Suojeluskuntain päällystökoulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Päällystökoulu” ohjaa tänne. Päällystökoululla voidaan tarkoittaa myös muita päällystökouluja, kuten Pietarin kansainvälistä päällystökoulua.
Päällystökoulun opintorakennus 1920-luvun lopulla. Etualalla Norjan kuningas Haakonin vierailun muistoksi vuonna 1928 istutettu muistokuusi kiviaitauksineen.

Suojeluskuntain päällystökoulu (SkPK) oli vuosina 1919–1944 toiminut Suomen suojeluskuntien päällystökoulutusta tarjoava oppilaitos. Se toimi käytännössä koko historiansa ajan Koivikon tilalla Tuusulassa.

Koulu teki runsaasti yhteistyötä Taistelukoulun kanssa, ja päällystökoulun toiminnan lakattua Taistelukoulu muutti sen vanhoihin tiloihin.

Alue Tuusulassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päällystökoulu aloitti toimintansa jääkärikapteeni Erkki Raappanan johdolla syksyllä 1919 Hämeenlinnassa linnakasarmien puurakennuksissa. Armeija kuitenkin otti tilat käyttöösä vuonna 1920, jolloin päällystökoulun oli pakko muuttaa. Uudeksi paikaksi valikoitui Koivikon tila Tuusulassa, joka oli perustettu vuonna 1880. Bertha Sandberg, tamperelaisen rautakauppiaan Wilhelm Sandbergin leski, oli rakennuttanut tilalle edustavan huvilan, josta tuli myöhemmin esikunta- ja upseerikerhorakennus. Sandberg myi tilan vuonna 1913 ja usean kaupan jälkeen suojeluskuntajärjestö osti sen 300 000 markalla vuonna 1921.[1]

Tila oli varsin sopiva sotilaskoulutukseen, sillä asutusta oli lähistöllä verrattain vähän. Rakennuksia korjattiin ja laajennettiin sekä lisätontteja hankittiin huomattavasti 1920- ja 1930-luvuilla. Vuonna 1926 alueelle valmistui K. E. Levälahden suunnittelema urheilurakennus, joka oli tiettävästi Suomen ensimmäinen urheilutalo. Martti Paalasen suunnittelema Päällystökoulun päärakennus valmistui vuonna 1934.[1]

Päällystökoulun kurssi- ja koulutustoiminta oli aktiitivista ja jatkuvaa Moskovan välirauhaan saakka, jolloin kaikki suojeluskunnat lakkautettiin. Estääkseen omaisuuden päätymisen vieraalle vallalle suojeluskunnat luovuttivat kaiken kiinteän omaisuutensa Tuusulan tila mukaan lukien Suomen Punaiselle Ristille vuonna 1944.[1]

Punainen risti käytti aluetta invalidien hoitolaitoksena, mutta koska sen taloudellinen tilanne oli huono, jäivät rakennukset huonoon kuntoon ja ampumaradat käyttökelvottomiksi. Valtio alkoi pian käydä neuvotteluja tilojen palauttamisesta sotilaskäyttöön, ja Taistelukoulu muutti tiloihin vuonna 1949. Virallisesti rakennukset siirtyivät valtion omistukseen vuonna 1952.[1]

Alueella toimii nykyisin Maanpuolustuskoulutusyhdistys.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahto, Sampo: Taistelukoulun viisi vuosikymmentä. Teoksessa Taistelukoulu 1927–1977, Taistelukoulu 1977.  ISBN 951-99130-0-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ahto 1977, s. 91–107