten toteutukseen

Phoenix-laskeutujan Marsin kaasunpaineen mittausanturit toteutti Suomen Ilmatieteen laitos.

Seuraavassa katsauksessa Suomen osallistumisesta eri avaruusluotaimiin on lueteltu aakkosjärjestyksessä 30 toteutettua tehtävää ja pari sukkulalentoa. Kaikkiaan suomalaisia satelliitti- ja avaruusluotainmissio-osanottoja on noin 50 (kaikkiaan noin 60 avaruusalusta). Ensimmäinen niistä laukaistiin heinäkuussa 1988. Ohessa on myös luettelo suomalaisten osallistumisesta vielä suunnitteilla tai rakenteilla oleviin avaruusaluksiin.

Suomalaista satelliittia ei ole toteutettu, mutta yrityksiä on ollut. TKK:n HUTSAT-mikrosatelliitista rakennettiin keskeneräiseksi jäänyt prototyyppi 1990-luvun alussa. Kansallinen Tekesin rahoittama tutkimus FS-1 pohti isompaa kansallista satelliittia vuonna 1992-3. 1990-luvulla tehtiin myös muita esitutkimuksia, mukaan lukien pari suomalaista ehdotusta ESAn avaruusaluksiksi. Suomalaisosallistuminen Tanskan Roemer-mikrosatelliittihankkeeseen päättyi vuonna 2003, koska Tanska ei pystynyt rahoittamaan satelliitin toteutuksen tanskalaisosuutta. Keväällä 2010 Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa alkoi Aalto-1-nanosatelliitin (CubeSat) suunnittelu, joka tähtää laukaisuun vuonna 2013. Sähköpurjeeseen liittyen on 2010--luvulla ollut avaruusaluskaavailuja.

Phobos-1, 7. heinäkuuta 1988 Phobos-2, 21. heinäkuuta 1988 Freja, 6. lokakuuta 1992 Mir-avaruusasema, 30. syyskuuta 1994 Astrid 1, 24. tammikuuta 1995 Interball Tail Probe, 3. elokuuta 1995 Interball Auroral Probe, 30. elokuuta 1996 SOHO, 1. joulukuuta 1995 RXTE, 30. joulukuuta 1995 NEAR, 17. helmikuuta 1996 Polar, 24. helmikuuta 1996 SAX, 30. huhtikuuta 1996 Cluster, 4. kesäkuuta 1996 HETE, 4. marraskuuta 1996 Mars-96, 16. marraskuuta 1996 Cassini, 15. lokakuuta 1997 Huygens, 15. lokakuuta 1997 STS-91, 2. kesäkuuta 1998 Mars Polar Lander, 3. tammikuuta 1999 Stardust, 7. heinäkuuta 1999 XMM-Newton, 10. joulukuuta 1999 Cluster-II, 16. heinäkuuta 2000 HETE-II, 9. lokakuuta 2000

AMSAT P3D, 16. marraskuuta 2000 Odin, 20. helmikuuta 2001 PROBA, 22. lokakuuta 2001 Envisat-1, 1. maaliskuuta 2002 Contour, 3. heinäkuuta 2002 Meteosat Second Generation, 29. elokuuta 2002 INTEGRAL, 17. lokakuuta 2002 Mars Express, 2. kesäkuuta 2003 SMART-1, 28. syyskuuta 2003 Rosetta, 2. maaliskuuta 2004 EOS-Aura, 15. heinäkuuta 2004 Messenger, 3. elokuuta 2004 Cryosat, 8. lokakuuta 2005 Venus Express, 9. marraskuuta 2005 MetOp-A, 19. lokakuuta 2006 TerraSAR-X, 15. kesäkuuta 2007 Phoenix, 3. elokuuta 2007 ISS-avaruusasema, 7. helmikuuta 2008 (DEBIE) TWINS, 13. maaliskuuta 2008 Chandrayaan-1, 22. lokakuuta 2008 GOCE, 17. maaliskuuta 2009 Herschel, 14. toukokuuta 2009 Planck, 14. toukokuuta 2009

ISS-avaruusasema, 15. heinäkuuta 2009 (MAXI) SMOS, 2. marraskuuta 2009 Cryosat-2, 8. huhtikuuta 2010 Kansainvälinen avaruusasema, AMS-laite, 16. toukokuuta 2011 TanDEM-X, 21. kesäkuuta 2010 Radioastron, 18. heinäkuuta 2011 Galileo IOV, 21. lokakuuta 2011 (2 kpl) Mars Science Laboratory, 26. marraskuuta 2011 Pleiades 1, 17. joulukuuta 2011 Galileo IOV, 12. lokakuuta 2012 (2 kpl)

AMSAT P3D

Saksalaisten radioamatöörien rakentama kaikkien aikojen suurin radioamatöörisatelliitti AMSAT Phase3D sisälsi suomalaisten radioamatöörien rakentamaa radiotekniikkaa. Satelliitti laukaistiin 16. marraskuuta 2000 Ariane 5 -kantoraketin päähyötykuorman mukana.

Astrid 1

Ruotsalainen 27 kg painava mikrosatelliitti Astrid 1 laukaistiin 24. tammikuuta 1995 Kosmos-3M-raketilla Plesetskistä Venäjältä. Se oli Ruotsin kolmas kansallisesti toteutettu tiedesatelliitti. Satelliitin rakensi Swedish Space Corporation, jonka toimipaikka on Solnassa Tukholman kupeessa.

Astrid 1:n pääinstrumentit ovat PIPPI-niminen ”Energetic Neutral Atom” -instrumentti, EMIL-niminen elektronispektrometri ja kaksi ultraviolettikameraa revontulien kuvaamiseksi. Ne kehitti Swedish Institute of Space Physics eli avaruusfysiikan instituutti Kiirunassa. Satelliitissa on suomalaista elektroniikkaa satelliitin plasmainstrumentissa. Sen toimitti Ilmatieteen laitos.

Satelliitin tiedelaitteiden toiminta päättyi 27. elokuuta 1995 niiden tehojärjestelmän vaurioon: kolmen instrumentin yhteistä tasajännitemuuntajaa ei saatu enää kytketyksi päälle. Syynä oli ylikuormitus.

Satelliittitehtävän kokonaiskustannus oli 1,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria mukaan lukien laukaisu.

Cassini

Taiteilijan näkemys Cassini-luotaimesta Saturnuksen luona.

NASAn Saturnusta tutkiva Cassini-avaruusalus laukaistiin 15. lokakuuta 1997 Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta Titan IV-B/Centaur -kantoraketilla. Cassini on historian suurimpia planeettaluotaimia. Sen tyhjäpaino on 2 150 kg, ja tankattuna se painaa 5 600 kg. Cassini on myös yksi monimutkaisimmista ja kalleimmista avaruusluotaimista, ja sitä on kutsuttu viimeiseksi dinosaurukseksi. Vuosi 1997 oli jo ”nopeammin, halvemmalla, parempaa” -avaruusluotaimien aikaa, jolloin luotaimien koko pieneni ja NASA laukaisi useampia luotaimia kuin edeltävinä vuosina. Alus on 7 metriä korkea ja 4 metriä leveä ja syvä. Luotain otti kahdesti lisävauhtia Venuksen, kerran Maan ja kerran Jupiterin gravitaatiosta. Se mittaa Saturnusta vuosina 2004–2009.

Cassini kuljettaa mukanaan ESAn Huygens-laskeutujaa, joka hoiti moitteettomasti tehtävänsä 14. tammikuuta 2005.

Cassini-aluksessa on CAPS-plasmainstrumentti, jonka ”Ion Beam Spectrometer” eli IBS-spektrometri on Oulun yliopiston ja VTT:n toteuttama. VTT on rakentanut myös CAPS:n (Cassini Plasma Spectrometer) ja saksalais-amerikkalaisen MIMI-instrumentin pyörityskoneistot (Magnetosphere Imaging Instrument). Niinpä Cassinin 22 000 sähköisestä liittimestä tusinan verran liittyy suomalaiseen avaruustekniikkaan.

Chandrayaan-1

Intian avaruusjärjestö ISRO laukaisi ensimmäisen intialaisen kuuluotaimen Chandrayaan-1:n 22. lokakuuta 2008. Suomi oli toteuttamassa sen aurinkomonitoria. Se perustui ESAn SMART-1-kuuluotaimen D/CIXS-laitteen aurinkomonitoriin (XSM, X-ray Solar Monitor). Sen tieteellistä puolta johti Helsingin yliopiston observatorio, ja teknisen toteutuksen teki Oxford Instruments -yhtiö.

Cluster

Cluster on ESAn Maan magnetosfääriä tutkivan neljän satelliitin parvi (engl. cluster). Clusterilla mitataan Maan magneettikentässä liikkuvia hiukkasia ja sähkömagneettisia ilmiöitä, erityisesti aurinkotuulen vaikutuksia. Laukaisu Ariane 5 -kantoraketin ensimmäisenä lentona epäonnistui 4. kesäkuuta 1996. Raketin asennonsäädön ohjelmoinnissa oli virheitä, jotka johtuivat Ariane 4 -kantoraketin vastaavien tietokoneohjelmistojen uudelleenkäytöstä vajavaisin päivityksin. Vuonna 2004 Ariane 5:n, joita on laukaistu parikymmentä kappaletta, luotettavuus oli vain 87 %, mutta on noussut siitä tasaisesti. Raketin tuhoutuminen oli kova isku ESA:lle, mutta päätös korvaavien satelliittien rakentamisesta tehtiin pian.

Satelliittien tehojärjestelmässä oli suomalaisia laitteita, jotka olivat Patrian ensimmäisiä satelliitin laitteiden kaupallisia toimituksia. Oulun yliopisto oli toteuttanut sen EFI-sähkökenttäinstrumentin mekanismit.

Cluster-II

ESA:n magnetosfäärisatelliitit (4 kpl) laukaistiin 16. heinäkuuta ja 19. heinäkuuta 2000 kahdella Sojuz-kantoraketilla. Cluster II -alukset pystyttiin rakentamaan neljässä vuodessa. ESA:n tiedeohjelma jopa löysi rahoituksen satelliittien instrumenttien toteuttamiseen ESAn rahoituksella. ESA nimittäin edelleen maksattaa tiedeluotainten tieteelliset mittalaitteen niillä mailla, joiden tutkijoiden laitteita ne ovat. Yhdysvalloissa NASA maksaa vastaavan kulun, ja tutkijat saavat silti rakentaa itse laitteensa, usein osin tai kokonaan avaruusteollisuuden avulla.

Suomalaisosuus molemmissa Cluster-parvissa oli Patrian valmistavat satelliitin tehojärjestelmän laitteet ja Oulun yliopiston osallistuminen kahteen sähkökenttäinstrumenttiin.

Contour

NASAn komeettaluotain Contour laukaistiin avaruuteen 3. heinäkuuta 2002. Sen tutkimuskohde oli komeetta Encke. Alus kuitenkin räjähti 6 viikkoa laukaisun jälkeen siirtoradalla sen rakettimoottorin vakavan toimintahäiriön vuoksi. Moottorilla oli tarkoitus kiihdyttää aluksen nopeutta avaruudessa. Contourin suomalaisen tähtien välisen pölyn mittalaitteen oli rakentanut Ilmatieteen laitoksen.

CryoSat

ESA:n jäätiköitä tutkivan satelliitin CryoSatin laukaisu Plesetskin kosmodromilta epäonnistui 8. lokakuuta 2005 venäläisen Rockot-kantoraketin toisen rakettivaiheen vian vuoksi. Satelliitissa oli Patrian toteuttama sähköjärjestelmän laite.

CryoSat-2

ESA päätti keväällä 2006 rakentaa tuhoutuneen CryoSatin tilalle sen kopion, eri laitteiden rakentajat ovat samoja kuin tuhoutuneessa satelliitissa olivat. Se laukaistiin Baikonurista venäläisellä Dnepr-kantoraketilla 8. huhtikuuta 2010. Satelliitissa on Patrian toteuttama sähköjärjestelmän laite.

Envisat-1

ENVISAT-1 on ESAn kaukokartoitussatelliitti. Laukaisu tapahtui 1. maaliskuuta 2002 Ariane 5 -kantoraketilla 800 km:n polaariradalle.

Ranskalais-suomalainen GOMOS-otsoni-instrumentti oli suomalaisen konsortion rakentama, johon kuului Patria, Space Systems Finland ja VTT. Kaikkiaan laitteen kehitys maksoi kymmeniä miljoonia euroja, josta Ranska rahoitti ja toteutti valtaosan.

EOS-Aura

Otsonia tutkiva NASAn EOS-Aura-kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistiin 15. heinäkuuta 2004 Delta 2-kantoraketilla Kaliforniassa sijaitsevasta Yhdysvaltain ilmavoimien Vandenbergin tukikohdasta. Hollantilais-suomalainen OMI on ilmakehän otsonia mittaava instrumentti, jonka toteuttivat Patria, Space Systems Finland, VTT ja Ilmatieteen laitos, jolla on Sodankylässä maa-asema, joka pystyy vastaanottamaan EOS-Auran ja sen sisaralusten dataa.

Freja

Freja on ruotsalainen tiedesatelliitti, joka on laukaistu 6. lokakuuta 1992 kiinalaisella Long March 2C eli CZ-2C-kantoraketilla Jiuquan rakettikeskuksesta Kiinan kansantasavallasta. Tehtävä päättyi 9. lokakuuta 1996. Mukana oli suomalaista, Ilmatieteen laitoksen, Oulun yliopiston ja Patrian rakentamaa, elektroniikkaa ja instrumentaatiota plasmainstrumentissa.

Galileo

Space Systems Finlandilla ja Patrialla oli Galileo-navigaatiosatelliittien esikehityksessä eli IOV-vaiheessa elektroniikka- ja ohjelmistotyöosuuksia. Tässä ns. IOV (In-Orbit Validation, eli kiertoradalla suoritettava testaus) vaiheessa valmistettiin 4 Galileo-satelliittia, joilla tehdään järjestelmän testaus avaruudessa ennen suursarjan toteutusta. Kaksi ensimmäistä Galileo IOV-satelliittia laukaistiin Kourousta Sojuz-kantoraketilla 21. lokakuuta 2011 ja seuraavat kaksi 12. lokakuuta 2012.

Pääurakoitsijatasolla FOC-vaiheen (Full Operational Capability) 14 (kaikkiaan 22:sta) sarjatuotantosatelliitin tarjouskilpa ratkesi vuoden 2010 alussa. Pääurakoitsijan vaihduttua Astrium GmbH:sta OHB GmbH:ksi suomalaisen teollisuuden satelliitteihin liittyviä jatkotilausia ei liene ole tehty.

GOCE

GOCE on ESA:n kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistiin 17. maaliskuuta 2009. Se mittaa Maan painovoimajakaumaa. Space Systems Finland toteutti sen asennonsäätöjärjestelmän ohjelmistot.

Herschel

Herschel on ESA:n infrapunatähtitiedettä tekevä satelliitti (avaruusteleskooppi), joka piti laukaista helmikuussa 2007, mutta laukaisu on siirtynyt huhtikuuhun 2009.

Sen tietokoneohjelmiston ydin koodattiin Space Systems Finlandilla. Patria toteutti sen kryostaatin lämmönsäädön ohjausyksikön (CCU). Satelliitin 3,5-metrinen piikarbidipeili, kooltaan maailman suurin avaruuspeili, hiottiin Tuorlan observatorioon liittyvässä Opteon Oy:ssä. Tätä oli edeltänyt pienemmän koepeilin hionta.

Satelliitti laukaistiin Planck-satelliitin kanssa Guyanan avruuskeskuksesta 14. toukokuuta 2009.

HETE

NASAn gammapurkauksia tutkiva tiedesatelliitti HETE tuhoutui lentokoneesta laukaistun Pegasus-raketin laukaisuyrityksessä 4. marraskuuta 1996. Satelliitissa oli Suomessa valmistettu röntgeninstrumentti.

HETE-II

HETE II oli laukaisussa tuhoutuneen HETEn korvannut satelliitti, joka laukaistiin 9. lokakuuta 2000 Pegasus-raketilla. Aluksella on Suomessa Metorex-yrityksen eli nykyisen Oxford Instruments Analytical -yrityksen valmistama röntgenlaite.

Huygens

Taiteilijan näkemys Huygens-laskeutujasta laskeutumassa Saturnuksen Titan-kuun pinnalle. Laskeutujan mukana lähetettiin kaksi suomalaista laitetta: italialais-suomalainen HASI, joka on Titanin kaasukehää tutkiva laite, ja italialais-suomalainen radiokorkeusmittari.

Huygens on ESAn luotain tai laskeutuja, joka tutkii Saturnuksen Titan-kuuta. Emäalus Cassini kuljetti sen vuoden 2004 lopussa Saturnuksen tienoille. Laukaisu oli siten 15. lokakuuta 1997. Huygens laskeutui Titanin pinnalle 14. tammikuuta 2005.

Huygensin mukana on kaksi suomalaista laitetta: italialais-suomalainen HASI, joka on Titanin kaasukehää tutkiva laite, ja italialais-suomalainen radiokorkeusmittari. HASIn painemittausjärjestelmän toteutti Ilmatieteen laitos käyttäen apunaan muun muassa Teknillisen korkeakoulun aerodynamiikan laboratoriota ja keskisuomalaista Insinööritoimisto Reijo Peuraa. Radiokorkeusmittarin toteutti puolestaan Insinööritoimisto Ylinen italialaisen Laben-yrityksen alihankkijana.

Vuonna 2001 oli kuukausia, jolloin vaikutti siltä, että Huygensin tietoliikennelinkki Cassiniin on suunniteltu niin väärin, että kummankaan laitteen mittaustuloksia ei koskaan saada selville. Erikoinen yhteensattuma on, että aikoinaan herrat Cassini ja Huygens eivät olleet puheväleissä. Sittemmin NASA korjasi ESAn tekemän suunnitteluvirheen muuttamalla Cassinin lentorataa, mikä ei vaikuttanut lyhentävän Cassinin toimintaikää.

INTEGRAL

INTEGRAL on ESAn tiedesatelliitti, joka tutkii avaruuden gammasäteilyä. Sen laukaisu tapahtui 17. lokakuuta 2002 Baikonurista Proton-kantoraketilla. Satelliitti perustui XMM:n runkoon (satellite bus).

INTEGRAL-satelliitin hyötykuormaan kuuluu neljä tieteellistä laitetta. Näistä kaksi mittaa tähtitaivaan kohteita gammasäteiden aallonpituudella, yksi on röntgenkaukoputki, ja yksi on optinen kaukoputki varustettuna CCD-kameralla.

Siinä on myös tanskalais-suomalainen JEM-X-röntgenlaite, jonka suomalaisosuuden toteutti Helsingin yliopiston observatorion johtamana Metorex (nyk. Oxford Instruments Analytical), VTT , ja Ideal Engineering.^lähde?

Interball Tail Probe

Interball-ohjelman Maan magnestosfäärin pyrstöä luotaava Tail Probe oli venäläinen tiedesatelliitti, joka laukaistiin 3. elokuuta 1995. Sen tehtävä on päättynyt menestyksellisesti. Se oli ensimmäinen avaruusalus, jossa suomalaiset osallistuivat avaruuslaitteen rakentamiseen. Ruotsin avaruusfysiikan instituutin (Institutet för Rymdfysik, IRF) PROMICS-3-instrumenttiin alettiin vuonna 1985 tehdä elektroniikkaa, tietokonetta, Suomessa. Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän taloustilanne ja eri tehtävien prioriteetit lykkäsivät satelliitin valmistumista. Suurin suomalaisosuus oli Ilmatieteen laitoksella, jota avustivat VTT ja silloinen Hollming Oy, joka muuntui projektin aikana Finnyards Electronics Oy:ksi ja sittemmin osaksi Patriaa.

Interball Auroral Probe

Interball Auroral Probe oli venäläinen tiedesatelliitti, joka on laukaistu 30. elokuuta 1996. tehtävä on päättynyt, ”tehtävän completed” eli täysin palvelleena. Molemmissa suomalaiset osallistuivat ruotsalaisen ASPERA-plasmainstrumentin toteutukseen.

ISS-avaruusasema

ISS vuonna 2009.

Pääartikkeli: Kansainvälinen avaruusasema

Suomi ei osallistu ESAn kautta ISS-avaruusaseman rakentamiseen tai hyödyntämiseen. Tämä tilanne voi muuttua: EU voi 2010-luvulla avata mahdollisesti rahoituksellaan ISS:n ESA-osuuden käytön kaikille EU-maille.

Helmikuussa 2008 ESAn Columbus-avaruusasemamoduulin mukana avaruusasemaan liittyi DEBIE-2-avaruusromu- ja mikrometeoroidimittalaite, jonka ovat toteuttaneen suomalaiset Patria, Space Systems Finland ja Oxford Instruments Analytical.

Oxford Instruments Analytical on toteuttanut 2000-luvun vaihteessa Japanin avaruusjärjestölle MAXI-nimisen röntgeninstrumentin röntgenilmaisimet. MAXI asennettiin japanilaisen Kibō-avaruusasemamoduulin Exposed Facilityyn STS-127-lennolla. MAXI havainnoi myös gammapurkauksia.

Ajeco Oyn videoelektroniikkaa on ollut käytössä miehityillä, ei avaruusasemalle suuntautuneilla sukkulalennoilla STS-83 ja STS-94.

Turun yliopisto on osallistunut NASAn AMS-instrumentin kehitystyöhön. Alpha Magnetic Spectrometer (AMS) etsii antimateriaa. Se on fysiikan nobelistin Tingin johtama instrumenttihanke. Laitteen eräs versio on lentänyt avaruussukkulalla vuonna 1998. AMS lensi ISS-avaruusasemalle toiseksi viimeisellä sukkulalennolla STS-134 (Endeavour-sukkulan viimeinen lento) 16. toukokuuta 2011

Mars-96

Mars-96 oli venäläinen tiedesatelliitti, jonka laukaisu Proton-raketilla epäonnistui 16. marraskuuta 1996. Aluksen mukana oli kolme Metegg-pinta-asemaa, joiden piti mitata olosuhteita Marsin pinnalla. Patria ja Space Systems Finland tekivät Suomessa asemien keskustietokoneen ja sitä ohjaavat tietokoneohjelmistot. Ilmatieteen laitos koordinoi pinta-asemien suunnittelua ja osallistui niiden ATMIS-sääinstrumentin toteutukseen.

Mars Express

Mars Express on ESA:n Mars-luotain. Se laukaistiin 2. kesäkuuta 2003 Sojuz-Fregat-kantoraketilla. Se siirtyi Marsin kiertoradalle joulupäivänä 2003 ja sen kuljettama Beagle-2-laskeutuja tuhoutui samana päivänä. Satelliitin tehojärjestelmä on suomalainen, Patrian rakentama. Ilmatieteen laitoksen tiedelaiteosuudet: ASPERA-3-hiukkasmittalaitteen tietokonejärjestelmä ja -ohjelmisto sekä toimittaa Beagle2 -laskeutujaan miniatyrisoitu BAROBIT-painemittauslaite (niillä ei ollut vaikutusta laskeutujan kohtaloon).

Mars Observer

NASA:n Mars-luotain, joka on laukaistu 25. syyskuuta 1992. Se ilmeisesti räjähti ajoainevuodon takia Marsin kiertoradalle siirtyessään 22. elokuuta 1993. "MO":n tuho oli eräs sysäys NASA:n Faster, Cheaper, Better-kehitysfilosofian aloittamiseen. Se oli myös sysäys Mars-tutkimuksen vauhdittamiseen NASA:ssa 1990-luvulla. Sen hyötykuormaan kuului suomalaisen Outokumpu Oy:n ja myöhemmin Metorexin omistaman amerikkalaisen Princeton Gamma Tech-yhtiön tekemä gammainstrumentti. "PGT" oli Suomen avaruusteollisuuden historian toistaiseksi ainoa ulkomailla omistettu avaruusteollisuusyritys. Tämä on eräs tapa päästä markkinoille.

Mars Polar Lander

NASA:n Mars Polar Lander oli luotain, joka laukaistiin 3. tammikuuta 1999 ja joka yritti laskeutua Marsin pinnalle 3. joulukuuta 2000 mutta tuhoutui. Tuhon syynä oli ilmeisesti jarrurakettien sammuttaminen liian aikaisin. Tästä on ainakin kaksi teoriaa: niistä toisen mukaan laskeutujan tutkakorkeusmittarin sivukeilat heijastuvat niin voimakkaasti aluksen laskutelineistä, että tietokone tulkitsi aluksen laskeutuneen pinnalle. Toisen teorian mukaan laskeutujan jalka määritti sen, että alus on laskeutunut, ja laskutelineiden avauksessa jalka saavutti kyseisen taipuman.

Aluksessa oli Ilmatieteen laitoksen toteuttavia Marsin "sään" mittausta tekeviä sensoreita. Ne perustuivat Vaisalan sääantureihin, jotka ovat olleet NASA:n Mars-luotaimissa suosittuja vaikka Vaisalan intressi avaruuteen liittyy GPS-satelliittien signaaliin eli maanpäällisten radiosondien paikantamiseen.

Mars Science Laboratory

Mars Science Laboratory (MSL) on NASAn Marsia tutkiva alus, joka laskeutuu Marsin pinnalle. Ilmatieteen laitos rakensi siihen Marsin kaasukehän ilmanpainetta mittaavat anturit. Luotain laukaistiin 26. marraskuuta 2011.

Messenger

Taiteilijan näkemys Messenger-luotaimesta kiertämässä Merkuriusta.

Messenger on NASAn Merkurius-luotain, joka laukaistiin 3. elokuuta 2004 Delta-kantoraketilla Kennedy Space Centeristä Floridasra. Messenger siirtyy Merkuriuksen kiertoradalle vuonna 2011. Alus käyttää Metorexin valmistamia röntgeninstrumentteja.

Meteosat Second Generation

MSG on EUMETSATin GEO-radan sääsatelliitti. Sen nimi Meteosat Second Generation kertoo, että se on toisen sukupolven eurooppalainen sääsatelliitti.

Ensimmäinen MSG-sarjan satelliitti MSG-1 laukaistiin 29. elokuuta 2002 Ariane 5 -kantoraketilla Kourousta. Sen suomalaisen tietokoneohjelmistotyön teki Space Systems Finland. SEVIRI-instrumentin kehitykseen osallistuivat Patria, Space Systems Finland, Smartec ja Cap Gemini.

Suomella oli pieni työosuus myös joulukuun lopulla 2005 laukaistun MSG-2-sääsatelliitin toteutuksessa. 5. heinäkuuta 2012 EUMETSAT laukaisi MSG-3-satelliitin, jossa oli myös suomalainen osuus perustuen MSG-1-satelliitin työosuuksiin.

MetOp-A

METOP-A eli MetOp-2 on EUMETSATin ja ESA:n yhdessä toteuttama polaariradan sääsatelliitti. Space Systems Finland toteutti sen ohjelmistoja ja Patria rakensi GOME-otsoni-instrumentin elektroniikkayksikön. Satelliitti laukaistiin 19. lokakuuta 2006 Sojuz-kantoraketilla.

Mir-avaruusasema

STS-68 Endeavour vei Mir-avaruusasemalle 30.9. 1994 mittalaitteita, joihin kuului MAPS (Measurement of Air Pollution from Satellites), jonka videodigitointielektroniikka oli Ajeco Oyn FL45.

Joulukuussa 1996 piti toimittaa kuopiolainen (Kuopion yliopisto ja Medikro Oy; CAFTS-laite) Mir-avaruusasemalle.

NEAR

NEAR Shoemaker. Taiteilijan näkemys.

NEAR oli NASAn avaruusluotain, jonka laukaisu tapahtui 17. helmikuuta 1996 Delta II-raketilla. Alus laskeutui 433 Eros-asteroidin pinnalle 12. helmikuuta 2001. Alusta ei oltu suunniteltu laskeutumista varten. Amerikkalaiset halusivat kuitenkin tehdä tällaisen operaation ennen kuin kukaan muu, ts. ESA, ehtii tehdä sen. Johns Hopkinsin yliopiston insinöörit, jotka suunnittelivat aluksen laskuun johtavan lentoradan, tekivät huiman laskentatyön.

Sen röntgenalueen spektrometri oli suomalaisen Metorexin, sittemmin englantilaisomisteinen mutta edelleen Espoon Kilossa toimivan Oxford Instrumentsin, valmistama – laite toimi vielä aluksen laskeutuessa Eroksen pinnalle.

Odin

Odin on ruotsalainen tiedesatelliitti. Se laukaistiin 20. helmikuuta 2001 venäläisellä START-1-ohjuksella Svobodnyista, Venäjän Kaukoidästä 600 km korkealle naparadalle. Operaatio oli koruton: kuorma-auto ajoi pellon laitaan, pysähtyi, nosti puomin ja raketti lensi taivaalle. Odin toimii vielä vuonna 2010. Tällä satelliitilla on ollut kaksi suomalaista lennonjohtajaa, jotka työskentelivät Kiirunassa.

Satelliitin suomalainen 119 GHz radiometri tutkii muun muassa ilmakehän otsonia. Sen kehitti Insinööritoimisto Ylinen (nykyinen DA-Design).

Phobos-1

Phobos-1 oli neuvostoliittolainen Mars-luotain, jonka laukaisu 7. heinäkuuta 1988 oli myös "Suomen ensimmäinen avaruusluotaimen laukaisu".

Suomalaiset osallistuivat seuraaviin instrumentteihin: ASPERA , DION, LIMA-D. Pääosapuoli oli Ilmatieteen laitos. VTT osallistui ASPERA-laitteen tekniseen toteutukseen.

Phobos-2

Phobos-2 oli neuvostoliittolainen Mars-luotain, jonka laukaisu oli 21. heinäkuuta 1988.

Phoenix

NASAn Phoenix on Marsiin laskeutuva miehittämätön avaruusalus (laskeutuja). Alus laukaistiin 3. elokuuta 2007 Cape Kennedystä Delta II-kantoraketilla. Laskeutuja saapui Marsin pinnalle 25. toukokuuta 2008.

Ilmatieteen laitos toteutti sen ilmanpaineen eli Marsin kaasunpaineen mittausanturit, jotka perustuvat Vaisalan paineantureihin jne.

Planck

Planck on ESAn kosmologiaa tutkiva satelliitti, joka on rungoltaan Herschelin sisaralus, jotka tullaan laukaisemaan yhdessä Herschelin kanssa Ariane 5-kantoraketilla Kourousta toukokuussa 2009.

Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitoksen johdolla Elektrobit Microwave eli entinen Ylinen Electronics kehitti Low Frequency Instrumentin mikroaaltovastaanottimia. Työ viimeisteli SF Design, josta tuli Ylisen omistaja syksyllä 2006.

Planck on rahapanokseltaan Suomen suurin avaruustieteen laitteenrakennusprojekti. Planckin Suomen osuus eli LFI 70 GHz instrumentti on toimitettu Alcatel Alenia Spacelle ja integroitu satelliittiin joulukuussa 2006. LFI kehitettiin VTT MilliLabin johdolla. Sen rakensi Ylinen Electronics (ent. Elektrobit Microwave, nykyisin osa DA-Design Oy-yritystä). Projektiin on osallistunut myös muita suomalaisia yrityksiä muun muassa sen laatua ohjasi (PA Management) AL Safety Design Oy.

Satelliitti laukaistiin Herschel-satelliitin kanssa Guyanan avruuskeskuksesta 14. toukokuuta 2009.

Pleiades 1

Pleiades-avaruuslennon toteuttaa kaksi CNESin kaukokartoitussatelliittia, jotka rakensi EADS Astrium ja Alcatel Space-yhtiöt. Patria on rakentanut näiden satelliittien aurinkopanelien rakenteet. Ensimmäinen satelliitti Pléiades 1 laukaistiin 17. joulukuuta Sojuz-kantoraketilla Kourousta. Satelliittien toteutus maksoi yli 300 miljoonaa euroa.

Polar

Polar oli NASA:n tiedesatelliitti, jonka laukaistiin avaruusteeni 24. helmikuuta 1996 ja joka teki mittauksia kevääseen 2008 asti. Sen suomalainen osuus oli sähkökenttäinstrumenteissa, jotka toteutti Oulun yliopisto.

PROBA

PROBA on ESA:n ja Belgian toteuttama piensatelliitti, jonka massa on 94 kg. Sen laukaisu tapahtui 22. lokakuuta 2001 Sriharikotasta, Intiasta, Intian avaruusjärjestön omistaman yhtiön Antrixin PSLV-C3-kantoraketilla 600 km korkealle naparadalle.

Suomalainen DEBIE-niminen avaruusmikrometeoroidein ja avaruusromun mittauslaite oli Metorexin (Oxford Instruments Analytical), Patrian ja Space Systems Finlandin toteuttama.

Radioastron

Neuvostoliiton 1980-luvun puolivälissä aloittama Spectrum-sarjaan kuuluva radioastronomista tutkimusta tekevä Radioastron-avaruusalus näyttää toteutuvat Venäjän avaruusjärjestön toimesta. Sen laukaisu tapahtui 18. heinäkuuta 2011.

Insinööritoimisto Ylinen (vuonna 2011 osa DA-Design-yritystä) suunnitteli ja rakensi sen 22 GHz:n mikroaaltovastaanottimen yhdessa TKK:n radio/avaruustekniikan laboratorion (2011 osa Aalto-yliopistoa) kanssa jo 1990-luvun alussa. Se, onko suomalainen mittalaite satelliitin kyydissä vai onko se vaihdettu yhdysvaltalaiseen, ei ole selvää.

Rosetta

Rosetta

ESA:n tiedeavaruusluotain, jonka piti luodata komeetta Wirtanen, joka on nimetty amerikkalaisen, suomalaissukuisen tutkijan mukaan. Laukaisu lykkääntyi vuodella ja tapahtui 2. maaliskuuta 2004 Ariane 5 -raketilla Kourousta.

Suomalainen runkorakenne ja tehojärjestelmän laitteet olivat Patrian ja sen alihankkijoiden toteuttamia. Ilmatieteen laitoksella on monia tiedelaiteosallistumisia sekä luotaimessa että komeettalaskeutujassa.

Rosettalla pyritään selvittämään komeettojen alkuperää, niiden yhteyttä tähtienväliseen aineeseen ja aurinkokuntamme syntyyn. Mittalaitteina on muun muassa kaukokartoitusinstrumentteja, massaspektrometri, radioluotain pinnan ominaisuuksien selvittämiseen jne. Sen laukaisun siirtyminen vuoden 2003 alusta pakotti vaihtamaan kohteen komeetta Churyumov-Gerasimenkoksi, jonka se kohtaa marraskuussa 2014.

RXTE

Rossi X-ray Timing Explorer on NASA:n röntgensatelliitti, jonka laukaisu tapahtui 30. joulukuuta 1995, silloin nimellä XTE, johon lisättiin Rossi jälkikäteen. Suomessa rakennettu röntgeninstrumentti on Metorexin kaupallisesti amerikkalaiselle tiederyhmälle toteuttama.

SAX

SAX oli italialainen tiedesatelliitti, jonka laukaisu oli 30. huhtikuuta 1996. Sen toinen nimi BeppoSAX. tehtävä on jo päättynyt. Suomalaisia röntgeninstrumenttien osia (röntgenikkunoita kaasutäytteisiin detektoreihin) tehtiin Metorex-yrityksessä (nykyään Oxford Instruments).

SMART-1

SMART-1 on ESA:n teknologiasatelliitti, joka tutkii Kuuta. Luotain laukaistiin 28. syyskuuta 2003 Ariane 5 - kantoraketilla Kourousta. Aluksessa on suomalainen SPEDE-plasmainstrumentti ja XSM-röntgeninstrumentti.

Alus käyttää ionipropulsiota Kuuhun lentoon. Tilanne, jossa luotain kiihdyttää vauhtiaan koko ajan jatkuvalla työntövoimalla, oli vieläkin poikkeuksellinen avaruuslennoilla.

SMOS

SMOS on ESA:n ja CNESin yhdessä toteuttama maan kosteutta ja merien suolaisuutta mittaava satelliitti. Elektrobit Microwave (1985–1999 Ylinen Electronics, 2000–2006 Elektrobit Microwave, 2006 SF-Design Oy, 2007 DA-Design Oy) ja TKK ovat kehittäneet sen radiometrin. Tamperelainen Modulight Oy toteutti siihen satelliitin sisäisen kokeellisen optisen tietoliikennelinkin. Satelliitin laukaisu tapahtui 2. marraskuuta 2009.

SOHO

SOHO on ESA:n tiedesatelliitti, joka on laukaistu 1. joulukuuta 1995 NASA:n Atlas II -kantoraketilla Floridasta. SOHO-avaruusalus on 3-akselistabiloitu avaruusalus, joka kiertää Aurinkoa 1,5 miljoonaa kilometriä lähempänä kuin Maa sijaiten Maa–Aurinko-akselilla olevassa ns. Lagrangen L1-pisteessä. Avaruusalus painoi laukaistaessa 1850 kg, josta hyötykuormaa on 650 kg. Avaruusaluksen laatikkomaisen rungon koko on lähes 3,7 m * 2,4 m * 2,3 m. SOHO koostuu hyötykuormamoduulista (PLM, payload module), johon asennetaan kaikki tieteelliset laitteet, ja ”huolto”moduulista (SVM, service module), joka sisältää aluksen järjestelmät (ml. kärkiväliltään 9.3 m olevat aurinkopanelit). SOHOlla on lukuisia mittalaitteita, joilla tutkitaan Aurinkoa. Kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa auringon sisäosat ja seismologia, purkaukset ja niiden aikaansaamat partikkelit, pilkut, korona ja aurinkotuuli sekä sen käyttäytyminen avaruudessa. SOHOn instrumenteilla on havaittu myös muun muassa komeettoja ja pystytty selvittämään niiden rakennetta ja koostumusta (mm. vesipitoisuutta). Alus toimii edelleen vuoden 2010 kesäkuussa. Suomalainen ERNE-partikkeli-instrumentti ja ranskalais-suomalainen SWAN-aurinkotuuli-instrumentti olivat Suomen avaruusteollisuuden suurponnistuksia. ERNE on Turun yliopiston laite ja SWAN on Ilmatieteen laitoksen laite. Toteuttajia olivat VTT, Finnyards Elektroniikka (nykyisin osa Patriaa) ja muita yrityksiä.

Stardust

Stardust on NASAn komeettaluotain, joka tutkii Wild-2 -komeettaa (lausutaan Wilt). Se kaappasi näytteitä 2. tammikuuta 2004, jotka tuodaan Maahan. Laukaisu tapahtui 7. helmikuuta 1999 Delta II-raketilla Kennedy Space Centeristä, Floridasta. Aluksen näytekapseli laskeutui maahan 15. tammikuuta 2006.

Aluksen CIDA (Comet and Interstellar Dust Analyzer)- massaspektrometrissa on suomalainen tietokoneohjelmisto, jonka toteutti Ilmatieteen laitos.

STS

NASA:n avaruussukkulalennoilla on tutkittu suomalaisille laitteilla muun muassa astronauttien verenkiertoa. Vuonna 1998 kuopiolaisia lääketieteellisiä mittalaitteita (Kuopon yliopisto ja Medikro Oy; CAFTS-laite) aiottiin lennättää Neuro-Shuttle-lennolla.

Ajeco Oyn videodigitointielektroniikkaa on ollut käytössä ainakin sukkulalentojen STS-68, STS-83 ja STS-94 aikana.

Antimateriaa tutkiva NASAn johtama kansansaivälinen AMS-1-instrumentti lensi NASAn Discovery-avaruussukkulan STS-91-lennolla kesäkuussa 1998. Sen suomalaisen osuuden totetukseen osallistui Turun yliopisto ja tässä yhteydessä suomalaisia toimi laitteen lennonjohdossa Yhdysvalloissa. Vuoden 1998 koe ei havainnut antiheliumia, mutta AMS-1 laite vaikutti toimivan hyvin.

TanDEM-X

TanDEM-X on saksalainen kaukokartoitussatelliitti, TerraSAR-X:n sisar. Se laukaistiin Baikonurista 21. kesäkuuta 2010. Insinööritoimisto Ylinen/Elektrobit/DA-Design valmisti sen SAR-tutkan vahvistinkomponentteja.

TerraSAR-X

TerraSAR-X on saksalainen tutkasatelliitti, ts. kaukokartoitussatelliitti. Se laukaistiin Venäjältä 15. kesäkuuta 2007. DA-Design Oy valmisti satelliitin SAR-tutkan vahvistinkomponentit.

TWINS

TWINS, Two Wide-Angle Imaging Neutral-atom Spectrometers, on NASAn pientehtävä. Siinä ei rakenneta satelliitteja vaan kaksi TWINS-magnetosfääri-instrumenttia, jotka lentävät kahdella Yhdysvaltain liittovaltion satelliitilla. Niitä kutsutaan NASAn terminologiassa nimillä TWINS-A ja TWINS-B. TWINS-A laukaistiin kesällä 2006. TWINS-B laukaistiin ilmeisesti 13. maaliskuuta 2008 Trumpet F/O-satelliitin (USA 200) mukana. VTT rakensi niiden pyöritysmekanismit.

Venus Express

Venus Express on ESAn Venus-luotain, joka laukaistiin 9. marraskuuta 2005 venäläisellä Sojuz-kantoraketilla Kazakstanista. Sen teholähteet ovat samanlaiset kuin Mars Expressissä ja Rosettassa. Patria toteutti sen tehonjakolaitteet ja Ilmatieteen laitos rakensi osan sen ruotsalaisesta ASPERA-4-plasmainstrumentista.

XMM-Newton

X-ray Multi Mirror tehtävän on ESA:n röntgensatelliitti, jonka laukaisu tapahtui joulukuussa 1999.

Suomalaisen Patrian toteuttama XMM:n komposiittirakenteinen röntgenteleskoopin runko on suurimpia avaruusluotaimen komposiittirakenteita. Patria toimitti satelliittiin myös teleskoopin lämmönsäätöjärjestelmään kuuluvan laitteiston (MTCU).

Suomalainen osuus satelliittien maa-asemissa

ARTEMIS

ARTEMIS on ESA:n kokeellinen tietoliikennesatelliitti, joka laukaistiin 17.1.2001 Ariane 5 -kantoraketilla GEO-radalla. Laukaisu oli osittainen epäonnistuminen ja Artemis pääsi lopulliselle radalleen vain käyttäen ionipropulsiotaan, joka oli tarkoitettu ratakorjauksiin GEO-radalla. Tämä lyhentää satelliitin toiminta-aikaa. VTT ja Ylinen Electronics toteuttivat sen Belgian Redussa olevan ESA:n maa-aseman Ka-kaistan mikroaaltovastaanoton testivastaanottolaitteiston. Muita suomalaisia osallistuvia yrityksiä olivat Nikotron (hiilikuituinen antennin jalusta), SKS Control Techniques (antennin servojärjestelmä), Logos Test Engineering (säätöjärjestelmä) ja Conlog (ilmastointi, EMC-suojaus).

Ilmatieteen laitoksen Sodankylän maa-asema

Ilmatieteen laitos rakensi maa-aseman Sodankylään muun muassa EOS-Auran datan vastaanottoa varten vuonna 2003. Vuonna 2012 sinne rakennettiin suurempi vastaanottoantenni.

Eutelsat maa-asemat

VTT toteutti useita sukupolvia maa-asemia, alkaen EUTELSAT SMS maa-asemista 1980-luvun alussa.

Vuonna 1985 Posti- ja telehallitus tilasi Nokia Elektroniikalta ensimmäisen kokonaan Suomessa rakennetun tietoliikennesatelliitin maa-aseman, jonka hinta oli alle 8 miljoonaa markkaa. Sen avulla välitettiin nopeudella 2Mb/s tietoliikennettä Suomesta EUTELSATin tietoliikennesatelliitin kautta Länsi-Eurooppaan. Tämän kuuden metrin antennilla varustetun 12,5/14 GHz taajuuksilla toimivan maa-aseman kehitystyö oli alkanut vuonna 1980 VTT:n, Valmetin, ja Nokian yhteistyönä.

Tele-X

Tele-X oli pohjoismainen tietoliikennesatelliitti, joka laukaistiin 2. huhtikuuta 1989 Kourousta Ariane 4 -kantoraketilla. tehtävä on päättynyt ja satelliitti on 16. tammikuuta 1998 siirretty geosynkronisen kiertoradan ”hautapaikalle”.

Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Tele-X-sopimuksen vuonna 1983. Suomen panostus oli 43 miljoonaa markkaa eli 3% hankkeen (alkuperäisestä) kustannusarviosta. Allekirjoituksen aikana uskottiin suomalaisen teollisuuden saavan 26 miljoonan markan edestä tilauksia.

Vaisalan vastaanottoantennit

Vaisala kehitti sääsatelliittien datan vastaanottoantennit 1970-luvulla ja myi niitä 1980-luvulla.

Muita satelliittien vastaanottoantenneja Suomessa

Ilmatieteen laitoksella, Yleisradiolla, Telia-Soneralla jne. on omia maa-asemia muun muassa Helsingissä.^lähde? Nämä ovat kuitenkin ulkomaisten yhtiöiden toteuttamia.

Osallistuminen kantorakettien toteutukseen

Ariane-5

Suomi ei ole osallistunut ESA:n kantorakettiohjelmiin, mutta Suomesta on tilattu Ariane 5:n ajoainetankkien pesulaitteisto, jolla tankit puhdistetaan valmistuksen jälkeen.

Kourou

Suomalainen Vaisala on toimittanut Euroopan avaruusjärjestön Kouroun rakettikeskukseen salamalaskureita.

Suomalainen osuus kehitteillä olevissa avaruusaluksissa

Suomalaiset osallistuvat tällä hetkellä 15 avaruuslennon kehitykseen. Avaruusalukset (noin 26 kpl) laukaistaan seuraavan 10 vuoden aikana.

Aalto-1

Vuoden 2010 alussa alkoi Aalto-yliopiston avaruustekniikan kurssin puitteissa Aalto-1-pikosatelliitin (CubeSat) suunnittelu noin seitsemän suomalaisen diplomi-insinöörin ja teekkarin voimin. Syksyllä 2010 hanke jatkui noin 20 opiskelijan ja jatko-opiskelijan voimin toisen avaruustekniikan kurssin puitteissa. Hankkeessa mukana olevista noin puolet on ulkomaalaisia Space Masters -opiskelijoita, joka muunsi kaiken dokumentaation englanninkieliseksi. Hanke sai syksyllä 2010 Aalto-yliopiston MIDE-projektirahoitusta. Tavoiteaikataulu kaavaili satelliitin laukaisua avaruuteen vuonna 2013, mutta tästä hanke on noin vuoden myöhässä.

ADM-Aeolus

ADM-Aeolus on ESA:n ilmakehää tutkiva kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistaan vuonna 2013. Patria toteuttaa sen Aeolus-instrumentin, joka mittaa tuulia, elektroniikkayksikön ja satelliitin tehonsäätö- ja jakoyksikön.

AMSAT Phase 3E eli P3E ja AMSAT P5-A

Suomalaiset radioamatöörit osallistuvat saksalaisen radioamatöörisatelliitti AMSAT P3E:n kehittämiseen. Tässä valmistellaan amatöörimarsluotaimen AMSAT P5-A:n kehittämistä. Suomessa suunnitellaan ja rakennetaan satelliitin ja suunnitellaan luotaimen S/X-kaistan kaksitoimista transponderia.

BepiColombo

BepiColombo on ESA:n ja JAXA:n yhteinen elokuussa 2014 alkava avaruuslento Merkuriukseen. Siihen piti tulla myös Venäjän avaruusjärjestön toteuttamat Merkurius-pinta-asemat, mutta ne karsiutuivat 2000-luvun alussa ESAn kustannusten pienentämiseksi. Missio koostuu japanilaisesta Merkuriuksen magnetosfääriä mittaavasta MMO-luotaimesta (Mercury Magnetospheric Orbiter) ja ESAn Merkuriusta kartoittavasta MPO-luotaimesta (Mercury Planetary Orbiter). ESAn kannetavaksi tuleva kustannus MPO:n ja MPO:n ja MMO:n yhteisen kuljetusaluksen suunnittelusta ja rakentamisesta nousi kesään 2009 mennessä 450 miljoonasta eurosta yli 650 miljoonaan euroon.

Space Systems Finland toteuttaa luotaimen ohjelmistojen laadunvarmistustestauksen.

Helsingin yliopisto toimittaa MPO-luotaimeen SIXS-avaruuslaitteen (röntgen- ja partikkeli-instrumentti) ja osia englantilaisvetoisesta MIXS-avaruuslaitteesta, muun muassa laitteen tietokoneen. Teknisen toteutuksen tekevät Oxford Instruments Analytical, Patria, Space Systems Finland ja Aboa Space Research.

Oulun yliopiston Koneinsinööriosasto toteuttaa pallo-lankapuomimekamismit Japanin MMO-luotaimen Mefisto/PWI-laitteeseen .

ESTCube

ESTCube on Viron ensimmäinen satelliitti, joka laukaistaan maaliskuussa 2013 Vega-kantoraketilla Kourousta. Se on yhden kilogramman painoinen Cubesat-satelliitti.

Eräs sen hyötykuormista on Ilmatieteen laitoksen kehittämä satelliittia jarruttava kelalta purettava lieka, jonka vastusvoima syntyy sähköpurjetekniikalla.

Euclid

Euclid on ESAn pimeää energiaa etsivä tiedesatelliitti, joka laukaistaneen vuoden 2020 tienoolla. Sen tiedeinstrumenttien ja satelliittien laitteiden valintoja ei ole vielä tehty. Helsingin yliopisto on vuonna 2012 päässyt yhdeksi Euclid-mission tiedekeskuksista.

Exomars

Exomars on ESAn Mars-missio. Ilmatieteen laitos toteuttaa sen laskutumisaluksen DREAMS-mittalaitteen paine- ja kosteusmittausjärejstelmän. Alus laukaistaan avaruusteen vuonna 2016.

GAIA

ESAn kehittämään GAIA-avaruusalukseen Patria ja Space Systems Finland toteuttavat 2010-luvun alussa perustuotteitaan, elektroniikkaa ja ohjelmistoja. GAIA laukaistaneen vuonna 2013.

InSight

InSight on NASAn vuonna 2016 tehtävä Mars-lento, jonka SEIS-seismometriin Ilmatieteen laitos toteuttaa paineanturin.

JUICE

JUICE on ESAn suuri planeettaluotain, joka lentää Jupiteriin 2020-luvun alussa. Ilmatieteen laitos osallistuu sen ruotsalaisen PEP plasmainstrumentin toteutukseen.

Lunar Glob Lander

GLOB on venäläinen kuulaskeutuja-alus, joka laukaistaan avaruuteen vuonna 2015. Ilmatieteen laitos toteuttaa siihen LINA-instrumentin tietokoneen.

MetOp-1 ja MetOp-3

MetOp-1 on pääosin ESAn rahoittama sääsatelliitti, joka laukaistaan 2.4.2012. MetOp-3 on EUMETSATin tilaama sääsatelliitti, joka laukaistaan 2.4.2016. Patria rakensi kolmen METOP-satelliitin italaislaisen GOME-2-otsoni-instrumentin tehoyksiköt ja Space Systems Finland ohjelmoi satelliittien lento-ohjelmiston. Satelliitit ovat valmiit ja odottavat laukaisua. MetOp-2 on laukaistu aiemmin.

MetNet

MetNet on Suomen ja Venäjän yhdessä kehittämä pieni Marsiin laskeutuva pinta-asemaprototyyppi. Venäjällä kehitystyötä tekee Babakinin avaruuskeskus. Suomessa Ilmatieteen laitos johtaa kehitystyötä. 2000-luvulla spekuloitiin, että ensimmäinen yksittäinen laskeutuja laukaistaan Marsiin ehkä jo 2011.. Vuonna 2011 tämä ei näytä mahdolliselta.

MMS

Oulun yliopiston Koneinsinööriosasto toteuttaa NASAn Magnetospheric Multi Scale eli MMS-avaruusaluksen lankapuomimekanismeja CPS-laitteeseen.

Paz

Paz on espanjalainen tiedustelusatelliitti, jonka toteuttaa Astrium España tai EASD CASA. Satelliittia operoi vuonna 2013 tapahtuvan laukaisun jälkeen INTA. DA-Design toteuttaa osan sen SAR-tutkasta.

Pleiades

Pleiades-tehtävä koostuu kahdesta CNESin toteuttamasta kaukokartoitussatelliitista, jotka rakentaa EADS Astrium ja Alcatel Space-yhtiöt. Patria on rakentanut satelliittien aurinkopanelien rakenteet. Ensimmäinen satelliitti Pléiades 1 laukaistaan 16. joulukuuta ja toinen vuonna 2012 Sojuz-kantoraketeilla Kourousta. Satelliittien toteutus maksoi yli 300 miljoonaa euroa.

Sentinel-1

ESAn ja EU:n GMES-järjestelmän ensimmäinen, vuonna 2013 laukaistava, kaukokartoistussatelliitti Sentinel-1 on SAR-tutkasatelliitti. Suomalainen DA-Design tekee osan tutkien tekniikasta sekä vastaavat osakokonaisuudet myös Sentinel 1A että Sentinel 1B -satelliitteihin.

Sentinel-3

ESAn ja EU:n GMES-kaukohavainnointijärjestelmän kolmas satelliitti Sentinel-3 (Sentinel 3A ja Sentinel 3B satelliitit) omaa aikanaan aurinkopanelit, joissa on Patrian toteuttamat hiilikuiturakenteet.

SmallGEO

SmallGEO on ESAn kehittämä pienikokoinen (tuhannen kg painoluokassa) geosynkronisen radan tietoliikennesatelliitti. Space Systems Finland tekee sen ohjelmistojen testausta.

Solar Orbiter

Solar Orbiter aurinkoluotain (Lagrangen L1-pisteessä) laukaistaan vuonna 2018. Suomalainen teollisuus toteuttaa sen elektroniikkaa.

SWARM

ESAn kaukokartoitusohjelman SWARM-satelliittiparvi mittaa laukaisustaan, vuonna 2012, alkaen Maan magneettikenttää. Patria toteuttaa osan niiden elektroniikasta.

Miehitetyt avaruuslennot

Neuvostoliitto pyysi Suomelta 1980-luvulla kosmonauttia, mutta tätä pidettiin poliittisesti vaikeana. 1980-luvulla suomalaisia hävittäjälentäjiä pyydettiin useasti kosmonauteiksi, mutta pyyntöihin vastattiin kohteliaasti kieltävästi. Siksi tämä kutsu osallistua miehitettyihin lentoihin johti Suomen osallistumaan Neuvostoliiton miehittämättömiin avaruuslentoihin. Alussa osallistuminen tapahtui ruotsalaisen avaruuslaitteen kehitystyöhön osallistumalla. Samaan aikaan Suomi oli liittymässä EUMETSAT-organisaatioon ja alkoi neuvotella ESAn jäsenyydestä.

ESAssa Suomi jättäytyi miehitettyjen lentojen ohjelman ulkopuolella jopa siinä määrin, ettei osallistu Aurora-ohjelmaan, jossa kehitettään miehitettyjä lentoja edeltäviä avaruusluotaimia ja laskeutumisaluksia.

Vuonna 2009 suomalaisia hakijoita oli useita satoja ESAn astronauttihaussa ja yksi suomalainen on kymmenen kärjessä, muttei tullut valituksi. ESAn miehitettyihin lentoihin kuulumattoman maan astronauttipaikan voitti odotetusti Englanti.

Kesän 2009 NASAn sukkulalennon yhdysvaltalainen astronautti eversti Kopra sai Suomen lehdistössä nimikkeen "sisunautti", koska hänen isoisänsä oli suomalainen siirtolainen. Kopra esiintyi Heurekassa 21. heinäkuuta 2010 ja tapasi Suomen vierailullaan tasavallan presidentin 22. heinäkuuta.

ESAn astronauttihaun suosio on ehkä eräs syy Ylen vuoden 2010 Finnautti-televisiosarjaan, jossa tosi-TV-formaatilla käytiin avaruuslentäjän paikasta kilpaa.. Kilpailu ei johtanut avaruuslentoon, mutta nosti miehitettyjen avaruuslentojen teeman esille kansallisesta perspektiivistä.

Suomalaisia yrityksiä ja tutkimusorganisaatioita

Yritykset

• DA-Design Oy osti SF-Design Oy:n vuonna 2007, joka oli syksyllä 2006 ottanut Elektrobit Microwaveen kuuluneen Insinööritoimisto Ylisen avaruusliiketoiminnan itselleen. Oston jälkeen DA-Design-yritys on osallistunut menestyksellisesti eurooppalaisen Sentinel 1- kaukokartoitussatelliitin tarjouskilpailuissa.
  • Elektrobit Microwave syntyi kesällä 2005. Siihen kuului Suomen avaruustoiminnan pioneeriyrityksiin kuuluva Insinööritoimisto Juhana Ylinen, jonka Elektrobit osti 2000-luvun alussa. Elektrobit Microwave-yksikköön kuuluu entinen PJ Microwave sekä entinen Ylinen (Electronics). Se tekee mikroaaltolaitteita Kauniaisissa (Ylinen) ja Oulussa. Ylisen avaruusalan referenssejä ovat erilaiset tutkat sekä mikroaaltolaitteet ruotsalaisessa Odin-satelliitissa ja ESAn Huygens-luotaimessa. Sen ensimmäinen loppuun viety avaruuslaite, Radioastron-satelliittiin tarkoitettu radiometri, jäi käyttämättömäksi, koska Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä eivät koskaan saattaneet Radioastron-satelliittia valmiiksi. Ylisen perusti ja sitä johti dipl.ins. Juhana Ylinen, jonka isä oli Suomen tunnetuimpiin kuuluva lentokonesuunnittelija Arvo Ylinen. Tämä merkitsi sitä, että yhtiöllä oli tavanomaista pienempi kynnys siirtyä avaruustoimintaan. Vuonna 2006 sillä oli tekeillä laitteita muun muassa ESAn SMOS- ja Planck-satelliitteihin. 24. elokuuta 2006 yhtiön lehdistötiedote kertoi aikomuksesta lakkauttaa avaruusliiketoiminta.
• Opteon Oy: Tuorlan observatorion osaaminen on luonut Opteon Oy:n, joka on toimittanut ESA:n Herschel- ja ADM-Aeolus avaruusaluksiin niiden isojen peilien hionnan.
• Oxford Instruments Analytical on englantilaisomisteinen yhtiö. Avaruustekniikkaa toteuttava ryhmä syntyi ensin Outokumpu-yhtiön sisälle 1980-luvun puolivälissä (Outokumpu Electronics, Outokumpu Instruments) ja itsenäistyi 1990-luvun alussa MBO-kaupalla. Suomalainen Metorex International liittyi Oxfordiin vuonna 2004. Yhtiö tekee ESAn, NASAn ja JAXAn sekä Venäjän avaruusalusten röntgen- ja gammadetektoreita perustuen sen kokemuksiin muun muassa metalliteollisuuden tutkimuslaitteisiin. Toimipaikka on Espoossa.
• Patria Aviation Oy on vuoden 2006 alusta alkaen Suomen suurin avaruustekniikkayhtiö. Patria Advanced Solutions oli 2002–2005 se osa Patriaa, joka teki muun muassa avaruustekniikkaa. Patrian synty kokosi yhteen avaruusalan yhtiöitä. Siihen kuului Hollming Oy Elektroniikka - sittemmin Finnyards Electronics Oy, avaruuselektroniikkayhtiö (Tampere), ja Valmet lentokoneteollisuuden (Jämsä) avaruusalusten rakenteita valmistava osuus. Finnyardsin avaruuselektroniikan yhdistyminen Patriaan on osa konsolidoitumista, joka on ollut ilmailu-, avaruus- ja puolustusvälineteollisuudelle tyypillistä vuosikymmenet, mutta etenkin 1990-luvun alusta eli kylmän sodan lopusta lähtien. Vuoden 2006 alun organisaatiomuutoksessa avaruustekniikka siirtyi Patria Systemsiin, kun lukuisia toimintoja sisältänyt Advanced Solutions hajotettiin eri yksiköihin.
• Space Systems Finland on vuonna 1988 perustettu avaruusalusten tietokoneohjelmia tekevä yhtiö Espoossa.
• Vaisala Oy lähti liiketoimintana rakentamaan meteorologien tarvitsemia satelliittivastaanottimia vuonna 1966. Yrityksen toimitusjohtaja ja perustaja professori Vilho Väisälä oli tutustunut alaan Yhdysvalloissa, jossa University of Wisconsin Madisonissa oli vastapuolena. Sinne perustettu Space Science and Engineering Center oli perustajansa prof. Verner E. Suomen johdolla eräs satelliittimeteorologian merkittävimpiä pioneereja. Diplomi-insinööri Ove Jägermalmin johdolla kehitetty satelliittikuvien vastaanottojärjestelmä esiteltiin kaupallisesti Wienissä, ensimmäisen YK:n avaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevän konferenssin yhteydessä elokuussa 1968.
  • 1970-luvun alussa Vaisala kehitti automatisoidun vastaanottojärjestelmän perustuen professori Martti Tiurin (HTKK) ideaan kiinteästä monikeilaisesta antenniryhmästä. Tämä oli samalla ensimmäinen Vaisala Oy:n digitaaliseen teknologiaan perustuva tuote.
  • Vastaanotinjärjestelmiä toimitettiin 1970-luvun loppuun mennessä noin 45 lähes yhtä moneen maahan. Niiden avulla vastaanotettiin useiden satelliittiperheiden tuottamia pilvikuvia (amerikkalaiset NIMBUS, ESSA ja ATS sekä Neuvostoliiton Meteor) sekä näkyvän valon että infrapunan alueilla.
  • Väisälää yrityksen toimitusjohtajana seurannut diplomi-insinööri Yrjö Toivola ajoi voimakkaasti Suomen liittymistä Euroopan avaruustutkimusjärjestön (ESRO) jäseneksi. Kun tähän ei ollut 1970-luvulla poliittisia edellytyksiä, tuotelinja lopetettiin. Alalle palattiin vielä 1980-luvulla jolloin Vaisala Oy toimitti VTT:n tukemana satelliittikuvien käsittely- ja arkistointijärjestelmän Suomen Ilmatieteen laitokselle. Jatkohankkeena nähty Merentutkimuslaitoksen jääpalvelun järjestelmä päätyi kuitenkin yksin VTT:n toteutettavaksi.
  • Vaisala Oy osallistui aktiivisesti Neuvostoliiton MARS-92 ohjelman alustavaan suunnitteluun Ilmatieteen laitoksen johtamassa hankkeessa. Yhtiön osalta kehitys kariutui Neuvostoliiton hajoamisen tuomaan epävakauteen. Vaisala jäi kuitenkin eräiden antureiden toimittajaksi vastaaviin myöhempiin projekteihin.
  • Vaisala Oy:n radiosondeihin on 1990-luvun puolivälistä lähtien sisältynyt GPS-pohjainen paikannusjärjestelmä. Luotauspallon mukana lentävä sondi sisältää yksinkertaistetun vastaanottimen jonka avulla ilmakehän lävitse nousevan pallon liikettä voidaan seurata ja siten mitata tuulen suunnan ja nopeuden vaihtelut eri korkeuksilla. Yhtiö on kehittynyt sovelluksen markkinajohtajaksi.
• AL Safety Design Oy on osallistunut mm. Huygens laskeutujan tutkakorkeusmittarin PA-toimintaan (PA=Product Assurance). AL Safety Design on toiminut tilauksesta PA-managerina myös Planck LFI-70 instrumentin suunnittelussa ja rakentamisessa sekä vastaavissa tehtävissä eräiden SMOS satelliitin instrumenttien osalta. Tulevista tapahtumista on mainittava vielä Rosetta luotaimen rendezvous komeetan kanssa v.2014. Laskeutujan suunnitteluun ja suomalaisten osien laadunvarmistukseen osallistui FMI:n kanssa yhteistyössä myös AL Safety Design. Lisätietoja [1]

Yliopistot

• Aalto-yliopiston Espoon Otaniemen kampus eli 31.12.2009 asti Teknillinen korkeakoulu sisältää edelleen useita erillisiä avaruustutkimusta harjoittavia yksiköitä. 1.1.2011 Otaniemen kampuksen "entinen TKK" jakautui neljäksi Aaltoon kuuluvaksi yliopistoksi.
  • Automaatiotekniikan laboratorio on tutkinut sekä planeetta-ajokkeja (rover) että näytteenoton tarvitsemia porauslaitteita. Jälkimmäinen tutkimusaihe siirtyi VTT:n Automaatiotekniikan tutkimusalueelta TKK:hon 2000-luvun alussa. Laboratorio on ollut mukana muun muassa 1990-luvun lopulla ESAn MIRO-projektissa, jossa kehitettiin venäläiseen Mars-ajokkiin poraus- ja näytteenottolaitteisto. Vuoden 2005 lopussa se kehitti iskuporauslaitteistoa italialaiselle yritykselle. Laboratorion avaruushistoria alkaa vuodesta 1972, jolloin se kehitti Geodeettiselle laitokselle satelliittilaseria, jonka avulla geodeettisten satelliittien kiertoratoja määritettiin. Laboratorio myös kouluttaa EU:n tuella avaruusrobotiikkainsinöörejä kansainvälisessä koulutusohjelmassa.
  • Aallon Sähkötekniikan korkeakouluun, jota johtaa avaruustiedetaustainen professori Tuija Pulkkinen, kuuluu Radiotieteen ja -tekniikan laitos, joka sisältää entisen avaruustekniikan laboratorion (joka aloitti toimintansa vuonna 1987) toiminnot. Laitoksen avaruustekniikan osa sekä tutkii kaukokartoitussatelliittien dataa että kouluttaa avaruusalan insinöörejä. Se pyrki rakentamaan oman piensatelliitin (HUTSAT) 1990-luvun alussa. Se on yhdessä TKK:n Radiotekniikan laboratorion (joka on osa ESAn ulkoista laboratoriota, MilliLabia) kanssa kehittänyt radiometrejä kaukokartoitukseen. Tämä työ on osin liittynyt satelliittikaukokartoitukseen mm. ESAn SMOS-mission kohdalla. Vuonna 2008 tiedekuntauudistus yhdisti muun muassa Radiolaboratorio ja Avaruustekniikan laboratorion, jolloin syntyi Radiotieteen ja -tekniikan laitos. Sen avaruustekniikan opetus painottuu satelliittikaukokartoitukseen ja siinä erityisesti mikroaalto-aallonpituuteen, mutta antaa perustiedot avaruusolosuhteista ja satelliittitekniikasta. Sen professorit Antti Räisänen ja Martti Hallikainen kuuluvat Suomen avaruustoiminnan pioneereihin. Vuonna 2010 avaruustekniikka aloitti uuden satelliitin, Aalto-1, suunnittelun.
  • Aallon Insinööritieteiden korkeakoulun Maanmittaustieteiden laitoksen "Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorio" opettaa ja tutkii kaukokartoitusta ml. satelliittikaukokartoitus. Se harjoittaa myös satelliittipaikannuksen tutkimusta. Sen professoreihin kuuluu Martin Vermeer.
  • Aallon Insinöötieteiden korkeakouluun kuuluvan Sovelletun mekaniikan laitoksen "Kevytrakennetekniikan laboratoriossa" on tehty komposiittimateriaalien kehitystyötä 1970-luvun alusta lähtien, avaruussovellutuksiin 1990-luvun alusta lähtien. Osana Lentotekniikan oppituolia opetetaan satelliittien rakennesuunnittelua. Laboratoriossa tehdyn komposiittimateriaalien suunnitteluohjelmiston kaupallistamiseksi perustettiin 1990-luvun lopulla Componeering-yhtiö Helsinkiin. Avaruusalan opetuksesta vastaa professori Olli Saarela.
  • Aallon Sähkötekniikan korkekoulun Metsähovin radioteleskooppi on merkittävä suomalainen avaruuden tutkija, joka syntyi 1970-luvun alussa professoireiden Martti Tiuri ja Seppo Urpo toiminnan tuloksena. Osa sen toiminnasta liittyy satelliittien (esimerkiksi ESAn Planck) avulla tehtävään avaruustutkimukseen. Yksikön johtajana on tohtori Merja Tornikoski.
• Helsingin yliopisto on koonnut 2000-luvun alussa avaruustutkimuksen Fysikaalisten tieteiden laitokseen mukaan lukien vuosien 2008-2009 aikana Tähtitieteen laitoksen, joka on aktiivisin Helsingin yliopistossa - röntgenastronomian - avaruuslaitteiden toteutuksen johtamisessa. Helsingin yliopisto vuodesta 1957 alkaen satelliittien seurantaan Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven observatoriosta käsin. Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos perustivat 1. tammikuuta 2006 yhteisen avaruuskeskuksen Kumpulan kampukselle. Sitä johtaa professori Hannu Koskinen. Hannu Koskinen johtaa myös yliopiston Geofysiikan ja tähtitieteen osastoa, jonka muut professorit ovat Karri Muinonen, ja Kari Enqvist. Eläkkeelle siirtyneitä yliopiston avaruusalan johtavia henkilöitä ovat mm. tohtori Osmi Vilhu ja professori Kari Lumme.
• Oulun yliopisto oli Suomen yliopistoista avaruustutkimuksen pioneereja muun muassa stratosfääripallojen lennättämisessä 1960-luvulta lähtien. Se ja siihen 2000-luvun alussa liitetty Sodankylän geofysiikan observatorio ovat osallistuneet luotainrakettimittauksiin toimittaen magnetometrejä esimerkiksi NASAn luotainraketteihin vielä 2000-luvulla. Avaruusalalla Oulun yliopisto on harjoittanut yhteistyötä Ruotsin Kiirunan avaruustutkimusinstituutin kanssa toimittaen etenkin lankapuomimekanismeihin perustuvia sähkökenttäinstrumentteja ESA:n Cluster ja NASAn Polar-satelliitteihin ja toimittamalla IBS plasmaspektrometrin NASA:n Cassini-luotaimeen. Sodankylän avaruustutkimuksen merkittävä mittalaite on yksi kansainvälisen EISCAT-tutkaverkon osa. Tutkaa on käytetty mm. avaruusromun mittauksiin. Oulun yliopiston emeritusprofessorit Jorma KAngas, Juhani Oksman ja Pekka Tanskanen ovat Suomen avaruustoiminnan pioneerejä.
• Turun yliopiston Fysiikan ja tähtitieteen laitoksessa syntyi 2000-luvun alussa VISPA-yhteenliittymä, johon kuuluu Tuorlan observatorio ja Avaruustutkimuslaboratorio.
  • Turun yliopiston Avaruustutkimuslaboratorion ERNE-projektin johtaminen ja tieteellinen suunnittelu ja käyttö loi 1980-luvun jälkipuolella osaamista, jota hyödyntää sen oman tieteellisen tutkimuksen lisäksi kampuksella toimiva Aboa Space Research Oy -yritys. Sen toiminnasta eläkkeelle on siirtynyt professori Jarmo Torsti. Laboratoriota johtaa prosessori Eino Valtonen.
  • Tuorlan observatorio on keskittynyt maanpäällisiin havintoihin ja sinne perustettiin Suomen ESO-keskus (FINCA) vuonna 2010. Observatorio on ollut aktiivisin Suomessa astrobiologian opetuksen aloittamisessa. Sen professoreihin kuuluu Mauri Valtonen ja Esko Valtaoja. Sen kampuksella toimii avaruusteknisten peilien hiontaa tekevä Opteon Oy, jonka johdossa on FL Tapio Korhonen.

Tutkimuslaitokset

• Geodeettinen laitos tekee kaukokartoitustutkimusta ja satelliittipaikannustutkimusta. Sillä on mm. pysyvä GPS-mittausverkosto kautta Suomen. Sen avaruuspioneereja ovat prof. Kakkuri ja professori Risto Kuittinen, joiden työtä jatkaa 1. kesäkuuta 2011 alkaen professori Jarkko Koskinen.
• Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt etenkin malmivarojen etsintään ja kaivostoimintaan liittyvää kaukokartoitusta vuosikymmeniä, 2000-luvulle asti sillä oli omia tai Ilmavoimilta lainattuja lentokoneita mittauskäytössä. Se on käyttänyt myös satelliittien keräämää mittausaineistoa tutkimuksiinsa.
• Ilmatieteen laitos on Suomen avaruushistorian pioneerilaitos. Se on edustanut Suomea EUMETSAT-sääsatellliittiorganisaatiosssa jo vuodesta 1983 alkaen ja se on käyttänyt sääsatelliittien kuva-aineistoa sääennustuksissa jo ennen sitä. Sen Geofysiikan tutkimusosasto (vuodesta 2004 alkaen "Avaruus ja yläilmakehä", sittemmin "Uudet mittausmenetelmät") lähti ensimmäisten suomalaisten avaruuslaitteiden toteutuksen vetämiseen keväällä 1985. Geofysiikan tutkimusta vuoteen 2004 johtaneen professori Risto Pellisen rooli Suomen avaruustoiminnan kehittämisessä oli merkittävä. Ilmatieteen laitos on johtanut sekä otsoni-, aurinko- ja planeettatutkimuksen avaruuslaitehankkeita ja tekee näihin aiheisiin liittyvää avaruuden ja ilmakehän tieteellistä tutkimusta. Planeettatutkimuksessa se on toteuttanut etenkin Marsin pinnalle toimitettavien laitteiden osana olevia Marsin kaasukehää mittaavia järjestelmiä. Vaisala Oyj on osallistunut näihin toimittamalla niihin paine-, kosteus- ja lämpötila-antureita. Ilmatieteen laitoksen Sodankylän toimintoihin kuuluu mm. satelliitin maa-asema. Ilmatieteen laitoksen avaruusprofessoreihin kuuluvat Hannu Koskinen, Jarkko Koskinen, Jouni Pulliainen ja Tuija Pulkkinen, joka 1.1.2011 siirtyi Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakouluun dekaaniksi. - hänen tilalleen Ilmatieteen laitoksessa tuli tohtori Minna Palmroth. Vuonna 2011 Jarkko Koskisesta tuli Geodeettisen laitoksen ylijohtaja.
• Suomen ympäristökeskus tekee kaukokartoitustutkimusta, joka keskittyy mereen, vesistöihin ja maanpeitteeseen.
  • Merentutkimuslaitos (MTL), joka lakkautettiin itsenäisenä laitoksena vuoden 2008 lopussa, oli monien kaukokartoitusdatan käyttäjien lailla avaruustoimintaan datan käyttäjänä osallistuva taho. Talvimerenkulun jääkartoissa satelliittikaukokartoitus tuo taloudellisesti merkittävää hyötyä yhteiskunnalle. MTL:n toimet jaettiin Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken.
• VTT:llä oli 1990-luvulla erityinen avaruustekniikan laboratorion. Se toimi useiden avaruuslaitteiden toteutusprojektien vastaava osapuolena 1980-luvun puolivälistä noin kymmenen vuoden ajan. Laboratorion avaruushistoria alkoi vuodesta 1972, jolloin se kehitti Geodeettiselle laitokselle satelliittilaseria, jonka avulla geodeettisten satelliittien kiertoratoja määritettiin. Se osallistui muun muassa Phobos, SOHO, Cassini, Huygens, TWINS, EOS Aura (OMI) tehtävien suomalaisosuuksien toteuttamiseen. VTT toteuttaa edelleen monien suomalaisten avaruuslaitteiden värähtelytestit, mutta se on luopunut niiden EMC- ja tyhjiötestauksesta. Myös avaruuslaitteiden tietokoneohjelmistojen kehittäminen VTT:n Oulun tietokonetekniikan laboratoriossa päättyi 1990-luvun lopulla. 2000-luvun alussa eläkkeelle siirtynyt professori Väinö Kelhä oli tämän laboratorion kautta avainasemassa suomalaisen avaruuslaitetekniikan ja sitä kautta avaruusteollisuuen kehittämisessä Suomessa 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla. 2000-luvulla VTT:n avaruustekniikassa avainasemassa ovat tohtori Heikki Saari ja professorit Arttu Luukanen ja Jussi Tuovinen.

Avaruustoiminnan hallinto Suomessa

Avaruusasiain neuvottelukunta on ylin Suomen julkisen sektorin avaruustoimintaa koordinoiva elin, jota johti kauppa- ja teollisuusministeriö ja johtaa työ- ja elinkeinoministeriö ja jonka sihteeristönä toimii Tekesin Avaruus ja ympäristömittaukset -yksikkö. Suomessa ei ole avaruusjärjestöä, joten neuvottelukunta toimii verkottuneen hallinnon keskuksena. Neuvottelukunnalla on kuitenkin mandaatti antaa vain suosituksia. Vuonna 2010 aloittanut 3-vuotinen neuvottelukunta toimii aiempaa korkeammalla virkamiestasolla ja sen sihteeristö on laajennettu kattamaan myös muita ministeriöitä kuin TEM.

TEM maksaa ESAn jäsenmaksun, joka on 2000-luvulla noussut kahdesta kolmeen miljoonaan euroon vuodessa. Tekes maksaa ESAn ohjelmien maksut, 2000-luvulla yhteensä noin 15-17 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomen Akatemia on toinen puoli neuvottelukunnan sihteeristöä. Se rahoittaa avaruustieteen ja kaukokartoituksen ja muita avaruusalan tieteellisiä tutkimusprojekteja vuosittaisen kilpaillun rahoituksen kautta, jossa kansainvälinen evaluaatio on pääasiallinen työkalu rahoitettavien projektien valinnassa. Avaruusalalla ei ole mitään euromääräistä kiintiötä Akatemian rahoitysprosessissa. Poikkeuksellisesti Suomessa lasketaan avaruustoimintaan maanpäällisten ESOn, EISCATin ja NOTin fasiliteettien jäsenmaksut, jotka rahoitetaan Suomen Akatemian kautta. Nämä merkitsevät noin 4 miljoonan euron panostusta.

Neuvottelukunnan jäsenistö edustaa kaikkia avaruustoimintaa harjoittavia ministeriöitä, osin niiden alaisten laitosten kautta, ja avaruusteollisuutta. Jäsenten lisäksi neuvottelukuntaan kuuluu eri avaruustekniikan alojen asiantuntijoita.

Liikenne- ja viestintäministeriö on ollut kolmanneksi suurin Suomen avaruustoiminnan rahoittaja, koska sen alainen Ilmatieteen laitos maksaa EUMETSATin jäsenmaksun (luokkaa kolme miljoonaa euroa vuodessa). Galileo-paikannussatelliittien Suomen maksaman EU-rahoitusosuuden vuoksi sen merkitys rahoittajana on noussut vuodesta 2007 alkaen.

Neuvottelukunta oli alun perin Liikenneministeriön alaisuuteen vuonna 1985 perustettu (asetus 382/85) Suomen avaruustoimintaa koordinoiva elin. Vuodesta 1990 alkaen se on ollut Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen ja vuodesta 2008 Työ- ja elinkeinoministeriön alainen. Se laatii noin joka kolmas vuosi Suomen avaruusstrategian. Ensimmäinen strategia oli kirja Suomi ja avaruus, joka kuvasi Suomen avaruusohjelman vuosille 1987–1992. Tuorein strategia julkistettiin 3. maaliskuuta 2009.

Suomalaiset avaruusalan yhdistykset

• Avaruustieteen etuja valvoo COSPARin kansallinen komitea.
• Avaruustekniikan alan yritykset toimivat Teknologiateollisuuden PIA- eli "Puolustusväline, ilmailu- ja avaruus"-toimialaryhmän Avaruus-ryhmän kautta. Avaruusryhmä sulautui ilmailuryhmään syksyllä 2011 toimittuaan itsenäisenä ryhmänä muutaman vuoden ajan.
• Kaukokartoituksen edustaja on Kaukokartoituskerho.
• Satelliittitietoliikenteellä on oma yhdistyksensä, jonka jäseniä ovat satelliitti- ja kaapelitelevisioalan yhtiöt, muun muassa satelliittiantenneja valmistavat firmat.
• Satelliittipaikannuksella ei ole yhdistystä, ala liittynee paikkatietoon.
• Suomen avaruustutkimusseura kokoaa yhteen kaikki alan ammattilaiset ja harrastajat, sekä julkaisee Avaruusluotain-lehteä, joka pitkään oli ainoa Suomen avaruushistorian tallentaja.

Aiheesta muualla

Kirjoja ja artikkeleita

• Henrik Ryti piti "Avaruuslennosta"-esitelmän Ilmailuinsinöörien kerhossa 18. syyskuuta 1951. Esitelmään liittyvä 69-sivuinen Valtion lentokonetehtaan lomakkeille tehty moniste on ensimmäinen suomalainen satelliiteista, raketeista, avaruustekniikan tilasta jne. kertovat raportti. Raportti ei sinänsä kerro asiain tilasta Suomessa, mutta dokumentin laatiminen kertoi jotain kansainvälisen avaruustekniikan seuraamisesta Valtion lentokonetehtaalla.
• Teknillisen aikakausikirjan numero 21 vuodelta 1962 sisältää seuraavat artikkelit teemalla "Avaruusaika ja Suomi"
  • Henrik Ryti: "Avaruuslento-teknilliset toteuttamismahdollisuudet"
  • Pekka Ahonen: "Avaruustietoliikenne"
  • Pauli Inkinen: "Kantoraketit avaruustutkimuksessa"
  • Martti Tiuri: "Tekokuut"
• Väinö Kelhä, Pieni avaruuskirja, Kustannusosakeyhtiö Ajatus, Hämeenlinna, 2000. ISBN 951-566-030-0. Tämä VTT:n avaruustekniikan tutkimusprofessori Väinö Kelhän historiikki kertoo Suomen avaruusajan alusta. Se kertoo alan tapahtumista vuodesta 1987 alkaen aina 1990-luvun loppuun asti.
• Markus Hotakainen (toimittaja), Avaruustutkimuksen näkymiä : seminaarisarja Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella keväällä 1987. Helsinki, 1988.
• Seppinen, Ilkka: Suomalaisen avaruustutkimuksen historia: Euroopan avaruusjärjestön jäsenyyteen asti. Helsinki: Yliopistopaino, 2004. ISBN 951-570-573-8. Kirja kattaa tapahtumat vuoteen 1995 asti, mutta avaruustutkimuksen taustat laajalti ja ajallisesti kattavasti 1800-luvulle asti. Kirjasta on julkaistu/julkaistaan englanninkielinen versio, jonka kirjoittajat ovat Ilkka Seppinen ja Risto Pellinen. Englanninkielisen version nimi on "The history of Finnish space activities".
• Tekesin noin vuosina 1988–2003 julkaisema Avaruusuutiset-lehti ilmestyi 3–6 kertaa vuodessa ja kuvasi ajankohtaisia suomalaisia avaruusprojekteja yms. Sen jälkeen Tekes raportoi vuoteen 2008 asti Suomen avaruustoiminnasta Euroopan Tiede ja Tutkimus-lehdessä, jonka jälkeen www.avaruus.info-sivusto muodostui tiedotusväyläksi.
• Suomen avaruustutkimusseuran Avaruusluotain-lehti on kuvannut avaruustekniikan kehitystä vuodesta 1966 lähtien ml. 1960-luvun, 1970-luvun ja 1980-luvun alun kaavailut avaruustoiminnan aloittamisesta Suomessa ja sen jälkeen avaruustoiminnan tilaa.
• Suomen Akatemia
  • Suomen tieteen tila ja taso. Suomen Akatemia, Edita, Helsinki, 1997. ISBN 951-37-2279-1. Sisältää avaruustieteen ja geotieteiden (yhteisen) arvioinnin.
  • Sven-Erik Hjelt, Juhani Keinonen, Avaruustutkimus, geotieteiden ja tähtitieteen tutkimus, Suomen Akatemia, 1997?
  • Suomen tieteen tila ja taso 2009, Suomen Akatemia, lokakuu 2009. Sisältää avaruustutkimuksen ja geotieteiden arvioinnin. [2]
  • Suomen tieteen tila 2012, Suomen Akatemia, lokakuu 2012. Tieteen tila 2012 Sisältää avaruustutkimuksen ja geotieteiden arvioinnin.
• Työ- ja elinkeinoministeriö
  • Vuosien 2009–2011 avaruusstrategia julkistettiin 3. maaliskuuta 2009: [3]
  • Avaruustoiminta Suomessa: kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet 2005–2007, Kauppa- ja teollisuusministeriö, KTM Julkaisuja 15/2005, ISBN 951-739-882-4, 2005.Sähköinen versio pdf)
  • Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 1/2002, ISBN 951-739-677-5, 2002
  • Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 1/1999
  • Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansallinen strategia vuosille 1996–1998, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 1/1996
  • Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan organisointi Suomessa, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 4/1995
  • Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansallinen strategia, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 2/1994
• Liikenneministeriö julkaisi Suomen ensimmäisen avaruusstrategian vuonna 1987:
  • Suomi ja avaruus, Liikenneministeriö, Avaruusasian neuvottelukunta, Valtion painatuskeskus, Helsinki, 1987, ISBN 951-860-621-8
• Opetusministeriö:
  • Avaruustutkimuslaitostyöryhmän muistio Opetusministeriö, 25.10.2000
• Hannu Koskinen, "Suomalaisen avaruustutkimuksen juhlavuosi 2005", Mitä Missä Milloin 2006, Otava, Keuruu, 2005. ISBN 951-1-20203-0
• Tekesin vuosien 1995–2000 Space 2000 -avaruuslaitetekniikan ja Globe 2000 -kaukokartoitustekniikan teknologiaohjelmien arviointi Tekes (pdf-tiedosto) (englanniksi)
• Ilkka Seppinen, Finland and the Space Era, ESA HSR-32, April 2003 - [4]
• Risto Pellinen, Ilkka Seppinen, "Sputnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun", [5] (pdf), Tieteessä tapuhtuu, 5/2007
• Ilkka Seppinen, Risto Pellinen, The history of Finnish space activities, Beauchesne, Pariisi, 2009, ISBN 978-2-7010-1551-4
• Towards Mars! Extra, Raud Publishing, Helsinki, 2006. ISBN 952-9689-18-7. Sisältö: Mars Express, Spirit, Opportunity, Nozomi, Mars Odyssey, tulevien Mars-lentojen kuvauksia.
• COSPARin Suomen kansalliskomitean "Space Research in Finland"-raportit, vuodesta 2000 alkaen myös sähköisinä versioina
• Risto Pellinen ja Ilkka Seppinen: Sputnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun. TIETEESSÄ TAPAHTUU 5/2007. Kirjoitus perustuu esitelmään Tieteen päivillä 10.1.2007. (pdf-tiedosto)
• Terhi Kuusisto, Avaruus Helsinkiin?, Helsingin kaupunki, 2004, Selvitys avaruuskeskuksen perustamisesta Helsinkiin, http://www.hel2.fi/ksv/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Esityslistat/liitteet/050210108.pdf
• Eduskunnan TUTKAS-yhdistyksen vuoden 2009 Avaruus-seminaari

Suomenkielisiä avaruusaiheisia verkkosivuja

• Avaruusforum.net, keskustelu- ja uutispalsta (toiminta päättynyt vuoden 2011 lopulla)
• Avaruus-verkkojulkaisu (toiminta päättynyt)
• Tähdet ja avaruus -lehden keskustelupalsta
• Astronetti
• Googlen kautta tavoitettava Uutisryhmä sfnet.keskustelu.avaruus
• ESAn suomenkieliset sivut
• Tekesin ylläpitämä Avaruus.info-sivusto
• Suomen avaruustutkimusseura
• Suomen avaruustoimintaa kuvaava sivusto
• Ilmatieteen laitoksen mittalaitteita avaruudessa