Sulttaaniperhonen
| Sulttaaniperhonen | ||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||
| Charaxes jasius (Linnaeus, 1767) |
||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||
Sulttaaniperhonen (Charaxes jasius) on täpläperhosten (Nymphalidae) heimoon kuuluva suurikokoinen päiväperhonen.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Sulttaaniperhosen siipien kärkiväli on noin 9 cm, naaras on koirasta kookkaampi. Siipien yläpinnan pääväri on tummanruskea ja siivissä on kellanruskea reunajuova. Siipien alapinnan tyviosa on ruskeiden valkoreunaisten juovien ja täplien kirjavoima.[1]
Levinneisyys ja lentoaika [muokkaa]
Sulttaaniperhosen levinneisyys rajoittuu Välimeren alueelle Kreikasta länteen. Italiassa se on yleinen länsirannikolla, mutta puuttuu Adrianmeren rannikolta. Ranskassa se esiintyy harvinaisena Provence-Alpes-Côte d'Azurista Itä-Pyreneille ja Espanjassa ja Portugalissa sitä on paikallisena ja niukkana rannikoilla ja sisämaassa. Pohjois-Afrikassa se esiintyy Marokon, Algerian ja Tunisian rannikoilla. Sulttaaniperhonen lentää kahtena sukupolvena, ensimmäinen maaliskuusta kesäkuuhun ja toinen heinäkuusta lokakuuhun.[1]
Elinympäristö ja elintavat [muokkaa]
Sulttaaniperhosta tavataan merenpinnan tasolta noin 500 metrin korkeudelle.[1]
Ravintokasvi [muokkaa]
Toukan ravintokasvi on mansikkapuu (Arbutus unedo).[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
