Sukutilakunniakirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sukutilakunniakirja on kunniamaininta, jonka myöntää nykyään ProAgria.[1] Sen voi saada vähintään kaksisataa vuotta saman suvun hallussa olevan maatilan omistaja. Ruotsissa sukutilakunniakirjoja alettiin jakaa 1929 laajasti. Suomessa kirjailija Jalmari Finne ryhtyi tilauksesta laatimaan omistajaluetteloita. 22. tammikuuta 1931 Maatalousseurojen Keskusliitto otti tehtäväkseen sukutilakunniakirjojen jakamisen antaakseen julkisen tunnustuksen samaa tilaa pitkäaikaisesti hallinneille suvuille, herättääkseen kunnioitusta esivanhempien työtä kohtaan ja vahvistaakseen nykyisenkin sukupolven kiintymystä kotikontuun.[2]

Ensimmäiset 75 sukutilakunniakirjaa annettiin Raumalla Satakunnan maanviljelysseuran maatalousnäyttelyiden yhteydessä 31. heinäkuuta 1931. Sukutilakunniakirjoja annettiin vuosittain poikkeuksena vuodet 1940-1941 ja 1943-1946.lähde? Vuoden 1952 loppuun mennessä oli annettu 2545 sukutilakunniakirjaa siten, että Hämeen lääniin 369, Kymen lääniin ja sen edeltäjään Viipurin lääniin oli annettu 333, Kuopion lääniin 192, Lapin lääniin ei ainuttakaan, Mikkelin lääniin 145, Oulun lääniin 128, Turun ja Porin lääniin 759, Vaasan lääniin 352 ja Uudenmaan lääniin 267.lähde?

Sukutilarekisteristä löytyy tarkempaa tietoa sukutilakunniakirjan saaneista tiloista.[3] Huomioitavaa on, ettei tietoja löydy tiloista, jotka eivät ole rekisteröineet itseään sukutilarekisteriin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.proagria.fi/sisalto/sukutilakunniakirja-385 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Mitä-Missä-Milloin 1954, sivu 203.
  3. Mikä on sukutilarekisteri? sukutila-rekisteri.webnode.fi. Viitattu 26.6.2022.