Sunrise (yhtiö)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tuotantoyhtiötä. Sunrise on myös kaupunki Floridassa


Kabushikigaisha Sunrise
株式会社サンライズ
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu syyskuu 1972
Toimitusjohtaja Kenji Uchida
Puheenjohtaja Takayuki Yoshii
Kotipaikka Suginami, Tokio, Japani
Toimiala viestintä
Henkilökuntaa 171
Emoyhtiö Kabushikigaisha Namco Bandai Holdings
Tytäryhtiöt Sunrise ongaku shuppan kabushikigaisha
Kotisivu www.sunrise-inc.co.jp/
Huomioitavaa Kuuluu Japanin animaatiojärjestöön

Kabushikigaisha Sunrise (jap. 株式会社サンライズ) on erityisesti animaatioon keskittynyt japanilainen tuotantoyhtiö. Se kuuluu Bandai Namco Group -konserniin.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunrise tunnetaan erityisesti alusta alkaen yhtiön sisällä suunniteltujen mecha-animaatioiden tekijänä, mutta niiden lisäksi yhtiö on tuottanut runsaasti myös mm. sarjakuviin pohjautuvia animaatioita. Viime vuosina näistä monet ovat olleet Keroro gunsōn ja Gintaman kaltaisia komedia- ja parodiasarjoja.

Yksi syy alkuperäissarjojen suuruuteen Sunrisen tuotannossa on se, ettei yhtiöllä toimintansa alkuvaiheissa ollut varaa sarjakuvien oikeuksiin. Lisäksi suuri osa yhtiön perustajista oli enemmän kaupallisesti kuin taiteellisesti suuntautuneita, minkä vuoksi tuotannot suunniteltiin alusta pitäen oheistuotemyyntiä, kuten leluja, ajatellen.[1][2][3] Alkuperäisanimaatioiden suuren määrän vuoksi alan lehdet keskittyivät laajalti Sunrisen tuotantoon 1980-luvun puolivälissä.

Sunrisen perustivat Mushi Productionin entiset työntekijät. Osamu Tezukan luotsaama Mushi Production oli keskittynyt teosten tuottamiseen ja ajautunut konkurssiin huonojen taloudellisten päätösten vuoksi. Tästä viisastuneina Sunrisen perustajat pitivät johtoajatuksenaan, että taiteellistä henkilöstöä ei päästettäisi osallistumaan yhtiön hallintoon. Tämän vuoksi Sunrisen tuotannot on ohjaajatasolle asti ulkoistettu alihankkijoille. Tämä oli vastakohta Mushi Productionin toimintamallille, jossa lähes koko tuotantohenkilöstö oli tuotantoyrityksen palkkalistoilla. Myös Sunrisen useiden menestysteosten tuotantoon osallistuneet ohjaajat Yoshiyuki Tomino ja Ryōsuke Takahashi olivat yrityksen ulkoisija toimijoita.

Sunrise on jaettu useisiin tuotantostudioihin, joista useat on numeroitu. Niiden työntekijät ovat edellämainitusti etupäässä alihankkijoiden henkilöstöä. Bandai Namco -konserniin liitymisensä jälkeen Sunrise on hoitanut lisensointiasioita ja tuotteidensa ääninäyttelijöiden ja ohjaajien hallinnointia varsin ankarasti.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talousaikeuksiin ajatuneesta Mushi Productionista irtaantuneet työntekijät perustivat yrityksen vuonna 1972 nimellä Yūgenkaisha Sunrise Studio. Seitsemään perustajajäseneen kuuluivat Mushi Producitionin tuotanto- ja myyntiosaston Yoshikatsu Kishimoto, Masanori Itō, Eiji Yamaura, Yasuo Shibue, Masami Iwasaki ja Harumi Numamoto. Alussa yhtiö oli varaton, mutta samana vuonna Mushi Productionin äänipuolesta vastannut Tōhoku Shinsha saatiin sijoittamaan yritykseen, ja yhdessä Sunrisen perustajien panoksen kanssa perustettiin Kabushikigaisha Sōeisha.[5] Työt jaettiin kahden yrityksen välillä niin, että Sōeisha hoitin myynnin ja toimintasuunnitelmat Sunrise Studion vastatessa varsinaisesta animaation valmistamisesta.[6] Tuohon aikaan suunnittelu- ja kehityshenkilöstö oli kummankin yrityksen palkkalistoilla, mutta koska Sōeisha oli Tōhoku Shinshan tytäryhtiö, on tuon ajan Sunrise-tuotantojen tekijänoikeuksien haltijaksi merkitty Tōhoku Shinsha.

Sunrise oli alun alkaen hallintoportaan ympärille keskittynyt yritys. Mushi Production teki konkurssin vuonna 1973, ja tästä viisastuneen Sunrisen johtoporras kiinnitti erityistä huomiota ei vain animaation tuottamiseen, vaan myös kulujen alentamiseen alihankkijoita käyttämällä sekä lelumyyntiin tuoton maksimoimiseksi. Syynä oli myös se, että katsottiin, ettei köyhä tuotantoyhtiö voi selvitä suurista henkilöstökuluista.[7] 1970-luvulla Sunrisen maksamia esiintymis- ja storyboard-korvauksia sanottiin alan matalimmiksi, eikä se siksi ollut erityisen hyvän työpaikan maineessa animaattorien keskuudessa.[8][9][10]

Sunrisen tuottamien animaatioiden äärimmäisen heikon laadun vuoksi yhtiötä kutsuttiin ”Amatööri-Sunriseksi”.[11] Yoshikazu Yasuhiko sanoi, että ”tuotteita valmistavana yrityksenä se oli hyvin leväperäinen.” [3]

Marraskuussa 1976 Sunrise irtaantui Tōhoku Shinshan alaisuudesta. Sunrisen Masao Iizukan mukaan Zero Testerin ja Yūsha Raideenin tuottamat voitot olivat menneet kokonaisuudessaan Tōhoku Shinshalle, ja tyytymättömyys kasvoi palkankorotuksitta jääneiden Sunrisen työntekijöiden keskuudessa.[3] Lopulliseksi syyksi eroon voidaan katsoa riidat voittojen jakamisesta.[12] Yrityksen nimeksi vaihtui Kabushikigaisha Nihon Sunrise, ja se hankki alihankintasopimuksen Tōein ja Tsuburaya Productionin animaatioiden tuottamisesta. Seuraavana vuonna 1977 yhtiö julkaisi ensimmäisen kokonaan itse alulle panemansa animaation, Muteki chōjin Zambot 3:n. Vuonna 1979 Sunrise käynnisti japanilaisen animaation real robot -villityksen Kidō senshi Gundamilla.

Vuonna 1985 Sunrise alkoi valmistaa OVA-videoita. Täysin alkuperäisiä tuotantoja oli kuitenkin vähän: useimmat Sunrisen OVAt olivat Sōkōkihei Votomsin kaltaisia televisiosarjoina suosioon nousseiden teosten jatko-osia tai Kikōryōhei Mellowlinkin kaltaisia spinoff-minisarjoja.

Kesäkuussa 1987 yhtiö vaihtoi toiminimensä muotoon Kabushikigaisha Sunrise, ja Eiji Yamaurasta tuli yhtiön toimitusjohtaja. Samana vuonna Sunrise vaihtoi painopistettään alkuperäistuotannoista Mister Ajikkon, City Hunterin ja Bats & Terryn kaltaisiin sarjakuvien ja romaanien animaatioversiointeihin. Kikō senki Dragonarin myötä real robot -buumi alkoi hiipua, ja Sunrise laajensi repertuaariaan Mashin eiyūden Watarun kaltaisiin animaatioihin, joissa lapset nousevat robotteihin tai ystävystyvät niiden kanssa taistellakseen vihollisia vastaan, ja Yoroiden Samurai Trooperin kaltaisiin teoksiin, joissa muodonmuutosvoimaiset, komeat nuorukaiset seikkailevat erikoishaarniskoissaan. Gundamia nuoremmalle katsojakunnalle suunnattu Yūsha-sarja osoittautui kaupalliseksi menestykseksi 90-luvun alkupuolella, mikä vahvisti myös Sunrisen alkuperäisanimaatiosuuntausta.

1. huhtikuuta 1994 Bandai sijoitti Sunriseen, joka siirtyi Bandai-konsernin alaisuuteen. Yhtiön hallinto uudistettiin, ja sinne siirtyi useita henkilöitä Bandailta, mm. Satoru Matsumoto.

Katsumi Kawaguchin mukaan Bandai on pyrkinyt keskittymään Gundam-sarjaan, eikä tuotteita, jotka eivät yllä sen tasolle myynnissä, pidetä onnistuneina.[13] On myös esitetty mielipiteitä, että koko robottianimegenre on näivettynyt vain Gundamiksi yleisesti, ei vain Sunrisen sisällä.[14] Tämän vuoksi viime vuodet ovat olleet alalla heikkoja pojille suunnattujen robottianimaatioiden suhteen. Erityisesti Sunrise on välttänyt kilpailemasta Bandain esikoulu- ja ala-asteikäisille suunnattujen Super Sentai (Tōei) -sarjojen kanssa.

Vuodesta 2000 alkaen Sunrisen pääteoksiin ovat kuuluneet bishōjo-animeen robotti- ja sankariaineksia yhdistelevä Mai-HiME, Keroro gunsōn ja Gintaman kaltaiset parodiat, Crush Gear -sarja, Onmyō taisenkin ja Dinosaur Kingin kaltaiset pelien ja lelujen liitännäisanimaatiot sekä alkuperäiset robottisarjat, kuten Zegapain ja Code Geass – hangyaku no Lelouch. Huolimatta sarjojen suuresta määrästä yli puolet Sunrisen liikevaihdosta on peräisin eri Gundam-tuotteista.[15]

Keroro gunsōn jaksossa 33 Keroro-joukkue vieraili yhtiön (joka sarjassa oli nimetty ”Sunirase”ksi) toimistolla.

Vuonna 2007 Sunrise sulautettiin Bandai Namco Group -konserniin, ja Sunrise tuotti Namcon The Idolmaster -pelisarjaan liittyvän Idolmaster: Xenoglossia -animaation. Vuonna 2008 tehtiin Tales of the Abyss -pelin, joka myös on Namcon tuottama, animaatioversio.

Sunrisen animaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunrisen animaatioita on tuotettu yhteensä 12 studiossa.

Tärkeimmät televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moniosaiset animaatiofranchiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alkupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun loppupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät elokuvat (julkaisujärjestyksessä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kidō senshi Gundam (1981)
  • Kidō senshi Gundam II – ai senshi -hen (1981)
  • Kidō senshi Gundam III – meguriai sora -hen (1982)
  • Densetsu kyojin Ideon: sesshokuhen (1982)
  • Densetsu kyojin Ideon: hatsudōhen (1982)
  • Crusher Joe (1983)
  • Xabungle Graffiti (1983)
  • Document Dougram (1983)
  • Arion (1986)
  • Bats & Terry (1987)
  • Dirty Pair (1987)
  • Kidō senshi Gundam – gyakushū no Char / Kidō senshi SD Gundam (1988)
  • Five Star monogatari (1989, Kadokawa shoten)
  • City Hunter: ai to shukumei no magnum (1989)
  • Kidō senshi SD Gundam no gyakushū (1989)
  • Gunhed (osallistui ”Gunhed-tuotantokomiteana”, näytelmäelokuva, 1989)

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät OVA-tuotannot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjojen jaksoista koostuvia OVA-teoksia ei ole mainittu.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ginga hōryū Vifam (1984–1985)
  • Kikōkihei Votoms: The Last Red Shoulder (1985)
  • Dirty Pair no daishōbu – Norlandia no nazo (1985)
  • Kikōkai Galient Part III – tetsu no monshō (1986)
  • Aoki ryūsei SPT Layzner Act-III – kokuin 2000 (1986)
  • Kikōkihei Votoms: Big Battle (1986)
  • Dirty Pair: Lovely Angel yori ai o komete (1987)
  • Jūsenki L-Gaim III – Full Metal Soldier (1987)
  • Dead Heat (1987)
  • Dirty Pair (1987–1988)
  • New Story of Aura Battler Dunbine (1988)
  • Uchū no senshi (1988)
  • Kikōhei Votoms: Red Shoulder Document – yabō no roots (1988)
  • Kikōryōhei Mellowlink (1988–1989)
  • Kidō senshi SD Gundam -sarja (1988–1991)
  • Kidō senshi Gundam 0080 – poketto no naka no sensō (1989)
  • Shin mashin eiyūden Wataru (1989)
  • Crusher Joe (1989)
  • Yoroiden Samurai Trooper (1989–1991)

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mainosvideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilottituotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tv-elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • G-Saviour: Kidō senshi Gundamin 20-vuotisjuhlateos (93 min, tehty yhteistyönä yhdysvaltalaisen Polestar Televisionin kanssa)

Mainoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunrisen työntekijöiden perustamia yhtiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yoshikatsu Kishimoto
  2. Masanori Itō
  3. Eiji Yamaura
  4. Takayuki Yoshii
  5. Kenji Uchida

Radio-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunrisen kanssa tekemisissä olleita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Animaatiotyöläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmosuunnittelijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Hahmoanimaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Mecha-animaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Muita animaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mecha-suunnittelijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käsikirjoittajia (romaanikirjailijoita)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ima, eiga Kidō senshi Gundam ni moeru Nihon Sunrise Part 4 zadankai. Animage, 1981, nro 1, s. 114–115. Tokuma shoten. (japaniksi)
  2. Ideon to iu densetsu, s. 104. Ōta shuppan, 1998. 978-4872334005. (japaniksi)
  3. a b c Gundam-mono – Gundam o tsukutta otokotachi, s. 248–249. Kōdansha, 2002. 978-4063301816. (japaniksi)
  4. Momoharu Ōmatsu: Animemasukomi o nakaseru ”Sunrise-sama” no zenigeba taishitsu Nikkan Cyzo. Lokakuu 2008. Viitattu 29.9.2009. (japaniksi)
  5. Gundam-mono – Gundam o tsukutta otokotachi, s. 230. Kōdansha, 2002. 978-4063301816. (japaniksi)
  6. Tomino Yoshiyuki zenshigoto, s. 112. Eiji Yamauran haastattelu. Kinema-Junpō-sha, 1999. 978-4873765143. (japaniksi)
  7. Gundam-mono – Gundam o tsukutta otokotachi, s. 72. Kōdansha, 2002. 978-4063301816. (japaniksi)
  8. Tomino, Yoshiyuki: Dakara boku wa... zōhokaiteiban, s. 323. Tokuma shoten, 1983. (japaniksi)
  9. Noda, Makoto: Zenryaku, Oshii Mamoru -sama, s. 345. Footwork shuppan, 1998. 978-4876892853. (japaniksi)
  10. Ima, eiga Kidō senshi Gundam ni moeru Nihon Sunrise Part 4 zadankai. Animage, 1981, nro 1, s. 113. Tokuma shoten. (japaniksi)
  11. Inomata, Kenji: Gundam shinwa. Diamond-sha, 1995. 978-4478950074. (japaniksi)
  12. Kinema-Junpō bessatsu Dōgaō, 1998, nro 7, s. 174. Kinema-Junpō-sha. (japaniksi)
  13. Kakinuma, Hideki & Katō, Satoru: Bandai kyarakutā puramo nendaiki. Gakushūkenkyūsha, 2007. 978-4054032828. (japaniksi)
  14. Great Mechanics 5. Futabasha, 2002. 4-575-46408-2. (japaniksi)
  15. Nikkei BP -sha gijutsukenkyūbu: Anime Business ga kawaru. Nikkei BP -sha, 1999. 978-4822225506. (japaniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]