Suomen-pojat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen armeijan virolaisista vapaaehtoisista. Alaikäisille pojille tarkoitetusta sota-aikaisesta Suomen Pojat -järjestöstä kerrotaan artikkelissa Sotilaspojat.
Virolaisia vapaaehtoisia Suomessa jatkosodan aikana.
Mannerheim JR200 kirjassa.

Suomen-pojat (viroksi soomepoisid) olivat Suomen puolella jatkosodassa taistelleita virolaisia vapaaehtoisia. Kaikkiaan Suomen puolustusvoimissa oli virolaisia vapaaehtoisia 3 350, joista Suomen rintamilla kaatui noin 200.

Virolaiset olivat hyvin isänmaallista kansaa ja olisivat jo 1939 halunneet taistella Suomen tavoin Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Viron valtionjohto kuitenkin päätyi tekemään Neuvostoliiton kanssa yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen. Kun Saksa oli vuonna 1943 häviämässä sotaansa, alkoi se toimeenpanemaan Virossa kutsuntoja. Virolainen yhtymä oli tarkoitus lähettää taistelemaan Kaukasukselle. Virolaiset eivät kuitenkaan tahtoneet taistella saksalaisten joukosssa vaan ihailivat Suomen armeijaa. Osa saksalaisten kutsuntoja pakoilleista virolaisista saapui Suomeen jo kevättalvella 1943. Virolaiset tahtoivat taistella Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta, mutta myös saada sotilaskoulutusta oman isänmaansa vapaustaistelua silmällä pitäen. Ensimmäisestä vapaaehtoiserästä muodostettiin Jalkaväkirykmentti 47:n III pataljoona, jonka komentajana oli marsalkka Mannerheimin sisarenpoika, majuri Claës Gripenberg.

Myöhemmin saman vuoden syksyllä saapui uusi vapaaehtoiserä. Heidän saatua koulutuksensa muodostettiin kaikista virolaisvapaaehtoisista Jalkaväkirykmentti 200, joka osallistui Kannaksen suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin etulinjasta ja antoivat näin oman osansa koko toisen maailmansodan ainoan suurhyökkäyksen pysäyttämiseen.

Jalkaväkirykmentti 200:n virolaiset vapaaehtoiset saivat palata kotimaahansa taistelemaan elokuussa 1944 saksalaisten aloitettua vetäytymisensä Virossa. Välittömästi Suomen-pojista muodostettu pataljoona suunnattiin vastahyökkäykseen Tarton rintamalla läpipäässeen neuvostodivisioonan kylkeen. Vaikka saksalaiset olivat vieneet kaiken raskaan aseistuksen mukanaan ja neuvostojoukoilla oli erittäinen merkittävä ylivoima, onnistuivat Suomen-pojat pysäyttämään neuvostodivisioonan hyökkäyksen kolmeksi viikoksi. Tuona aikana 70 000 virolaista sivistyneistön edustajaa saatiin evakuoitua Tallinnasta turvaan venäläisten teloituksilta ja pakkotyöltä. Lopulta ilman raskasta aseistusta ja ulkopuolista apua taistelleet virolaiset joutuivat taipumaan venäläisten murskaavan ylivoiman edessä.

Merivoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Suomen merivoimissa taisteli merkittävä määrä virolaisia vapaaehtoisia. Noin joka kymmenes laivaston sotilaista oli virolaisia. Välirauhan jälkeen merivoimissa palvelleet virolaisvapaaehtoiset kuljetettiin merivoimien komentajan käskystä salaisessa operaatiossa Ruotsiin syksyllä 1944. Kuljetus tapahtui Valtiolliselta poliisilta salassa. Tapahtumista vaiettiin aina 1990-luvulle saakka, sillä välirauhansopimusten mukaan vapaaehtoiset olisi tullut luovuttaa Neuvostoliitolle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. STT/Savon Sanomat 10.2.2008

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isohella, Anne-Riitta: Suomen-pojat: Virolainen jääkäritarina. 2. uusittu painos. Helsingissä: Ajatus, 2005. ISBN 951-20-6789-7.