Suomen Nato-keskustelu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen NATO-keskustelu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelista puuttuvat kriittiset asiantuntijakommentit täysin, ja se keskittyy niiltä osin vain puoltaviin lausuntoihin.
Mielipidemittaustaulukko on takaperoisessa järjestyksessä, kun sen pitäisi olla nouseva.
Suomen tasavallan lippu
Naton lippu
Suomen pääministeri Sanna Marin ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg Helsingissä 25. lokakuuta 2021.

Suomen Nato-keskustelu oli 1990-luvulta Suomen Nato-jäsenyyteen käynnissä ollut julkinen yhteiskunnallinen keskustelu Suomen suhteesta sotilasliitto Natoon. Keskustelu kiivastui Venäjän hyökättyä Ukrainaan, ja Suomi liittyi sotilasliiton täysjäseneksi huhtikuussa 2023.

12. toukokuuta 2022, alle kaksi kuukautta Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen alkamisesta, Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin kertoivat kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[1] Jäsenyyshakemuksen eduskuntakäsittely alkoi maanantaina 16. toukokuuta.[2] Eduskunta varautui käymään Nato-jäsenyyden lähetekeskustelun samana päivänä.[3] 17. toukokuuta Suomi jätti Naton jäsenhakemuksen Brysseliin.[4] Kesäkuun 2022 kyselyn mukaan 79 prosenttia suomalaisista kannatti Nato-jäsenyyttä.[5]

Suomen Nato-jäsenyys hyväksyttiin Brysselissä 4. huhtikuuta 2023. Suomesta tuli Naton 31. jäsenvaltio.[6]

Suomen ulkopolitiikan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Nato
  Suomi
Katso myös: Suomen ulkopolitiikka

Toisen maailmansodan jälkeinen aika ja kylmä sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasliitot Euroopassa loppuvuonna 1982. Naton jäsenmaat on merkitty sinisellä ja Varsovan liiton punaisella. Muut valtiot ovat kartassa harmaalla.

Suomi joutui katkaisemaan suhteensa Saksaan toisen maailmansodan lopulla. Sodan päätyttyä ulkopolitiikan tavoitteeksi tuli luoda riittävän hyvät suhteet Neuvostoliittoon, jottei Suomi joutuisi sotaan itänaapurinsa kanssa. Suomen hallitus kieltäytyi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain suhteita kiristäneestä Yhdysvaltain tarjoamasta Marshall-avusta vedoten huteriin kansainvälisiin suhteisiinsa. Pian tämän jälkeen tehtiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus, joka lähensi valtioita poliittisesti. Idän suhteet olivat melko vakaat muutamia lyhyempiaikaisia viilenemisiä lukuun ottamatta. Ulkopolitiikassa noudatettiin niin sanottua Paasikiven–Kekkosen linjaa. Kylmän sodan ulkopolitiikkaa leimasi niin sanottu ”suomettuminen”, jossa Suomen ulkopolitiikka tapahtui pitkälti Neuvostoliiton suurvaltapolitiikan ehdoilla. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että Suomi pystyi lisäämään ulkopoliittista aktiivisuuttaan vain alueilla, joilla ei esiintynyt kahden suurvallan välisiä eturistiriitoja. Ulkopoliittisen liikkumavaran puitteissa Suomi pääsi kuitenkin integroitumaan länsimaisille markkinoille liittymällä useisiin kansainvälisiin talousjärjestöihin.[7]

Naton salainen armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradion dokumentissa Kylmän sodan suomalaisagentit[8] vahvistettiin jo aikaisemmin paljastuneet tiedot Länsi-Euroopassa toimineen Gladio-vastarintaverkoston toiminnasta myös Suomessa. Vaikutusvaltaiset sotilaspoliittiset piirit vakoilivat muun muassa Urho Kekkosta ja Neuvostoliittoa CIA:n ja Naton laskuun. Taustalla oli myös Britannian ulkomaiden vakoilusta vastaava MI6.[9]

Gladion tarkoituksina oli saada vasemmisto vaikuttamaan väkivaltaiselta. Niin sanottu stay behind -organisaatio perustettiin toisen maailmansodan jälkeen. Länsivaltojen näkemyksen mukaan Neuvostoliitto uhkasi Suomea Euroopan maista eniten, ja ne halusivat näin varautua Neuvostoliiton hyökkäykseen ja suojella Eurooppaa enemmältä kommunismilta.[9][10]

Nato-henkinen vastarintaverkosto ulotti toimintansa myös Suomeen. Nato johti ja koordinoi Gladio-maiden toimintaa, ja suomalaiset upseerit vierailivat salaa Naton päämajassa Brysselissä.[8] Kirjailija ja toimittaja Jukka Rislakin mukaan länsimaiden sponsoroimalla suomalaisella verkostolla oli radioita, räjähdysaineita ja aseita. Toiminta jatkui 1980-luvulle asti.[8]

Vuonna 1991 Ruotsin lehdistö paljasti puolueettoman Suomen stay behind -armeijan päämajan olleen Tukholmassa. Tällöin puolustusministeri Elisabeth Rehn kutsui paljastuksia ”saduksi” ja luonnehti sitä ”uskomattomaksi tarinaksi, josta hän ei tiennyt mitään”.[11] Myös Suomen armeijan tiedustelupäällikkönä toiminut kenraali Raimo Heiskanen antoi Yleisradiolle lausunnon, jonka mukaan Suomen sotilastiedustelulla ei ole ollut tietoa vastarintatoiminnasta.[8]

Neuvostoliiton heikkeneminen ja romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton heikkeneminen Mihail Gorbatšovin kaudella laajensi Suomen ulkopoliittista liikkumavaraa. Gorbatšov vakuutti esimerkiksi Suomen voivan päättää itsenäisesti suhtautumisestaan Euroopan yhteisöön (EY). Ulkopolitiikka koki merkittävimmän vapautumisensa Suomen historiassa 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto lopullisesti romahti. Suomi pystyikin valtion romahtamisen jälkeen liikkumaan länteen liittymällä alkuun pelkkään Euroopan talousalueeseen, jonka jäsenet hakivat jo ennen sopimuksen voimaantuloa Euroopan yhteisön täysjäsenyyttä. Suomesta tuli yhteisön perustalle rakentuneen unionin täysjäsen vuonna 1995.[7]

Ulkopoliittinen siirtyminen länteen avasi myös keskustelun puolustusliitto Naton kanssa tehtävästä yhteistyöstä, ja sen kanssa alettiinkin lähentyä varsin pian Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Suomi liittyi jo vuonna 1992 pääasiassa entisen Varsovan liiton jäsenille perustettuun Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC), joka muuttui vuonna 1997 Euroatlanttiseksi kumppanuusneuvostoksi. Samana vuotena avattiin Suomen erityisedustusto Naton päämajassa. Naton rauhankumppanuusohjelmaan Suomi liittyi jo vuonna 1994, ja seuraavana vuonna päivitetty rauhanturvalaki mahdollisti suomalaisjoukkojen osallistumisen Nato-johtoisiin operaatioihin. Naton nopean toiminnan joukkoihin liityttiin vuonna 2008.[12] Vuonna 2014 Suomi allekirjoitti puolustusliiton kanssa niin sanotun isäntämaasopimuksen,[13] joka määrittää millaista konkreettista apua Suomi voi antaa Nato-joukoille kriisi- tai harjoitustilanteissa.[14]

Kylmän sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun yhteistyö ja Nato-yhteensopivuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan maiden suhde Natoon vuoden 2022 alussa:
  Jäsenmaa
  Jäsenyysvalmennusohjelmassa (Membership Action Plan)
  Intensiivikeskustelu liittymisestä käynnissä (Intensified Dialogue)
  Selvittää maakohtaista toimintasuunnitelmaa liittymiseksi (Individual Partnership Action Plan)
  Rauhankumppani
  Pyrkii rauhankumppaniksi.

Yhteistyö on pohjautunut Naton rauhankumppanuusohjelmaan, johon Suomi liittyi vuonna 1994. Suomi on kouluttanut ja kehittänyt asevoimiaan yhteistyössä Naton kanssa, sekä osallistunut rauhankumppanina Nato-johtoisiin sotilasoperaatioihin[15] vuodesta 1996 alkaen, jolloin suomalaisjoukkoja lähetettiin Bosnia-Hertsegovinaan IFOR-operaatioon. Myöhemmin suomalaisjoukot osallistuivat myös vuonna 2002 alkaneeseen Afganistanin rauhanturvaoperaatioon, joka muuttui Nato-johtoiseksi vuonna 2003. Suomalaisjoukot osallistuivat operaatioon vuoteen 2014, eli loppuun asti. Rauhanturvatoiminnan lisäksi Suomi on liittynyt Naton nopean toiminnan joukkoihin (NRF) vuonna 2008[12] ja osoittanut joitakin puolustusvoimien joukko-osastoja NRF-joukkopooliin.[15]

  Jäsenmaa
  Jäsenyysvalmennusohjelmassa (Membership Action Plan)
  Intensiivikeskustelu liittymisestä käynnissä (Intensified Dialogue)
  Selvittää maakohtaista toimintasuunnitelmaa liittymiseksi (Individual Partnership Action Plan)
  Rauhankumppani
  Pyrkii rauhankumppaniksi.

Puolustusvoimat on kehittänyt toimintaansa Nato-yhteensopivaan suuntaan. Ilmavoimat on esimerkiksi siirtynyt englannin kielen käyttöön taktisessa lentokoulutuksessa ja siirtynyt osassa konekalustoa metrijärjestelmästä Nato-yhteensopivaan brittiläiseen yksikköjärjestelmään.[16]

Nato Suomen politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2011–2014 toimineen Kataisen hallituksen ohjelmassa todettiin Suomen olevan sotilasliiton ulkopuolinen valtio, mutta todettiin myös, ettei Suomi valmistele Natoon liittymistä hallituskauden aikana.[17] Valmistelua käsittelevästä ilmauksesta luovuttiin Kataisen hallituksen työtä jatkamaan tulleen Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa.[18]

Vuonna 2015 virkaan astuneen Sipilän hallituksen hallitusohjelma totesi Suomen suhteesta Natoon: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa.” Hallitusohjelma jätti kuitenkin avoimeksi Nato-jäsenyyden hakemisen ja toteaa siitä toteutettavan selvityksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon laatimisen yhteydessä.[19] Nato-jäsenyysselvityksen tekeminen käynnistyi tammikuun 2016 lopulla.[20]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen mielenmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 suomalaisten mielipiteet muuttuivat nopeasti. Vain päiviä hyökkäyksen jälkeen suurin osa suomalaisista kannatti kyselyiden mukaan Nato-jäsenyyttä, ja julkista Nato-keskustelua käytiin vilkkaasti. 12. toukokuuta presidentti ja pääministeri ilmoittivat kannattavansa jäsenyyden hakemista ”ensi tilassa”.[21]

Nato-keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri tahojen Nato-kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urho Kekkosta presidenttinä seuranneen Mauno Koiviston kanta Nato-jäsenyyttä kohtaan oli negatiivinen. Ylen vuonna 2009 tekemässä haastattelussa hän totesi vastustavansa jäsenyyttä, sillä ei nähnyt Suomen olevan uhattuna siten, että tarvittaisiin uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.[22]

Koiviston seuraaja Martti Ahtisaari on Nato-jäsenyyden selvin kannattaja Suomen presidenteistä. Ahtisaari on nähnyt Nato-jäsenyyden tapana päästä kansainvälisessä keskustelusta Suomesta esiintyvästä ”suomettumisleimasta”.[23] Ahtisaaren mukaan Suomen kuuluisi kuulua Natoon, koska se on länsimaisten demokratioiden järjestö.[24]

Ahtisaaren seuraaja Tarja Halonen on puhunut Suomen liittoutumattomana pysymisen puolesta. Vuoden 2011 uudenvuodenpuheessa hän vetosi kansan enemmistön mielipiteeseen liittoutumattomana pysymisestä ja korosti hyviä naapurisuhteita uskottavan puolustuksen perustana.[25] Halonen on suhtautunut Nato-jäsenyyteen kriittisesti myös presidenttiuransa jälkeen.[26]

Halosen jälkeen presidentin virkaan noussut Sauli Niinistö on kannattanut Nato-jäsenyyden pitämistä avoimena mahdollisuutena, ja on esittänyt, että mahdollisesta jäsenyydestä järjestettäisiin EU-jäsenyyden tapaan kansanäänestys ennen jäsenyyden hakemista.[27] Niinistön mukaan Suomi olisi päässyt myös nykyistä helpommin Naton jäseneksi 1990-luvulla, kun Venäjä oli heikko.[28]

Poliittiset puolueet ja kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien tuottaman kansanedustajia koskevan selvityksen mukaan toukokuuhun 2022 mennessä yli 160 nykyisen eduskunnan kansanedustajaa kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä tai ovat valmiina äänestämään sen puolesta.[29] 10 kansanedustajaa avoimesti vastusti Nato-jäsenyyttä (7 edustajaa Vasemmistoliitosta, Ano Turtiainen (VKK), Mika Niikko (ps.) sekä Raimo Piirainen (sdp.) ) tai ovat valmiina äänestämään sitä vastaan ja noin 20 kansanedustajaa ei ollut muodostanut kantaansa/kertonut kantaa asiaan liittyen.[29]

Kokoomus on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä vuodesta 2006 lähtien.[30] Puolue on myös kannattanut vuoteen 2015 saakka kansanäänestyksen järjestämistä Nato-hakemuksesta.[31][32] Tosin monet keskeiset kokoomuslaiset olivat jo vuonna 2014 sitä mieltä, että kansanäänestyksen vaatimuksesta tulisi luopua.[33] Vuonna 2016 hyväksytyssä puoluekokouskannanotossa kansanäänestystä ei enää vaadittu.[34] Lännen median vuonna 2015 teettämässä kyselyssä kokoomuslaisista 62 prosenttia kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä.[35] Ruotsalainen kansanpuolue pitää periaateohjelmassaan Nato-jäsenyyden hakemisen avoimena mahdollisuutena.[36] Puolueen edustajista esimerkiksi entinen puolustusministeri Carl Haglund on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä.[37][38]

Suomen Keskustan vuoden 2006 puolueohjelma toteaa Suomen puolustavan itsenäisyyttään ensisijaisesti itse. Puolue edellyttää kansan enemmistön tukea uusiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin.[39] Puolueen tavoiteohjelma 2010-luvulle toteaa, ettei Suomi kuulu Natoon, mutta säilyttää Nato-jäsenyyden hakemisen mahdollisena, jos muutos saa kansan enemmistön tuen ja siitä on valtiojohdon laaja yksimielisyys. Puolue edellyttää lisäksi kansanäänestyksen järjestämistä Nato-jäsenyydestä.[40] Keskustan yleisten ohjelmien avoimesta suhtautumisesta huolimatta useat puolueen edustajat eivät ole kannattaneet Nato-jäsenyyttä. Lännen median vuonna 2015 teettämässä kyselyssä keskustalaisista 58 prosenttia vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä vain seitsemän prosentin kannattaessa jäsenyyttä.[35]

Perussuomalaiset kannattaa puolueen turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa Suomen harjoittaman liittoutumattomuuspolitiikan jatkamista, sillä se näkee liittoutumisen pienentävän Suomen poliittista liikkumavaraa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Puolue vetoaa muun muassa Nato-jäsenyyden kustannuksiin, jäsenyyden mukanaan tuomiin velvoitteisiin ja jäsenyyden mahdollisiin maanpuolustustahtoa heikentäviin tekijöihin. Tästä huolimatta puolue toteaa pitävänsä Nato-jäsenyyden hakemisen avoimena mahdollisuutena ja kannattaen jäsenyyden edut ja haitat summaavan selvityksen teettämistä.[41] Perussuomalaisista kunnallispoliitikoista yli puolet vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä Lännen median kyselyssä.[35] Huhtikuussa 2022 puolueen päättäjistä koostuva puoluevaltuusto hyväksyi yksimielisesti Nato-jäsenyyttä kannattavan lausunnon, ja perussuomalaisten puoluehallitus kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä.[42]

Suomen Sosialidemokraattinen Puolueen (SDP) eduskuntavaaliohjelma 2015 puoltaa turvallisuuspolitiikan jatkamista nykyisellä linjalla.[43] SDP:n poliitikoista 72 prosenttia vastusti Nato-jäsenyyttä Lännen median vuoden 2015 kyselyssä.[35] Vasemmistoliitto tähtää periaateohjelmassaan sodan ja militarismin vastustamiseen. Puolue haluaisi purkaa sotilasliitot, edistää aseistariisuntaa ja Yhdistyneiden kansakuntien periaatteiden kunnioittamiseen perustuvaa maailmanrauhaa.[44] Vihreän liiton periaateohjelma toteaa puolueen kannattavan inhimillistä turvallisuutta asevarustelun sijaan.[45] Puolueen vuoden 2014 poliittinen ohjelma toteaa, ettei Vihreät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Tilanteen olennaisesti muuttuessa puolue esittää kansanäänestyksen järjestämistä mahdollisesta sotilasliittoon liittymisestä.[46] Vuonna 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan Vihreiden eduskuntaryhmä ilmoitti, että se kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja sen ripeää edistämistä.[47] Lisäksi puolueen varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän johtaja Atte Harjanne sekä useita muita kansanedustajia ilmoittivat kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[47]

Kannattavat kansalaisjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nato-jäsenyyttä on kannattanut[48] Suomessa esimerkiksi 900 jäsenen[49] Suomen Atlantti-Seura. Järjestö on julkaissut vuosien varrella useita Nato-selvityksiä ja järjestänyt erilaisia Natoon ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tilaisuuksia. Atlantti-Seura on perustellut Nato-jäsenyyttä sen tarjoamalla yhteisellä puolustuksella, joka estäisi Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen ja pienentäisi hyökkäyksen mahdollisuutta. Järjestön mukaan Nato-jäsenyys antaisi suomalaiselle aseteollisuudelle kilpailuetuja, kun se esimerkiksi saisi käyttöönsä Nato-maiden käyttöön rajoitettuja asiakirjoja ja standardeja. Atlantti-Seuran mukaan Suomi voisi Nato-maana säilyttää myös nykymuotoisen asevelvollisuusarmeijan, sillä Nato-maat säilyttävät täyden kansallisen itsemääräämisoikeiden.[50] Suomen Varusmiesliitto ilmoitti 12. toukokuuta 2022 kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Liiton puheenjohtaja Joel Elmaci arvioi Nato-jäsenyyden parantavan Suomen turvallisuutta.[51]

Vastustavat kansalaisjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Nato-jäsenyyttä ovat vastustaneet etenkin eritaustaiset suomalaiset rauhanjärjestöt, kuten Sadankomitea,[52] Suomen rauhanpuolustajat[53] ja Rauhanliitto.[54] Näistä vasemmistokytköksistään tunnettu rauhanpuolustajat on luonnehtinut Natoa ”militaristiseksi ydinaseliitoksi”.[53] Sadankomitea on periaateohjelmassaan taas vaatinut koko sotilasliiton lakkauttamista. [52] Rauhanliitto on perustellut Nato-jäsenyyden vastustamista muun muassa sillä, että jäsenyys sitoisi Suomen sotilasliiton strategiaan. Järjestö ovat vedonneet myös Suomen kansan enemmistöön, joka on eri mielipidemittauksissa pääasiassa vastustanut sotilasliittoon liittymistä.[54] Rauhanpuolustajat vastustavat Nato-jäsenyyttä, koska sen mukaan Suomi joutuisi täysjäsenenä lännen etuvartioksi Venäjää vastaan, minkä lisäksi Suomi voisi joutua terroritekojen kohteeksi. Järjestö on vastustanut jäsenyyttä myös, koska sen vastustama aseteollisuus hyötyy jäsenyydestä.[53]

Mielipidemittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2022 suomalaisista 53 prosenttia kannatti Suomen liittymistä sotilasliitto Naton jäseneksi, 28 prosenttia vastusti. Tämä Taloustutkimuksen kysely Ylelle tehtiin 23.–25. helmikuuta, kun 24. helmikuuta Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.[55]

Vuoden 2022 alussa Nato-jäsenyyden hakemista jollain aikavälillä kannatti 44 %, vain neljännes vastusti.[56] Ruotsin edetessä Nato-jäsenyyttä kohti 55 % haluaisi Suomen edistävän omaa jäsenyyttään, alle kolmannes ei (2022).[57]

Valtionjohdon esittäessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nato-jäsenyyden hyväksyisi 63 %, jos presidentti ja hallitus puoltaisivat sitä. 10 % oli jokseenkin ja 17 % täysin eri mieltä 2022. Kokoomuksen, Sdp:n, keskustan, perussuomalaisten ja vihreiden kannattajista selvä enemmistö tukisi valtiojohdon myönteistä kantaa.[57]

Vuonna 2014 suurin osa suomalaisista (53–34 %) olisi tukenut Nato-jäsenyyttä, jos valtiojohto päätyisi sen kannalle.[58] Vuonna 2009 luvut olivat 32–61. Vasemmistoliittoa (37–46 %) lukuun ottamatta kaikissa puolueissa tukijoita olisi enemmän kuin vastustajia.[59]

Jos presidentti Niinistö kannattaisi Nato-jäsenyyttä, 48 % suomalaisista tukisi päätöstä ja 33 % vastustaisi, osoitti Alma Median kysely joulukuussa 2018.[60]

Kansanäänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

43 % suomalaisista oli vuonna 2022 sitä mieltä, että eduskunnan pitää päättää Nato-jäsenyydestä ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä, 37 % kannatti kansanäänestystä.[56]

Mielipidemittausten kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuosina 1998–2015 teettämissä Nato-kyselytutkimuksissa vastaajien kanta on pysynyt likimain samana, niin että suurin osa vastusti Nato-jäsenyyttä. Vuoden 2015 talvella toteutetussa tutkimuksessa oli havaittavissa tosin jonkinasteinen mielipiteen muutos Nato-myönteisempään suuntaan, sillä jäsenyyttä kannattavien ja siitä epävarmojen luvut kasvoivat useilla prosenttiyksiköillä edellisten neljän vuoden lukuihin nähden. Kannatusluvut eivät toisaalta olleet poikkeuksellisia, sillä kyselyn tulokset olivat samansuuntaisia vuosina 1998 ja 2009. EVA:n tutkimuksessa Nato-myönteisyys oli alimmillaan talven 2012 tutkimuksessa, jossa vain 14 prosenttia kannatti 65 prosentin vastustaessa jäsenyyttä. Perinteisesti kannatusluvut liikkuivat tutkimuksessa noin 20 prosentissa, epävarmojen muodostaessa noin 25–30 prosenttia vastaajista. Vastustajia oli tutkimuksessa yleisimmin noin puolet vastaajista. Tutkimuksen virhemarginaali oli 2–3 prosenttia suuntaansa.[61]

Yleisradion vuosina 2013–2015 teettämät tutkimukset vastaavat tuloksiltaan melko hyvin EVA:n tutkimuksia, joiden tapaan puolet vastaajista vastusti, kolmasosa oli epävarmoja ja noin 20 prosenttia kannatti jäsenyyden hakemista. Ylen vuoden 2015 tutkimuksen mukaan Nato-jäsenyyden kannatus nousisi 35 prosenttiin, jos Suomen naapurimaa Ruotsi liittyisi puolustusliittoon. Vastaajista 47 prosenttia sanoi tosin vastustavansa Suomen jäsenyyttä, vaikka Ruotsi liittyisi. 63 prosenttia vastaajista halusi mahdollisesta jäsenyydestä kansanäänestyksen.[62] Toisaalta suurin osa suomalaisista (53 % vastaan 34 %) tukisi Nato-jäsenyyttä, jos valtiojohto päätyisi sen kannalle (2014).[58] Vuonna 2009 luvut olivat 32–61. Vasemmistoliittoa (37-46 %) lukuun ottamatta kaikissa puolueissa tukijoita olisi enemmän kuin vastustajia.[59]

Upseeriliiton vuonna 2010 teettämässä kyselyssä 55 prosenttia liiton jäsenistä kannatti Nato-jäsenyyttä. Sotilasarvoltaan ylempien henkilöiden Nato-jäsenyyskanta oli positiivisempi alempien arvojen henkilöihin verrattuna.[63] Helsingin Sanomien huhtikuussa 2014 upseeriliiton jäsenillä teettämässä kyselyssä 66 prosenttia vastaajista piti Nato-jäsenyyttä parhaana vaihtoehtona Suomen puolustuksen kannalta. Muut annetut vaihtoehdot olivat sotilaallinen liittoutumattomuus ja sotilasliitto Ruotsin kanssa.[64]

Mielipidemittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukkoon on laitettu tulokset Yleisradion, MTV:n, Helsingin Sanomien, Elinkeinoelämän valtuuskunnan ja Puolustusministeriön alaisen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan teettämistä Nato-kyselyistä vuodesta 2014 alkaen.

Aikaväli Taho Otos Kyllä Ei EOS Johto
30.1.–1.2.2023 Iltasanomat[65] 1 021 82 % 8 % 10 % 74 %
19.–31.10.2022 Elinkeinoelämän valtuuskunta[66] 2 088 78 % 8 % 14 % 70 %
14.9.–2.10.2022 Puolustusministeriö[67] 1 033 85 % 12 % 3 % 73 %
20.–26.6.2022 Helsingin Sanomat[68] 1 003 79 % 10 % 11 % 69 %
9.–10.5.2022 Helsingin Sanomat[69] 1 002 73 % 12 % 15 % 61 %
4.–6.5.2022 Yleisradio[70] 1 270 76 % 12 % 11 % 64 %
7.4.–3.5.2022 Puolustusvoimat[71] 1 002 68 % 15 % 17 % 53 %
22.4.–27.4.2022 Helsingin Sanomat[72] 1 062 65 % 13 % 22 % 52 %
6.4.–11.4.2022 MTV[73] 1 863 68 % 12 % 20 % 56 %
28.3.–30.3.2022 Helsingin Sanomat[74] 1 080 61 % 16 % 23 % 45 %
18.3.–23.3.2022 Helsingin Sanomat[75] 1 062 54 % 21 % 25 % 33 %
9.3.–11.3.2022 Yleisradio[76] 1 378 62 % 16 % 21 % 46 %
4.3.–15.3.2022 Elinkeinoelämän valtuuskunta[77] 2 074 60 % 19 % 21 % 41 %
28.2.–3.3.2022 Helsingin Sanomat[78] 501 48 % 26 % 27 % 22 %
23.2.–25.2.2022 Yleisradio[79] 1 382 53 % 28 % 19 % 25 %
24.2.2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan
13.1.–21.1.2022 MTV[80] 1 005 30 % 43 % 27 % 13 %
3.1.–16.1.2022 Helsingin Sanomat[81] 1 003 28 % 42 % 30 % 14 %
24.9.–7.10.2021 Elinkeinoelämän valtuuskunta[82] 2 042 26 % 40 % 33 % 14 %
15.9.–4.10.2021 Puolustusministeriö[83] 1 001 24 % 51 % 24 % 27 %
16.10.–28.10.2020 Elinkeinoelämän valtuuskunta[84] 2 019 22 % 45 % 32 % 23 %
16.9.–6.10.2020 Puolustusministeriö[85] 1 169 21 % 53 % 25 % 32 %
14.11.–3.12.2019 Puolustusministeriö[86] 1 011 20 % 64 % 16 % 44 %
9.10.–22.10.2019 Elinkeinoelämän valtuuskunta[87] 2 036 22 % 47 % 32 % 25 %
24.9.–4.10.2018 Elinkeinoelämän valtuuskunta[88] 2 073 23 % 46 % 31 % 23 %
21.9.–7.10.2018 Puolustusministeriö[89] 1 034 20 % 59 % 21 % 39 %
29.11.–5.12.2017 Yleisradio[90] 1 005 19 % 53 % 28 % 34 %
16.10.–27.10.2017 Helsingin Sanomat[91] ? 22 % 59 % 19 % 37 %
22.9.–10.10.2017 Puolustusministeriö[92] 1 001 22 % 62 % 17 % 40 %
6.2.–9.2.2017 Yleisradio[93] 1 007 21 % 51 % 28 % 30 %
11.1.–23.1.2017 Elinkeinoelämän valtuuskunta[94] 2 040 25 % 46 % 29 % 21 %
22.9.–11.10.2016 Puolustusministeriö[95] 1 000 25 % 61 % 14 % 36 %
8.1.–19.1.2016 Elinkeinoelämän valtuuskunta[96] 2 040 27 % 46 % 27 % 19 %
5.11.–23.11.2015 Puolustusministeriö[97] 1 005 27 % 58 % 15 % 31 %
19.10.–22.10.2015 Yleisradio[98] 1 000 22 % 55 % 23 % 33 %
9.1.–22.1.2015 Elinkeinoelämän valtuuskunta[96] 2 056 26 % 43 % 32 % 17 %
26.9.–12.10.2014 Puolustusministeriö[99] 1 023 30 % 60 % 10 % 30 %
12.8.–21.8.2014 Helsingin Sanomat[100] 1 002 26 % 57 % 17 % 31 %
29.7.–6.8.2014 Yleisradio[101] 1 000 26 % 58 % 16 % 32 %
23.2.2014 Venäjä miehittää Krimin niemimaan
14.1.–30.1.2014 Elinkeinoelämän valtuuskunta[96] 2 052 18 % 51 % 30 % 33 %
21.11.2000–18.1.2001 Elinkeinoelämän valtuuskunta[102] 2 214 20 % 52 % 28 % 32 %
15.10.–2.11.1999 Verkkouutiset[103] 1 013 16 % 73 % 12 % 57 %
16.10.–28.10.1998 Verkkouutiset[104] 1 036 32 % 48 % 10 % 16 %

Asiantuntijoiden näkökohtia jäsenyyden puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nato-jäsenyyden vaikutus Venäjä-suhteisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Markus Lyra arvioi, että Nato-jäsenyys ei vaikuttaisi Suomen Venäjä-suhteisiin millään tavalla. Hänen mukaansa Venäjän kanssa hyvissä valtiosuhteissa olleet maat ovat kyenneet säilyttämään hyvät Venäjä-suhteensa myös Natoon liittymisen jälkeen.[105]

Tohtori Jukka Tarkan mukaan Venäjä on ärhennellyt ennemmin maiden valmistellessa liittymistä Natoon, ei niinkään Nato-liitoksen jälkeen, koska Venäjän ei kannata muistuttaa epäonnistumisestaan.[106]

Kynnys hyökätä Nato-maahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Hanna Smith sanoi, että Suomen kannattaa liittyä Natoon, jos se haluaa turvatakuut Venäjää vastaan. Venäjän olisi näet järjetöntä haasta paljon vahvempi Nato. Sen sijaan ei-Nato-maihin Venäjä voisi kohdistaa sotilastoimia, kuten Ukrainaan, vaikka Suomen riski onkin pienempi. Myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi, ettei Venäjä hyökkäisi Nato-maihin.[107]

Sotatieteiden tohtori, kapteeni Jarno Limnéllin mukaan Venäjän hyökkäyskynnys sotilaallisesti liittoutuneeseen Suomeen olisi korkeampi kuin nyky-Suomeen, ja Venäjällä on sekä ”kyky” että ”tahtoa” hyökätä, kuten Georgian sota osoittaa.[108]

Historiallisesti liittoutumattomuutta tai puolueettomuutta ei sodissa kunnioitettu tai jätetty sotatoimien ulkopuolelle.[109][110] Liittoutumaton Suomi saattaisi jopa joutua puolustamaan ilmatilaansa ja merialueitaan sekä Venäjää että Natoa vastaan, jos näiden välille syntyisi ristiriitoja Baltiassa.[110] Kun kumpikaan ei voisi luottaa Suomeen, liittoutumaton alue ehkä pyrittäisiin ottamaan omaan käyttöön ennen kuin vastustaja ehtii.[110] Ministeri Jaakko Iloniemi on esittänyt samanlaisia näkemyksiä liittoutumattomuuden vaaroista.[109]

Poliittisen historian dosentti Erkki Vasara arvioi, että koska Nato- ja EU-maat ovat pitkälti samat, Naton joutuminen konfliktiin Venäjän kanssa veisi todennäköisesti Suomen mukaan kriisiin riippumatta siitä, onko Suomi Naton jäsen vai ei. [111]

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoitti joulukuussa 2014, että Venäjä voisi hyökätä pelkästään Suomeen. Venäjän motiivi iskuihin voisi olla vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon, liikkumavapauden estäminen tai harhautus. Se saattaisi esimerkiksi vallata Ahvenanmaan saaria rajoittaakseen lentoliikennettä ja estää Natoa puolustamasta Viroa kunnolla. Suomi ei ehkä uskaltaisi edes puolustautua.[112]

Puolustuskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän turvallisuuspolitiikan emeritusprofessori Alpo Juntunen sanoi vuonna 2013, että Suomi voisi puolustaa vain osaa Etelä-Suomesta ja sielläkin Venäjä lamauttaisi puolustuksen nopeasti, yksittäiset joukko-osastot tunneissa. Juntusen mukaan informaatioyhteiskunnan aikana massa-armeijalla ei enää pärjää.[113] Juntusen mukaan liittyminen Natoon olisi tehokkain tapa parantaa Suomen turvallisuutta.[114] Useat asiantuntijat kuitenkin tyrmäsivät Juntusen väitteet.[114]

Suomen keskeisin uhkakuva on yllättäen alkava ja nopeasti loppuun viety hyökkäys maa-, meri- ja ilmavoimien, maahanlaskujen ja rannikoille tunkeutumisten voimin. Olennaista on se, kuinka nopeasti kansainvälinen yhteisö reagoi hyökkäykseen, missä voi amiraali, puolustusvoimien ex-komentaja Jan Klenbergin mukaan kestää parikin viikkoa. Tuorein huolenaihe ovat lähialueiden taktiset ohjukset, joilla voidaan ampua satojen kilojen tavanomaisia kärkiä vastustajan puolustustahdon murtamiseksi. Pienellä maalla ei ole mitään keinoja torjua tällaista.[115]

Hyökkäyksen ehkäisemiseksi ennalta tulisi hyökkääjälle luoda pelote siitä, että hyökkäys johtaa varmasti sotaan. Varmin ja selkein ratkaisu olisi Klenbergin mukaan liittyminen Naton jäseneksi. Vaihtoehtoisessa ratkaisussa tarvittaisiin uudet valmiusjoukot toistuvine kertausharjoituksineen ja muun muassa kallis, nykyaikainen aseistus.[115]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien haastattelemat Suomen ja Ruotsin tutkijat uskoivat Suomen olevan valmis liittymään Natoon ilman Ruotsiakin.[116] Vuonna 2022 ruotsalaisista 46–51 % kannatti Nato-jäsenyyttä ja 27–29 % vastusti.[117] Jos Suomi liittyisi Natoon, ruotsalaisista 59 % kannattaisi ja 17 % vastustaisi Nato-jäsenyyttä.[118] Toukokuussa 2022 Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Boris Johnson matkusti Ruotsiin, ja Johnson yhdessä Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonin kanssa allekirjoittivat maiden väliset yhteiset turvatakuut. Samana päivänä Boris Johnson vieraili Helsingissä, ja Johnson yhdessä tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa allekirjoittivat samanlaiset yhteiset turvatakuut maiden välillä.[119]

Kansainvälinen reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun pääministeri Sanna Marin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö yhdessä ilmoittivat kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä 12. toukokuuta 2022, useat länsimaat osoittivat tukensa Suomen valtionjohdon mietteelle. Tosin vielä maan valtionjohto ei ollut lähettänyt virallista Nato-hakemusta eli ”halua tulla kutsutuksi” jäseneksi.

11. toukokuuta Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Boris Johnson vieraili Helsingissä ja allekirjoitti yhdessä Suomen presidentti Sauli Niinistön kanssa maiden väliset turvatakuut.

12. toukokuuta Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti tukevansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[120] Samana päivänä Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Bob Menendez sekä valiokunnan korkea-arvoisin republikaani Jim Risch ilmoittivat tukevansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[51] Myös Saksan liittokansleri Olaf Scholz ilmoitti 12. toukokuuta kannattavan Suomen Nato-jäsenyyttä ja puhelussa Suomen presidentti Sauli Niinistön kanssa ilmoitti täyden tuen Suomen päätökselle.[51] Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ilmoitti tukevan Suomen Nato-jäsenyyttä ja toivottavan Suomen tervetulleiksi.[121] Lisäksi Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki, Liettuan pääministeri Ingrida Šimonytė ja Viron pääministeri Kaja Kallas ilmoittivat tukevansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[51][122] Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ilmaisi tukevansa Suomen valtionjohdon päätöstä.[123]

13. toukokuuta Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen ”ei voi suhtautua positiivisesti”.[124] Suomen Ulkopoliittisen instituutin Lähi-idän ja Turkin politiikan asiantuntija Toni Alaranta kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Erdoğanin varautuneisuus todennäköisesti liittyy etenkin konflikteihin Ruotsin tuesta Syyrian ja Turkin alueella olevaan kurdivähemmistöön.[125] Alarannan mukaan kyseessä on Turkin konflikti Kurdistanin työväenpuolue PKK:n kanssa sekä oppositiohahmo Fethullah Gülenin ympärille muodostuneen Gülen-liikkeen kanssa. Alaranta ei kuitenkaan uskonut, että Erdoğan oikeasti torppaisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vaan pikemmin halusi ”vastapalveluksia” asiaan liittyen.[125]

Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointi ja 2022[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi haki Nato-jäsenyyttä samanaikaisesti Ruotsin kanssa 18. toukokuuta 2022. Maat kutsuttiin liittymisneuvotteluun 29. kesäkuuta. Syynä neuvottelujen viivästymiselle pidettiin Turkin ja Unkarin vastustusta. Unkarin parlamentti hyväksyi 27. maaliskuuta 2023 Suomen Nato-jäsenyyden äänin 182-6.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Nato-päätös | Presidentti Niinistö ja pääministeri Marin kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä Helsingin Sanomat. 11.5.2022. Viitattu 12.5.2022.
  2. ↑ Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen: Kansanedustajien puhehalut ratkaisevat Nato-päätöksen ajankohdan Yle Uutiset. 6.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  3. ↑ Eduskunnassa varaudutaan jopa 16 tunnin Nato-vääntöön – tällaisen selonteon presidentti ja hallitus tuovat keskusteluun Ilta-Sanomat. 13.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  4. ↑ Suomen Nato-jäsenyys um.fi. 17.5.2022. Ulkoministeriö. Viitattu 2023-05-6.
  5. ↑ Lepistö, Matti: HS-gallup: Naton kannatus noussut uuteen ennätykseen Verkkouutiset. 27.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  6. ↑ Suomi on nyt Naton jäsen – katso Ylen erikoislähetystä Yle Uutiset. 4.4.2023. Viitattu 4.4.2023.
  7. ↑ a b Saukkonen, Pasi: Suomen poliittinen järjestelmä -verkkokirja blogs.helsinki.fi. 2008. Helsingin yliopisto. Viitattu 24.4.2016.
  8. ↑ a b c d Kylmän sodan suomalaisagentit MOT Yle Areena. Viitattu 1.5.2022.
  9. ↑ a b Yle paljastaa: Suomessa toimi vuosikymmeniä salainen maanalainen armeija iltalehti.fi. Viitattu 1.5.2022.
  10. ↑ Lauri Karén: "Operaatio Kalpa" paljastui kattavaksi sala-armeijaksi Helsingin Sanomat. 16.11.1990. Viitattu 1.5.2022.
  11. ↑ Ganser, Daniele: Chronology NATO´s Secret Armies.
  12. ↑ a b Suopanki, Kaisu: Mutkikas tie Naton luo yle.fi. 17.4.2015. Yleisradio. Viitattu 24.4.2016.
  13. ↑ Liekari, Tuuli: Asiantuntija: Isäntämaasopimus ei vie Suomea milliäkään lähemmäs Natoa yle.fi. 5.9.2014. Yleisradio. Viitattu 3.2.2016.
  14. ↑ Naton isäntämaasopimus tarkoittaa sotilasyksiköiden avustamista kaleva.fi. 27.8.2014. Kaleva. Viitattu 3.2.2016.
  15. ↑ a b Suomen Nato-yhteistyö (Archive.org) defmin.fi. Suomen puolustusministeriö. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 24.4.2016.
  16. ↑ Laukkanen, Jyrki: Suomen ilmavoimat 90 vuotta, s. 180. Tampere: Apali, 2008. ISBN 978-952-5026-44-3.
  17. ↑ Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma, s. 22. Suomen valtioneuvosto, 22.6.2011. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 3.2.2016).
  18. ↑ Pääministeri Alexander Stubbin hallituksen ohjelma, s. 22. Suomen valtioneuvosto, 2014. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2014, ISSN 1799-7828. ISBN 978-952-287-129-9. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 3.2.2016).
  19. ↑ Ratkaisujen Suomi, s. 34. Suomen valtioneuvosto, 29.5.2015. ISSN 2323-962X. ISBN 978-952-287-181-7. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 24.4.2016).
  20. ↑ Orjala, Anne: Suomi on käynnistänyt Nato-arvion laadinnan yle.fi. 28.1.2016. Yleisradio. Viitattu 25.4.2016.
  21. ↑ Näin presidentti ja pääministeri perustelevat liittymistä Natoon – lue sanasta sanaan Niinistön ja Marinin yhteinen, historiallinen lausunto Yle Uutiset. 12.5.2022. Viitattu 12.5.2022.
  22. ↑ Koivisto: Suomi kumartaa nyt länteen yle.fi. 21.3.2009. Yleisradio. Viitattu 3.2.2016.
  23. ↑ Rydman, Arno: Martti Ahtisaari: Suomen paikka on Natossa verkkouutiset.fi. 11.4.2014. Kansalliskustannus. Viitattu 3.2.2016.
  24. ↑ Suomen Nato-jäsenyys jättäisi hyvästit suomettumisen kaudelle ts.fi Ajankohta =14.12.2003. TS-Yhtymä. Viitattu 3.2.2016.
  25. ↑ Halonen, Tarja: Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2011 presidentti.fi. 1.1.2011. Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 3.2.2016. (archive.org)
  26. ↑ Vento, Heikki: Halonen väitteli kokoomuksen kanssa ulkopolitiikasta suomenkuvalehti.fi. 17.7.2013. Otavamedia. Viitattu 3.2.2016.
  27. ↑ Pajunen, Ilpo: Niinistö yhä Nato-kansanäänestyksen kannalla yle.fi. 28.2.2015. Yleisradio. Viitattu 24.4.2016.
  28. ↑ Vaarakallio, Sampo: Presidentti Niinistö: Nato-jäsenyys oli mahdollisuus 20 vuotta sitten yle.fi. 24.11.2014. Yleisradio. Viitattu 24.4.2016.
  29. ↑ a b Nato | Yli 160 kansanedustajaa kannattaa nyt Nato-jäsenyyttä, 10 vastustaa – Tässä ovat kaikkien kansanedustajien kannat tällä hetkellä Helsingin Sanomat. 18.3.2022. Viitattu 14.5.2022.
  30. ↑ Kokoomus selvästi Naton kannalle Yle Uutiset. 9.6.2006. Viitattu 1.4.2022.
  31. ↑ Jaakkola, Johan: Stubb: Nato-jäsenyydestä pitäisi järjestää kansanäänestys yle.fi. 7.3.2015. Yleisradio. Viitattu 24.4.2016.
  32. ↑ Uusivaara, Terhi: Kokoomus: Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta yle.fi. 12.3.2014. Yleisradio. Viitattu 24.4.2016.
  33. ↑ Kokoomuskonkarit lavalla: Natoon voidaan mennä ilman kansanäänestystä Yle Uutiset. 17.12.2014. Viitattu 1.4.2022.
  34. ↑ Ulko- ja turvallisuuspoliittinen puoluekokouskannanotto 2016 s3-eu-west-1.amazonaws.com. Viitattu 1.4.2022.
  35. ↑ a b c d Nurmi, Lauri & Vainio, Juha: Keskustan poliitikkojen Nato-kommentteja kaleva.fi. 11.3.2015. Kaleva. Viitattu 24.4.2016.
  36. ↑ ”Luku 3.10”, Askeleen edellä - Ruotsalaisen kansanpuolueen puolueohjelma. Suomen ruotsalainen kansanpuolue, 11.6.2006. Puolueohjelman verkkoversio (pdf) (viitattu 24.4.2016).
  37. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Rkp:n johdossa jatkava Haglund liittäisi Suomen nyt Natoon hs.fi. 18.5.2014. Sanoma. Arkistoitu . Viitattu 14.1.2019.
  38. ↑ Pasanen, Tuukka: Carl Haglund: Suomen tulisi olla Naton jäsen yle.fi. 21.5.2016. Yleisradio. Viitattu 21.5.2016.
  39. ↑ Keskustan periaateohjelma 2006, s. 11–12. Suomen Keskusta, 10.6.2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.4.2016).
  40. ↑ Tämä maa rakennetaan yhdessä. – Suomen Keskustan tavoiteohjelma 2010-luvulle, s. 7. Suomen Keskusta, 13.6.2010. Tavoiteohjelman verkkoversio (pdf) (viitattu 24.4.2016).
  41. ↑ ”luku 1.2 Suomen Nato-jäsenyys”, Perussuomalaisten turvallisuuspoliittinen ohjelma 2015. Perussuomalaiset. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 24.4.2016).
  42. ↑ Perussuomalaisten puoluevaltuusto kannattaa Nato-jäsenyyttä – Purra: "Mandaatti on erittäin vahva" Yle Uutiset. 30.4.2022. Viitattu 11.5.2022.
  43. ↑ SDP:n eduskuntavaaliohjelma 2015: Suunta Suomelle – työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta, s. 27. Suomen Sosialidemokraattinen puolue. Vaaliohjelman verkkoversio (viitattu 24.4.2016).
  44. ↑ Periaateohjelma (Luku Solidaariseen maailmaan) vasemmisto.fi. 30.6.2009. Vasemmistoliitto rp.. Viitattu 24.4.2016.
  45. ↑ Vihreiden periaateohjelma – Vastuu, vapaus, välittäminen (Luku 4.1 oikeudenmukaisuus) vihreat.fi. 30.6.2009. Vihreä liitto. Viitattu 24.4.2016.
  46. ↑ Kohti kestävää yhteiskuntaa: Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015–2019, s. 30. Vihreä liitto, 8.6.2014. Poliittisen ohjelman verkkoversio (pdf) (viitattu 24.4.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. ↑ a b Atte Harjanne: “Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.” | Vihreät - De Gröna www.sttinfo.fi. Viitattu 11.5.2022.
  48. ↑ Kähkönen, Heidi: Suomea hoputetaan Natoon: ”Nyt!” uusisuomi.fi. 14.1.2011. Kustannusosakeyhtiö Uusi Suomi. Viitattu 24.4.2016.
  49. ↑ Tietoa meistä atlanttiseura.fi. Suomen Atlantti-seura ry. Viitattu 24.4.2016.
  50. ↑ Mikä Nato on? atlanttiseura.fi. Suomen Atlantti-seura ry. Viitattu 24.4.2016.
  51. ↑ a b c d Sini Ihanainen-Alanko, STT, Niklas Pelkonen, Eetu Kokkinen: Emmanuel Macron tukee Suomen Nato-jäsenyyttä – venäläinen tv-kanava uutisoi Naton uhkaavan Venäjää Keski-Uusimaa. 12.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  52. ↑ a b Sadankomitean periaateohjelma sadankomitea.fi. 11.11.2013. Sadankomitea ry. Viitattu 24.4.2016.
  53. ↑ a b c Nato ja turvallisuuspolitiikka (Archive.org) rauhanpuolustajat.org. Suomen Rauhanpuolustajat ry. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 24.4.2016.
  54. ↑ a b Rauhanliitto ja Sadankomitea: Sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu on suurin turvallisuusuhka rauhanliitto.fi. Suomen Rauhanliitto. Arkistoitu 25.6.2016. Viitattu 24.4.2016.
  55. ↑ Koivisto, Matti: Ylen kysely: Enemmistö suomalaisista kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä 28.2.2022. Yle. Viitattu 1.3.2022.
  56. ↑ a b Uutissuomalaisen kysely: Reilu 40 prosenttia ei kannata kansanäänestystä Nato-jäsenyydestä, vaan haluaa eduskunnan ratkaisevan asian Helsingin Sanomat. 4.2.2022.
  57. ↑ a b Näissä tilanteissa selvä enemmistö kannattaisi Nato-jäsenyyden hakemista Verkkouutiset. 4.2.2022.
  58. ↑ a b Valtiojohdon näkemys muuttaisi radikaalisti naisten Nato-kantoja Verkkouutiset. 25.3.2014. Kysely tehtiin Venäjän vallattua Krimin.
  59. ↑ a b Kansa valmis Natoon, jos valtiojohto niin haluaa Verkkouutiset. 25.3.2014.
  60. ↑ Alma-kysely: Jos presidentti liputtaisi Nato-jäsenyydelle, joka toinen suomalainen hyväksyisi liittoutumisen Aamulehti. 19.1.2019. Arkistoitu 11.7.2019. Viitattu 5.2.2022.
  61. ↑ EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen ennakkotieto: Nato-kannat muuttuneet myönteisemmiksi eva.fi. 3.2.2015. Elinkeinoelämän Valtuuskunta. Viitattu 24.4.2016.
  62. ↑ Henriksson, Kimmo: Suomalaisten Nato-kannat ennallaan yle.fi. 26.10.2015. Yleisradio. Viitattu 24.4.2016.
  63. ↑ Niinivaara, Susanna: Upseerit kannattavat Nato-jäsenyyttä vankemmin kuin siviilit suomenkuvalehti.fi. 23.4.2010. Otavamedia. Viitattu 24.4.2016.
  64. ↑ Huhtanen, Jarmo: Neljä upseeria viidestä pitää Venäjää uhkana Suomelle hs.fi. 26.4.2014. Sanoma. Arkistoitu . Viitattu 14.1.2019.
  65. ↑ IS-kysely: Suomalaisilta tiukka viesti Nato-maille – kannatus hipoo "pohjoiskorealaista" tasoa 3.2.2023. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.2.2023.
  66. ↑ Suomalaiset liittyvät Natoon yhtenäisinä Syksyn 2022 EVAn Arvo- ja asennetutkimus. 23.11.2022. Elinkeinoelämän Valtuuskunta. Viitattu 23.11.2022.
  67. ↑ Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta: Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta julkaisut.valtioneuvosto.fi. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022.
  68. ↑ HS-gallup | Selvä enemmistö suomalaisista ei halua, että Suomi muuttaa lainsäädäntöään tai luopuu periaatteistaan Turkin vuoksi Helsingin Sanomat. 27.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  69. ↑ Nato-kannatus nousi ennätykselliseen 73 prosenttiin HS.fi. 11.05.2022. Viitattu 11.05.2022.
  70. ↑ Ylen kysely: Nato-jäsenyydellä on suomalaisten vankka tuki – 76 prosenttia haluaa Suomen Natoon Yle.fi. 9.5.2022. Viitattu 9.5.2022.
  71. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2022 18.05.2022. Puolustusvoimat. Viitattu 23.05.2022.
  72. ↑ Nato-jäsenyyden kannatus kasvaa: 65 prosenttia haluaa Suomen liittyvän 28.4.2022. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.4.2022.
  73. ↑ MTV:n kysely: Nato-jäsenyyttä kannattaa 68 prosenttia suomalaisista mtvuutiset.fi. 11.4.2022. Viitattu 11.4.2022.
  74. ↑ HS-gallup | Naton kannatus nousi 61 prosenttiin Helsingin Sanomat. 30.3.2022. Viitattu 11.4.2022.
  75. ↑ HS-gallup | Nato-jäsenyyttä kannattaa 54 prosenttia suomalaisista, vastustajia noin viidennes Helsingin Sanomat. 23.3.2022. Viitattu 11.4.2022.
  76. ↑ Ylen kysely: Nato-jäsenyyden kannatus vahvistuu – 62 prosenttia haluaa nyt Natoon Yle Uutiset. 28.2.2022. Viitattu 11.4.2022.
  77. ↑ 60 prosenttia suomalaisista haluaa Suomen Natoon Eva. 22.3.2022. Viitattu 11.4.2022.
  78. ↑ HS-gallup: Nato-jäsenyyttä kannattaa 48 prosenttia suomalaisista, vastustajien määrä painui noin neljäsosaan Helsingin Sanomat. 4.3.2022. Viitattu 11.4.2022.
  79. ↑ Ylen kysely: Enemmistö suomalaisista kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä Yle Uutiset. 14.3.2022. Viitattu 11.4.2022.
  80. ↑ MTV Uutisten kysely: Nato-jäsenyyden kannatus on noussut 30 prosenttiin, vastustus laskenut selvästi mtvuutiset.fi. 26.1.2022. Viitattu 11.4.2022.
  81. ↑ HS-gallup: Nato-jäsenyyden vastustus putosi ennätyksellisen alas Helsingin Sanomat. 17.1.2022. Viitattu 11.4.2022.
  82. ↑ Nato-jäsenyyden kannatus kasvoi vuodessa Eva. 26.10.2021. Viitattu 14.4.2022.
  83. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2021 1.12.2021. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  84. ↑ Suomalaiset suhtautuvat aiempaa varautuneemmin Venäjään, mutta se ei näy Nato-kannatuksessa Eva. 28.11.2020. Viitattu 14.4.2022.
  85. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2020 10.12.2020. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  86. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2019 29.1.2020. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  87. ↑ Suomalaisten Nato-kannat vakaat Eva. 14.12.2019. Viitattu 14.4.2022.
  88. ↑ Suomalaisten Nato kannatuksessa ei merkittavia-muutoksia Eva. 28.11.2018. Viitattu 14.4.2022.
  89. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2018 29.11.2018. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  90. ↑ Ylen kysely: Vain viidennes kannattaa Nato-jäsenyyttä Yle Uutiset. 13.12.2017. Viitattu 11.4.2022.
  91. ↑ Tuomas Niskakangas HS: HS-gallup: Suomalaiset tyrmäävät Nato-jäsenyyden Helsingin Sanomat. 5.11.2017. Viitattu 11.4.2022.
  92. ↑ uomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta, 2017 28.11.2017. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  93. ↑ Natoon vai ei? Suomalaiset aiempaa epävarmempia Yle Uutiset. 15.2.2017. Viitattu 16.4.2022.
  94. ↑ Epävarmuuden aika on kasvanut, Venäjä huolettaa erityisesti Eva. 7.3.2017. Viitattu 16.4.2022.
  95. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta 1.12.2016. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  96. ↑ a b c EVAn Arvopankki arvopankki.eva.fi. Viitattu 16.4.2022.
  97. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta 21.1.2016. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  98. ↑ Suomalaisten Nato-kannat ennallaan Yle Uutiset. 26.10.2015. Viitattu 16.4.2022.
  99. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta 2014 3.12.2014. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 28.4.2022.
  100. ↑ HS-gallup | Naton kannatus noussut Suomessa samalle tasolle kuin Georgian sodan jälkeen Helsingin Sanomat. 27.8.2014. Viitattu 11.4.2022.
  101. ↑ Nato-jäsenyyden kannatus on noussut Ukrainan kriisin aikana Yle Uutiset. 8.8.2014. Viitattu 16.4.2022.
  102. ↑ Erilaisuuksien Suomi: Raportti suomalaisten asenteista 2001 EVA. 21.2.2001. Viitattu 18.5.2022.
  103. ↑ Suomen Nato-jäsenyyden kannatus ennätysalhainen Verkkouutiset. 5.11.1999. Viitattu 8.5.2022.
  104. ↑ Nato-jäsenyyden kannatus kasvussa Verkkouutiset. 6.11.1998. Viitattu 8.5.2022.
  105. ↑ Suurlähettiläs voi sanoa Nato-kantansa eläkkeellä, Anna-Liina Kauhanen HS, Helsingin Sanomat 22.2.2014. (Arkistoitu versio))
  106. ↑ Jukka Tarkka: Venäjän asianmukaisista vastatoimista (Mielipide) Etelä-Suomen Sanomat. 19.10.2017.
  107. ↑ Tutkija: Vain Nato-jäsenyys tuo Suomelle turvatakuut Suomen Kuvalehti. 30.6.2016.
  108. ↑ Suomen Kuvalehti 16/2010 s. 38-43
  109. ↑ a b "Onko Ukrainan tie Suomen tie", ministeri Jaakko Iloniemi, Suomen Kuvalehti 18/2014, 2.5.2014, sivut 16-17.
  110. ↑ a b c Saatanallinen Nato-säe, tohtori Jukka Tarkka, Kaleva, 10.10.2014.
  111. ↑ Mitä on Nato-näkemysten takana?, Poliittisen historian dosentti Erkki Vasara, Helsingin Sanomat 9.3.2014, sivu C24. (Arkisto)
  112. ↑ Tutkija Salonius-Pasternak: Suomi voisi olla sotilaallisen iskun ensimmäinen kohde, Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija, Helsingin Sanomat, Vieraskynä, 29.12.2014. (Arkistoitu versio)
  113. ↑ Emeritusprofessori IS:lle: Suomen puolustus kestäisi vain tunteja, HS 7.1.2013.
  114. ↑ a b Kova väite Suomen puolustuskyvystä "melko mustavalkoista", Iltalehti 7.1.2013 (Archive.org)
  115. ↑ a b Puolustuksen tärkeimmät osat on turvattava, Puolustusvoimien entinen komentaja, amiraali Jan Klenberg, Helsingin Sanomat, Vieraskynä 16.1.2012 (Arkistoitu versio)
  116. ↑ Mitä tarkoittaisi, jos Suomi ja Ruotsi tekisivät Nato-kysymyksessä eri ratkaisut? Tilanne olisi ”hyvin hankala”, sanoo ruotsalaisasiantuntija Helsingin Sanomat. 24.3.2022.
  117. ↑ Enemmistö ruotsalaisista kallistumassa Naton kannalle Yle Uutiset. 4.3.2022.
  118. ↑ Enemmistö ruotsalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä, mikäli myös Suomi liittyisi Iltasanomat. 25.3.2022.
  119. ↑ Turvallisuuspolitiikka | Ruotsin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Britannian tuesta: Tärkeä etappi kohti Naton jäsenyyttä Helsingin Sanomat. 11.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  120. ↑ Reuters: France 'fully supports' Finland's choice to join NATO - Elysee Reuters. 12.5.2022. Viitattu 14.5.2022. (englanniksi)
  121. ↑ STT: Monet maat toivottivat Suomen tervetulleeksi Natoon – Naton pääsihteeri lupaili Suomelle sujuvaa ja nopeaa liittymisprosessia SSS.fi. 12.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  122. ↑ Viron pääministeri: Suomi voi luottaa täyteen tukeemme Verkkouutiset. 12.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  123. ↑ Bidenilta tukea Suomelle ja Ruotsille Yle Uutiset. 2.8.2021. Viitattu 14.5.2022.
  124. ↑ Nato | Erdoğan: Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen ei voi suhtautua myönteisesti –Haavisto penää kärsivällisyyttä Helsingin Sanomat. 13.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  125. ↑ a b Nato | Turkki-asiantuntija Erdoğanin kriittisestä Nato-lausunnosta: Pyrkimyksenä käynnistää ”iltalypsy” Helsingin Sanomat. 13.5.2022. Viitattu 14.5.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Karsittava
  • Ervasti, Pekka ja Laakso, Jaakko: Karhun naapurista Naton kainaloon. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25559-9.
  • Forsberg, Tuomas: Nato-kirja. Helsinki: Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6133-3.
  • Harle, Vilho ja Moisio, Sami: Missä on Suomi?: kansallisen identiteettipolitiikan historia ja geopolitiikka. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-076-7.
  • Hägglund, Gustav: Euroopan puolustus. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6698-X.
  • Hägglund, Gustav: Rauhan utopia. Jyväskylä: Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-078-3.
  • Hägglund, Gustav: Suomen puolustus. Helsinki: Ajatus, 2001. ISBN 951-566-061-0.
  • Iloniemi, Jaakko: Maantieteelle emme mahda mitään. Jyväskylä: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-189-6.
  • Järvenpää, Pauli: Suomen paikka maailmassa?: EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Helsinki: Eurooppa-tiedotus, 2003. ISBN 951-37-3875-2.
  • Kantakoski, Pekka: Maanpuolustusta vai strategisia virheitä: Suomen puolustus 2000-luvulla. Hämeenlinna: Ilves-Paino, 2006. ISBN 952-92-1309-3.
  • Karvinen, Jyrki ja Puistola, Juha-Antero: Nato ja Suomi. Helsinki: Auditorium, 2015. ISBN 978-952-7043-27-1.
  • Korhonen, Keijo; Pesonen, Antti; Nygård, Mauri ja Söyring, Riikka: Näin Suomea viedään: "Antautumissopimus" Naton MOU suomeksi ja englanniksi, Ruotsin MOU ruotsiksi: "Vallankumous etenee" EU+USA TTIP, Palvelusopimus TISA: "Miten tämä on mahdollista?". Alajärvi: VS-Kustannus, 2015. ISBN 978-952-67391-3-7.
  • Krohn, Elias: 51 hyvää syytä sanoa Natolle "kiitos ei". Helsinki: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-160-5.
  • Martin, Pekka: Euroarmeija, Nato vai itsenäinen puolustus?. Helsinki: Like, 2004. ISBN 952-471-463-9.
  • Kangaspuro, Markku; Matinpuro, Teemu; Haapiainen, Tuula; Nykyri, Ilona; Haarala, Tarmo ja Suomen rauhanpuolustajat: Suomi ja Nato – eurooppalaisia näkökulmia. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-236-9.
  • Nordberg, Erkki: Suomi, EU, Nato ja Venäjä. Helsinki: Art House, 2004. ISBN 951-884-387-2.
  • Peltoniemi, Rainer: Suomen puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueet ja niiden muutoshaasteet mahdollisessa Nato-jäsenyydessä. Väitöskirja. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, 2007.
  • Pesonen, Raimo: Nato hampaankolossa. Helsinki: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1206-6.
  • Paul, Jan-Peter: Pax Europana: Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaihtoehdot Euroopan unionissa. Jyväskylä: Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4824-8.
  • Paul, Jan-Peter: Suomi, Venäjä ja Euroopan unioni. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5017-X.
  • Pulliainen, Erkki: Nafta-Nato ja Suomi. Helsinki: Ochre Chronicles, 2004. ISBN 952-99311-0-7.
  • Rahkonen, Juho: Journalismi taistelukenttänä: Suomen Nato-jäsenyydestä käyty julkinen keskustelu 2003–2004. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, 2006. ISBN 951-44-6697-7.
  • Salomaa, Markku: NATO: lyhyesti: yleiskatsaus aiheisiin ja haasteisiin, joita NATO kohtaa 1990-luvun loppuun mennessä. Brussels: NATO office of Information and Press, 1997.
  • Salomaa, Markku: Puhutaan Natosta. Jyväskylä: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-129-2.
  • Seppänen, Esko: Hei, meitä natotetaan!. Helsinki: Espo Seppänen, 2002. ISBN 952-91-4308-7.
  • Tarkka, Jukka: Venäjän vieressä – Suomen turvallisuusilmasto 1990–2012. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-128-667-7.
  • Tiikkainen, Päivi: North Atlantic Treaty Organization. Kuopio: Unipress cop., 2008. ISBN 978-951-579-053-8.
  • Valtasaari, Jukka: Suomen turvallisuus. Jyväskylä: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-130-8.
  • Visuri, Pekka: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17796-6.

Ulkoasiainministeriön julkaisemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen julkaisema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Nato-keskustelu&oldid=22070482”