Sumraus
Sumraus tai shumraus tarkoittaa maalin sivelemistä epätasaisesti kuivan, öljymaalauksessa melko öljyttömän alusmaalauksen päälle niin, että maalauspohja tai alempi maalauskerros jää tai jätetään paikoin näkyviin.[1][2]Sumraus tulee saksan sanasta schumra, joka tarkoittaa hämärtämistä tai sumentamista.[3]
Sumraamalla maalattu melko tasainenkin pinta on elävämpi kuin runsaalla värillä peittävästi sivelty maalausjälki. Sillä voidaan luoda viehättäviä efektejä värin eloisuutta uhraamatta.[1] Väri ei peitä yhtenäisesti, vaan pinta koostuu harsomaisesti pienistä väripisteistä. Pisteiden suuruutta voi säädellä painamalla sivellintä enemmän tai vähemmän. Tällöin voidaan työhön haluttaessa saada pointillististakin sävyä.[4]
Sumrausta ei ole maalaustekniikan kannalta tasaisesti alusmaalauksen päälle sivelty runsas väri, vaan silloin kysymyksessä on pikemminkin kerrosmaalaus.
Työtapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sumrauksen voi tehdä rievulla tai muulla vastaavalla hankaamalla, jopa sormin tai siveltimellä, jolloin sumrausjälki on elävämpää ja työhön voi jäädä kuivasta siveltimestä harjasjälkiä. Sumrata voi myös palettiveitsellä. Esimerkiksi pilviä sumrattaessa riepua liikutellaan sormella kevyesti hangaten maalauksen päällä halutuissa kohdissa.[1] Kun sumraus tehdään kuivalla siveltimellä ja pienellä määrällä paksua peittävää väriä ikään kuin maalauksen päälle harjaten, käytetään myös nimitystä "kuivasivellintekniikka". [3]
Tavallinen työskentelytapa on pitää pystysuorassa pyöreää paksua, ohentamatonta väriä täyteen otettua harjassivellintä, jolla pyörivin liikkein sivellään maalia haluttuihin kohtiin. Myös melko leveää sianharjaksista lattasivellintä, jossa on paksua väriä, voidaan vetää melko kevyesti ja tasaisesti alusmaalauksen yli niissä kohdissa, joihin halutaan laikukas, hieman murtunut värikerros. Kankaan tai paperin pintarakenteen karkeudella on myös vaikutusta, sillä sumrattaessa väri tarttuu parhaiten kohoumiin tai esimerkiksi alle maalatun värin kuivuneisiin korkeampiin kohtiin.[1] Sumratessa sivellintä voidaan pidellä myös viistosti ja kevyesti niin, että väri tarttuu pieninä pisteinä maalauspohjan koholla oleviin kohtiin. Hentoja sävyjä sumratessa siveltimen voi pyyhkiä miltei puhtaaksi väristä.[2] Sumraamiseen soveltuvat parhaiten siveltimet, joissa on pitkähköt, noin 3–4 sentin pituiset jäykät harjakset.[4] Vanhat mestarit ovat usein käyttäneet sumrausta, etenkin valkokohotuksessa eli maalatessaan vaalealla värillä tumman imprimituuri-alusmaalauksen päälle.[2] Sumrata voidaan tummiakin värejä vaaleiden päälle, mutta tavallisempaa on sumrata vaaleaa väriä tumman päälle, jolloin vaikutelma on usein onnistuneempi.[1]
Mielenkiintoinen vaikutelma saadaan myös karkean maalauskankaan ja palettiveitsellä kaapimisen avulla.[4]
Jos väri sumrataan hankaamalla kangaspalalla tai sormella, pohjan karheus ja kohoumat eivät välttämättä tule yhtä voimakkaina esiin kuin sivellintä tai vaikkapa palettiveistä käytettäessä; sumrausjälki on myös tasaisempi kuin siveltimellä tehty. Sumraus mahdollistaa myös värien pehmeän sulautumisen toisiinsa ilman selkeitä siirtymäjälkiä.[1]
Sumrauksen käytöstä eri aikoina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sumrausta on käytetty ihon maalaamisessa ja muotokuvissa, koska muotoa ja valöörisiirtymiä voi sumraamalla rakentaa astettain. Sfumato, joka tunnetaan esimerkiksi Rafaelin maalauksista ja Leonardo da Vincin Mona Lisasta, on saatu aikaan maalaamalla sumrauksen päälle ohuita läpikuultavia kuullotuksia. Sumraaminen olikin erityisen suosittua venetsialaisessa taiteessa 1400- ja 1500-luvulla. Vincin ja Rafaelin ohella Giorgione, Tizian ja Tintoretto käyttivät sitä. Sumrausta on kuitenkin käytetty kautta aikojen tietoisesti tai tiedostamatta, ja sitä käytetään myös nykytaiteessa.[2] Muun muassa Andrew Wyeth tunnetaan temperamaalaustensa sumraavasta jäljestä.[5]
-
Sumrausta mustalla akryylivärillä valkoiselle maalauspohjalle. -
Henri de Toulouse-Lautrec, La Goulue Moulin Rougessa, 1895. Toulouse-Laurec on maalannut piirtäen kuivalla siveltimellä katkonaisia viivoja niin tummalla kuin vaalealla värillä. -
Henri de Toulouse-Lautrecin maalaus klovni Cha-u-kaosta vuodelta 1891. Naisen hame on rakennettu useista sumrauskerroksista samalla keltaisella. -
Gustav Klimt, Sonja Knipsin muotokuva, 1898. Klimt maalasi useita muotokuvia naisista vaaleissa puvuissa, ja käytti sivellintä monipuolisesti muun muassa sumraten.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marylin Scott: Öljyvärimaalauksen tietokirja, Mäkelä 2006, ISBN 951-882-628-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Scott, s. 100
- ↑ a b c d Kumlien, Akke: Taidemaalauksen käsikirja, s. 105. Suomentanut Onni Oja. WSOY, 1962.
- ↑ a b Taidehistorian sanasto (pdf) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Taidehistoria. Viitattu 26.7.2010. lähde tarkemmin?
- ↑ a b c Kumlien, Akke: Taidemaalauksen käsikirja, s. 118-119. Suomentanut Onni Oja. WSOY, 1962.
- ↑ Ethnicpaintings.com Viitattu 28.5.2010.
| Sideaineen mukaan: | |
|---|---|
| Maalauspohjan mukaan: | |
| Värinlevitystavan mukaan: | |
| Maalausjärjestyksen mukaan: | |
| Maalaustyylin mukaan: |